Terrorismi – sisäistä sotaa
MAHTAVAT siirtomaavallat ovat pirstoutuneet ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Pirstaleista syntyneet uudet valtiot kamppailevat suvereenisuutensa puolesta. Ne kiehuvat ja kuohuvat sisäisesti heilahdellen poliittisesti ja yhteiskunnallisesti äärimmäisyydestä toiseen. Latinalainen Amerikka on sisäisten taistelujen noidankattila. Vertailepa Afrikan karttaa vuodelta 1914 nykyisen Afrikan karttaan. Valtavat siirtomaaimperiumit ovat poissa. Niiden tilalla on yli 30 valtiota, joista monet kärsivät sisäisestä kuohunnasta.
Valtioitten sisäisten sotien paheneminen herättää pelkoa siitä, että valtioita voi hajota väkivallan pyörteissä. Eräs Japanin Punaisen Armeijan terroristi sanoi Israelissa pidetyssä oikeudenkäynnissään syyttäjilleen: ”Tiedämme, [että valtioitten sisäiset sodat] tulevat olemaan ankarampia kuin valtioitten väliset sodat.”
Terroristeja vai vapaustaistelijoita?
’Joka on yhden mielestä terroristi, on toisen mielestä vapaustaistelija.’ Vasemmistolaisterroristit viittaavat George Washingtoniin. Eikö hän johtanut vallankumousarmeijoita Englannin hallinnosta vapautumiseksi? ”George Washington oli terroristi”, selitti eräs terroristijärjestö Punaista armeijakuntaa edustanut syytetty Länsi-Saksassa pidetyssä oikeudenkäynnissä, jossa oli ratkaistavana se, saako hän elinkautisen tuomion vai ei. ”On kunniakasta tulla kutsutuksi terroristiksi.”
Se, että George Washingtonia kutsuttaisiin terroristiksi, voi tuntua amerikkalaisista vastenmieliseltä. Silti amerikkalaiset tervehtivät Fidel Castroa kerran sankarillisena vapaustaistelijana. Syynä oli se, että hän oli sissijoukkojensa avulla nöyryyttänyt diktaattori Batistan armeijaa. Myöhemmin häntä alettiin perustamansa valtiomuodon takia pitää Yhdysvalloissa samanlaisena kuin niitä vallankumouksellisia, joiden järjestämän pommiattentaatin uhrina tsaari Aleksanteri II kuoli ja jotka panivat alulle Venäjän vallankumouksen.
Jotkut näkevät terrorismin raivona, jonka yhteiskunta kohdistaa itseensä. Toiset näkevät sen kulttuurin syöpänä – pieninä tai suurina ryhminä tai liikkeinä, jotka ovat päättäneet väkivalloin muuttaa jonkin poliittisen, taloudellisen tai jopa uskonnollisen järjestelmän rakennetta.
Terroristien taktiikka
Nykyajan terroristi ryöstää, varastaa, polttaa, järjestää pommi-iskuja, sieppaa ihmisiä ja tappaa. Hänelle hänen tekonsa eivät ole rikoksia, jollaisina toiset voivat pitää niitä. Hän ajattelee toimivansa samalla tavalla kuin valtiot toimivat toisiaan vastaan sodassa. Hänen tekonsa ovat sotatekoja. Hän sotii yhteiskuntajärjestystä vastaan.
Yleensä hänellä on läheisiä aatetovereita. He toimivat pieninä soluina. He iskevät ja pakenevat. He ovat sissejä, kahakoitsijoita. Joskus heidän joukkonsa kasvavat armeijoiksi. Pelätessään heitä kansat ryhtyvät sotimaan, hyökkäämään, vastaamaan raakuuteen samanlaisella raakuudella. Miten esimerkiksi Yhdistyneet Kansakunnat voisi laatia puolueettoman selonteon nykyisestä Libanonista – palestiinalaisten, syyrialaisten ja israelilaisten taistelukentästä? Entä millaiseksi tilanne muuttuisi, jos vieraitten valtojen joukot vetäytyisivät Libanonista? Miten Libanon yhdistäisi sisäiset ryhmäkuntansa, jotka koostuvat katolisista maroniiteista ja islamilaisista sunniiteista, ši’iiteistä ja druuseista? Olisiko jonkin ryhmäkunnan toiselle tekemä väkivalta terrorismia? Vastaus riippuu siitä, keneltä sitä pyydetään.
Sen selostaminen, miten terrorismi on muovannut valtioitten kehitystä ja käyttäytymistä, vaatisi melkoista maailmanhistorian kertaamista 50 viime vuoden ajalta. Varoitusmerkit, jotka kertovat sisäisten ja ulkoisten vastarintavoimien kiihottaman ja ohjaileman terrorismin leviämisestä, herättävät maailman johtajien mielessä pelottavan kysymyksen: miten ”sisäiset sodat” tulevat vaikuttamaan kansojen kohtaloon?
[Huomioteksti s. 3]
’Tiedämme, että valtioitten sisäiset sodat tulevat olemaan ankarampia kuin valtioitten väliset sodat’