Onko kreationismi tiedettä?
KIISTA, jossa toisella puolella ovat ne, jotka selittävät ihmisen alkuperän kehitysteorialla, ja toisella puolella ne, jotka pitävät kiinni Raamatun luomiskertomuksesta, on poreillut tai kiehunut tähän asti jo toistasataa vuotta. Viime vuonna se kuohahti jälleen jutussa, jota puitiin liittovaltion tuomioistuimessa Arkansasissa Yhdysvalloissa. Riitautettuna asiana oli laki, joka edellytti ”luomistieteen” opettamista yhteiskunnan ylläpitämissä kouluissa evoluutio-opetuksen rinnalla. Tuomioistuin tuli siihen tulokseen, että kyseinen laki oli perustuslain vastainen, ja päätöstä tervehdittiin yleisesti evoluution saamana voittona.
Tiedemiehet, eri uskontokuntia edustaneet teologit, opettajat ja kansalaisoikeusjärjestö ACLU hyökkäsivät yhteistuumin lain kimppuun. Toiset tiedemiehet, teologit, opettajat ja osavaltion oikeusministeri taas olivat asettuneet puolustamaan sitä. Uutisvälineet kertoivat oikeudenkäynnistä ja oikeuden tekemästä päätöksestä laajalti, joten tapaus herätti huomiota kaikkialla maailmassa.
Todistajien esittämät väitteet ja vastaväitteet vaihtelivat epäämättömistä tosiasioista järjettömiin mielipiteisiin. Tavallinen ihminen voi ymmärrettävästi olla hämmentynyt sen suhteen, miten lopputulosta pitäisi tulkita. Merkitsikö tuomarin päätös sitä, että evoluutio on nyt tosiasia? Että ihmissuku on miljoonia vuosia vanhaa? Että Raamattu on väärässä? Että meidän ei enää pitäisi opettaa lapsille Jumalan luoneen ihmisen?
Ennen kuin teemme mitään tällaisia johtopäätöksiä, tutustukaamme lähemmin erimielisyyden kohteisiin. Mitä on riitautettuna ollut ”luomistiede”? Onko sillä tieteellistä pohjaa vai onko se lahkolaisten ahdasmielisen opinkappaleen suojaksi rakennettu julkisivu, kuten sen parjaajat väittävät?
Mitä luomistiede on?
Kreationismin kannattajat laativat siitä määritelmän, joka sisällytettiin kyseiseen Arkansasin osavaltion lakiin ja liitettiin oikeusviranomaisilta pyydettyyn lausuntoon. Määritelmässä esitetään muun muassa, että tieteelliset todisteet asettavat rajat sille, minkä verran alun perin luoduissa eri lajeissa voi tapahtua lajinsisäisiä muutoksia, eivätkä mutaatiot ja luonnonvalinta riitä muuttamaan lajia toiseksi lajiksi. Se väittää myös, että maapallo ja kaikki sen elolliset on luotu vasta äskettäin ja että kaikki geologiset kerrostumat fossiileineen ovat yhden koko maailman alleen peittäneen tulvan synnyttämiä.
Lain laatijat kitkivät laista huolellisesti pois kaikki viittaukset Jumalaan tai Raamattuun, jotteivät olisi törmänneet vastakkain perustuslain kanssa, joka kieltää uskonnon opettamisen kouluissa. Heidän kirjoituksensa ja Arkansasissa esittämänsä todistelu osoittivat kuitenkin, että mainitulla luomisella ja tulvalla tarkoitettiin 1. Mooseksen kirjassa kuvailtua luomista ja vedenpaisumusta. Edelleen vaikka laissa ei mainittukaan luomisen aikaa, he myönsivät sanojen ”vasta äskettäin” merkitsevän sitä, että luomisesta on kulunut kenties 6000 vuotta mutta ei missään tapauksessa enempää kuin 10000 vuotta.
Evoluution puutteita ei otettu esille
Valitettavasti kreationistien yritykset evoluution heikkojen kohtien paljastamiseksi menivät oikeudenkäynnissä myttyyn. Ennakkoluulottomat tutkijat ovat jo pitkään olleet tietoisia näistä heikkouksista. Mainitsemme ne tässä vain lyhyesti.
Mutaatioitten tarjoamia todisteita ei tuotu oikeudenkäynnissä korostetusti esiin. Mutaatiotutkimusten tulokset ovat musertavia, sillä mutaatiot johtavat ainoastaan perimän rappeutumiseen ja vajavaisten yksilöitten syntymiseen. Ne eivät luo uusia elimiä eivätkä tehtäviä tai toimintoja. Ne eivät milloinkaan johda uuteen lajiin. Tosiasiat ovat evoluutioteoriaa vastaan ja tukevat 1. Mooseksen kirjassa esitettyä periaatetta, jonka mukaan jokainen kasvi- tai eläinlaji voi tuottaa vain omaa lajiaan. Tämä voimakas todiste jäi kuitenkin vähälle huomiolle.
Edelleen, tutkittaessa geologisia kerrostumia järjestyksessä alhaalta ylöspäin niiden fossiilistosta ei löydy lajista toiseen johtavia siirtymämuotosarjoja, joita Darwinin teoria edellyttäisi. Sen sijaan kerrostumista ilmenee, että uudet lajit ovat ilmaantuneet niihin äkkiä, ilman yhteyksiä aiemmin ilmaantuneisiin muotoihin. Jopa evolutionistit kiistelevät tätä nykyä uudesta teoriasta, punktualismista (tutkijoitten lyhenne nimestä punctuated equilibrium), jonka mukaan lajinkehitys olisi tapahtunut nopeitten hyppyjen tietä. Sillä he myöntävät, ettei kauan kestänyt puuttuvien renkaitten etsintä ole onnistunut.
Uusien lajien yhtäkkinen ilmaantuminen on varmasti voimakas todiste luomisen puolesta ja evoluutiota vastaan. Sitä ei kuitenkaan otettu esille oikeudenkäynnissä. Mikseivät kreationistit käyttäneet sitä hyväkseen? He eivät voineet, koska he eivät yhdistä erilaisia geologisia kerrostumia erilaisiin luomisjaksoihin vaan selittävät niiden kaikkien muodostuneen yhtaikaa Nooan ajan vedenpaisumuksen väistyessä. Tällaisen ei-raamatullisen opetuksen kahlitsemina kreationistit saattoivat käyttää fossiiliaineiston tarjoamia todisteita vain evoluution arvostelemiseen. Heitä kuitenkin muistutettiin siitä, ettei oikeudessa ollut määrä puida evoluutiota vaan kreationismia.
Kreationismin heikkoudet paljastuvat
Se heidän opetuksensa, että maapallolla ja jopa kaikkeudella on ikää alle 10000 vuotta, sotii kaikkia nykytieteen havaintoja vastaan. Juuri tähän puoleen kreationistien väittämästä, joka kytkeytyy heidän opetukseensa ”äskeisestä” luomisesta, oikeudenkäynnissä ja sitä selostaneissa uutisissa tartuttiin. He ovat tässä asiassa niin kaukana muista, että he suorastaan pyytävät tiedemiehiä pitämään heitä pilkkanaan.
Geologit voivat viitata geologisia prosesseja koskeviin ajanmittauksiinsa, joiden tulokset eivät missään tapauksessa mahdu näin lyhyen ajan puitteisiin. Meren pohjan sedimenttien eli kerroskivilajien kasaantumista on jatkunut yli 10000 vuotta. Vuoristojen syntymiseen ja rapautumiseen on mittausten mukaan kulunut miljoonia vuosia. Mannerten ajautuminen erilleen toisistaan ja valtamerten syntyminen on vaatinut satoja miljoonia vuosia. Sen väittäminen, että kaikki tämä on vain 10000 vuotta vanhaa, on yksinkertaisesti järjetöntä geologien silmissä.
Tähtitieteilijät ovat yhtä loukkaantuneita. He eivät ole tottuneet ajattelemaan pelkästään planeettojen kiertoaikoja, jotka ovat vuorokausien tai vuosien pituisia vaan myös tähtien ja galaksien syntymiseen kuluneita pitkiä maailmankausia. He ovat tekemisissä niin valtavien etäisyyksien kanssa, että 300000 kilometriä sekunnissa kiitävä valokin, joka osuu heidän kaukoputkiinsa, on voinut lähteä jo miljardeja vuosia sitten liikkeelle meitä kohti. He arvioivat eteläisellä tähtitaivaalla näkyvien Magellanin pilvien, linnunrataa lähinnä olevien kahden galaksin, olevan yli 100000 valovuoden päässä. Jos ne olisi luotu vasta 10000 vuotta sitten, kuten kreationistit väittävät, saisimme odottaa vielä 90000 vuotta nähdäksemme ensimmäisen pilkahduksen meitä kohti tulevasta valosta. Pohjoiselta tähtitaivaalta voi pimeänä yönä hyvillä silmillä erottaa Andromeda-sumun, josta valo on lähtenyt 1,5 miljoonaa vuotta sitten liikkeelle meitä kohti. Sen on selvästikin täytynyt olla olemassa kauemmin. Ei siis ihme, että Yhdysvaltain tähtitieteellinen seura tuki eräässä viime tammikuisessa ponsilauselmassaan Arkansasissa tehtyä oikeuden päätöstä.
Myös fyysikot esittävät, että heidän on mahdotonta puristaa tutkimustensa tuloksia vain 10000 vuoden tarjoamiin puitteisiin. He kiinnittävät huomion radioaktiivisiin alkuaineisiin, kuten uraaniin ja toriumiin, joiden eliniäksi on mitattu miljardeja vuosia. Radioaktiivisen hajoamisen lopputuotteiden, erilaisten lyijyisotooppien, kasaantuminen osoittaa, että joidenkin maankuoren vanhimmista kivilajeista on täytynyt saada olla rauhassa jopa 3–4 miljardia vuotta. Ja kaukaisten, näkyvän kaikkeuden tuolla puolen olevien galaksien lähettämän valon punasiirtymää tulkitsemalla he ovat tulleet siihen tulokseen, että näkyvä kaikkeus on saanut alkunsa 10–20 miljardia vuotta sitten.
Onko tällainen tiedettä?
Miten kreationistit voivat sovittaa tällaiset todisteet yhteen sen opinkappaleensa kanssa, että kaikki on alkanut vasta muutama tuhat vuotta sitten? Kun Jumala loi kivilajit ja uraanin, jota ne sisältävät, paniko hän kivilajeihin myös niin paljon lyijyisotooppeja, että kivilajit näyttäisivät miljardi vuotta vanhoilta? Kun hän teki Andromeda-galaksin, täyttikö hän myös koko maapallolle johtavan 16 triljoonaa (16000000000000000000) kilometriä pitkän reitin valoaalloilla, jotta meidän ei tarvitsisi odottaa voidaksemme nähdä sen taivaalla? Olisiko totuuden Jumala ehdoin tahdoin liittänyt luomakuntaansa tällaisia näennäisyyksiä vain meidän pettämiseksemme?
Tällainen järkeily tuo mieleen tarinan eräästä vanhasta fundamentalistinaisesta, jolle esiteltiin Dinosaurus-kansallispuistoa Utahissa Yhdysvalloissa. Puistonvartija kertoi valtavan kokoisista matelijoista, joita siellä oli kerran elänyt, ja vaikka nainen itse näki niiden fossiilisia luita, hän ei uskonut miehen puheisiin. Hän tarjosi niistä toisenlaisen selityksen: ”Korkein pani ne sinne petkuttaakseen teitä.”
Mihin hirmuliskot muuten sijoittuvat kreationistien maailmanjärjestyksessä? Heidän käsityksensä on, että ihmiset ja hirmuliskot ja kaikki muut eläinlajit, sukupuuttoon kuolleet ja yhä elävät, elivät maan päällä yhtaikaa ennen vedenpaisumusta. Tulvavedet hukuttivat ne kaikki yhdessä myllerryksessä. Miten he sitten selittävät fossiilien systemaattisen sarjan sedimenteissä, joissa elämänmuodot ovat yksinkertaisia alemmissa kerrostumissa ja sitä moninaisempia ja mutkikkaampia mitä ylemmäs kerrostumissa noustaan? He voivat tarjota vain epätodenmukaisia ja ristiriitaisia teorioita siitä, miten kaikki kasvi- ja eläinlajit ovat voineet järjestäytyä eri kerrostumiin tästä kasvien ja kuolleitten eläinten sekamelskasta.
Näin väkinäisillä teorioilla kreationistit yrittivät puolustaa mielivaltaista ”luomistiede”-rakennelmaansa, ja tiedemiehet tyrmäsivät heidät perin pohjin todisteillaan Arkansasissa. Heille ei jäänyt minkäänlaista uskottavaa perustetta tieteellisyytensä tueksi.
Kreationismi joutuu häpeään
Kreationistien asiantuntijatodistajista kuuluisin oli Chandra Wickramasinghe, joka oli tuotu Englannista tätä oikeudenkäyntiä varten. Hän ja englantilainen tähtitieteilijä Fred Hoyle ovat kehittäneet omaperäisen teorian, joka hylkää opin elämän kehittymisestä maapallolla. He väittävät elämän saaneen alkunsa avaruudessa ja tulleen maapallolle pyrstötähtien tai meteoriittien pinnalla. Hänen todistuksensa mukaan perintötekijät ovat niin monimutkaisia, että niiden olisi ollut mahdotonta syntyä sattumalta. Niinpä hän tuli siihen johtopäätökseen, että älykkään Luojan on täytynyt suunnitella ne. Hän kuitenkin ampui todistelullaan kreationisteja selkään sanoessaan, ettei yksikään järkevä tiedemies voisi pitää maapalloa alle miljoonan vuoden ikäisenä.
Lain vastustajien ja puoltajien esittämien todisteitten nojalla liittovaltion tuomarille ei jäänyt juuri muuta vaihtoehtoa kuin julistaa, että kreationismi ei ole tiedettä. Oli käynyt selvästi ilmi, että sen kannattajat eivät tee johtopäätöksiään tieteellisen menetelmän avulla eli että he ensin kokoaisivat kaikki todisteet ja laatisivat sitten niiden pohjalta teoriansa. Sen sijaan he lähtevät liikkeelle 1. Mooseksen kirjan kertomuksen jäykästä lahkolaisesta tulkinnasta ja etsivät sen tueksi todisteita. He koettavat olla piittaamatta päinvastaisista todisteista, tai jos he eivät voi sivuuttaa niitä, he keksivät epätodennäköisiä selityksiä väittämille, jotka ovat selvästi vastoin karuja tosiasioita. Kyseinen Arkansasin osavaltion laki oli epäviisas yritys heidän luomisnäkemystensä liittämiseksi yhteiskunnan ylläpitämien koulujen opetussuunnitelmaan.
Merkitseekö kreationismin epäonnistuminen sitä, että luominen on pelkkää tarua? Merkitseekö se sitä, ettei Raamattu ole totta, vai pikemminkin sitä, että kyseinen erheellinen Raamatun tulkinta menee hakoteille? Sitä, miten luominen ja kreationismi eroavat toisistaan, tarkastellaan seuraavan Herätkää-lehden artikkelissa nimeltä ”Uskotko evoluutioon, luomiseen vai kreationismiin?”
[Kuvat s. 12, 13]
Onko kaikki tämä tapahtunut kuudessa 24-tuntisessa päivässä?