Pitääkö Raamattu todella paikkansa?

MONIEN vilpittömien ihmisten mielessä on käynyt tällainen ajatus. Toisille tällainen järkeily on tietenkin yksi keino, jolla he koettavat välttää vastuutaan. Mutta onko totta, että yhteiskunta oli raamatullisina aikoina näin alkukantainen ja sivistymätön?

Syyrian Eblasta on viime vuosien kaivauksissa löytynyt yli 16500 savitaulua tai niiden kappaletta käsittävä kirjasto. Taulujen nuolenpääteksteissä kuvataan tuon alueen elämää monelta eri kannalta. Millaiselta aikakaudelta ne ovat peräisin? Arkeologien tuoreimmat arviot viittaavat kolmanteen vuosituhanteen ennen ajanlaskumme alkua.

Mitä ne kertovat meille tuosta muinaisesta ihmisyhteiskunnasta? Oliko se alkukantainen, sivistymätön ja luku- ja kirjoitustaidoton? Kielitieteilijä Giovanni Pettinato vastaa: ”Me voimme jo esitutkimusten perusteella tehdä sen johtopäätöksen, että Ebla oli pitkälle teollistunut valtio, jonka talous ei perustunut maanviljelykseen eikä lampaanhoitoon vaan pikemminkin teollisuustuotteisiin ja kansainväliseen kauppaan.’’

Millaista tietoa tähän laajaan arkistoon oli talletettu? Pettinato selittää: ”70 prosenttia säilyneistä teksteistä on taloudellishallinnollisia – –. 10 prosenttia on historiallisia, ja koska ne sisälsivät tärkeitä kansainvälisiä sopimuksia, niitä varjeltiin mustasukkaisesti. Runsaat 20 prosenttia on kaunokirjallisuutta.”

Nähtäväksi jää, tuoko kyseinen Eblan arkisto valoa Raamatun tapahtumiin ja paikkoihin. Tärkeää on kuitenkin se, ettei elämä ollut yli 4000 vuotta sitten niin alkeellista kuin jotkut haluaisivat meidän uskovan.

Onko Raamatun luotettavuudesta todisteita?

Kysymys kuuluu: luovatko muinaiset nuolenpääkirjoitukset ja piirtokirjoitukset valoa siihen, minkä Raamattu esittää historiana? Tutkikaamme muutamaa lyhyttä Raamatun kertomuksesta otettua esimerkkiä. Ensimmäisenä on 1400-luvulta ennen ajanlaskumme alkua otettu tapaus, jolloin israelilaiset olivat valloittamassa Kanaanin maata.

1. ”Sitten Joosua kääntyi takaisin ja valloitti Haasorin – – ja Haasorin hän poltti tulella.” – Joosua 11:10, 11.

Edesmennyt professori John Garstang tunnisti vuonna 1928 Galileanmeren pohjoispuolella olevan Tell el-Qedachin kanaanilaisen Haasorin kaupungin sijaintipaikaksi. Eräs arkeologiryhmä suoritti paikalla kaivauksia vuosina 1955–1958. Niissä löytyi nuolenpääkirjoitusta sisältävä taulu, joka todistaa paikan todellakin Haasoriksi. ”Alakaupungin lounaiskolkasta löytyi kanaanilaisia taloja – –. Kaupunkitasossa, josta nämä talot muodostivat osan – – näkyi merkkejä väkivaltaisesta hävityksestä ja autioituksesta. Tämä pitää erinomaisesti yhtä sen perimätiedon kanssa, joka kertoo Joosuan valloittaneen sen israelilaisten lähdettyä Egyptistä.” (R. D. Barnett, Illustrations of Old Testament History) Tämä tukee selvästi Raamatun luotettavuutta.

2. Esran kirjassa Raamattu kertoo meille, että Kyyros, Persian kuningas ja Babylonian valloittaja, julkaisi uskonvapaussäädöksen, joka soi juutalaisille pakkosiirtolaisille mahdollisuuden palata kotimaahansa ja ennallistaa palvontatapansa. (Esra 1:1–3) Onko mitään todisteita tällaisesta uskonnollisesta suvaitsevaisuudesta, joka on jyrkkä vastakohta Persiaa edeltäneitten Babylonian ja Assyrian menettelytavoille?

H. Rassam, joka teki Babylonissa British Museumin nimissä kaivauksia, löysi vuonna 1879 niin sanotun Kyyroksen lieriön, jossa on nuolenpääkirjoitusta. Vuonna 1970 eräs sirpale tunnistettiin tähän lieriöön kuuluvaksi. Näin oli saatu jälleen osa tekstistä entistetyksi. Mitä tekstin loppuosasta tehty käännös kertoo?

”Mitä tulee Assuriin ja Susaan, Agadeen, Esnunnaan – – samoin kuin Gutien alueeseen, palautin näihin Tigriksen tuonpuoleisiin pyhiin kaupunkeihin pyhäköt, jotka ovat olleet kauan raunioina, ja jumalien kuvat, jotka niissä olivat, ja rakensin heille ikuisia pyhäkköjä. Kaikki niiden (entiset) asukkaat minä (myös) kokosin ja annoin (heille) takaisin heidän asuinpaikkansa.”

Tämä nuolenpääteksti vahvistaa huomattavalla tavalla Raamatun luotettavuuden sen kertoessa Kyyroksen suvaitsevaisuudesta vieraita uskontoja kohtaan.

3. Raamattu sanoo: ”Kuningas Hiskian neljäntenätoista hallitusvuotena hyökkäsi Sanherib, Assurin kuningas, kaikkien Juudan varustettujen kaupunkien kimppuun ja valloitti ne.” Tällaisen uhan edessä Hiskia suostui maksamaan Sanheribille veroa. ”Niin Assurin kuningas määräsi Hiskian, Juudan kuninkaan, maksettavaksi kolmesataa talenttia hopeata ja kolmekymmentä talenttia kultaa.” – 2. Kuningasten kirja 18:13–16.

Vahvistaako mikään muu tietolähde näitä tapahtumia? Vuosina 1847–1851 englantilainen arkeologi A. H. Layard löysi Sanheribin palatsin raunioista niin sanotun Sanheribin särmiön. Se esittää nuolenpääkirjoituksella Sanheribin version urotöistään. Mainitseeko se Hiskian? Kertooko se mitään veronmaksusta? Osa sen käännöksestä kuuluu:

”Mitä tulee Hiskiaan, siihen juutalaiseen, joka ei alistunut ikeeseeni, niin 46 hänen vahvaa muurein varustettua kaupunkiaan sekä – – niitä ympäröiviä pieniä kaupunkeja minä piiritin ja valloitin.” Kertomus jatkaa: ”Hänet itsensä minä suljin häkkilinnun tavoin Jerusalemiin, hänen kuninkaalliseen kaupunkiinsa.” Huomaa, että Sanherib ei väitä valloittaneensa Jerusalemia, mistä Raamattu on samaa mieltä. Mutta entä veronmaksu? ”Korotin aikaisempaa veroa ja panin hänen maksettavakseen vuosittaisen veron – – 30 talenttia kultaa ja 800 talenttia hopeaa, – – [ja] kaikenlaisia arvokkaita aarteita.” Raamatun kertomus on selvästi yhtä mieltä Sanheribin särmiön kanssa kaikesta muusta paitsi verona maksetun hopean arvosta. Pitäisikö sen saada meidät epäilemään Raamatun luotettavuutta? Miksi meidän pitäisi luottaa ennemmin Sanheribin mahtailevaan versioon tapahtuneesta kuin Raamatun hillittysävyiseen kertomukseen?

Sanheribin särmiössä hän väittää myös ottaneensa Juudasta 200150 vankia, kun taas Raamatun kertomus osoittaa hänen kärsineen yhdessä yössä 185000 sotilaan hirvittävät tappiot. (2. Kuningasten kirja 18:13–19:36) Miten me voimme selittää tällaiset eroavuudet?

Kirjassaan Light From the Ancient Past professori Jack Finegan puhuu ”Assyrian kuninkaitten piirtokirjoituksille ominaisesta kerskailun hengestä”. Professori Olmstead esittää käsityksenään: ”Kun Sanherib kertoo meille ottaneensa – – Juudasta kokonaista 200150 vankia, vaikka Jerusalemia ei valloitettu, niin voimme panna tuon 200000 assyrialaisen kirjurin ylen vilkkaan mielikuvituksen tilille ja hyväksyä 150 määränä, joka on melkoisen lähellä vangiksi joutuneiden ja pois vietyjen todellista määrää.” – Assyrian Historiography.

Liioitellut sotaraportit eivät ilmeisestikään ole tyypillisiä vain meidän vuosisadallemme. Eikä murskatappion unohtaminen virallisista aikakirjoista ole mitään uutta. Ratkaisevaa on kuitenkin se, että Sanheribin särmiön teksti osoittaa Raamatun luotettavaksi.

4. Otetaanpa vielä yksi esimerkki oikeaksi todistetusta Raamatun historiasta. Israelilaisten valloittaessa Luvatun maan yli 3400 vuotta sitten Daanin sukukunta sai haltuunsa Galilean pohjoispuolella olleen alueen. Raamatun kertomus sanoo:

”Niin daanilaiset lähtivät ja taistelivat [kanaanilaista] Lesemiä vastaan ja valloittivat sen – –. Ja he antoivat Lesemille nimen Daan, isänsä Daanin mukaan.” – Joosua 19:47; Tuomarien kirja 18:29.

Onko tällaista kaupunkia koskaan ollut? Kutsuttiinko sitä koskaan Daaniksi? Arkeologi Avraham Biran löysi Tell el-Kadista vuonna 1976 kalkkikivilaatan, johon oli hakattu kreikan- ja arameankielistä piirtokirjoitusta. Kreikankielinen teksti kertoo Zoilos-nimisestä henkilöstä, joka oli tehnyt ”Daanissa olevalle jumalalle” lupauksen. Näin arkeologit tiesivät työskentelevänsä muinaisen israelilaisen Daanin kaupungin paikalla, kaupungin, joka aiemmin tunnettiin Laiksena eli Leseminä. Jälleen Raamattu osoittautuu luotettavaksi. Tätä voitaisiin valaista vielä monilla muilla arkeologisten löytöjen tarjoamilla todisteilla, jos vain tila sallisi.

Onko Raamattu luotettavalla perustalla?

Itse asiassa arkeologit ovat yhä uudelleen turvautuneet Raamattuun saadakseen selville monien muinaisten paikkojen maantieteellisen sijainnin. Arkeologi Yohanan Aharoni korostaa Raamatun arvoa tässä suhteessa kirjoittaessaan: ”Raamattu on yhä tärkein lähdeteos israelilaisaikaisen Palestiinan historialliseen maantieteeseen. Sen kertomuksista ja kuvauksista ilmenevät mainittujen tapausten maantieteellinen ympäristö samoin kuin samanaikaiset historialliset tapahtumat. Se sisältää viittauksia 475 paikannimeen, joita käytettiin tuossa maassa, ja monissa tapauksissa tekstiyhteys tarjoaa tärkeitä yksityiskohtia paikan luonnosta, sijainnista ja historiasta.” Tämä on totta siitä huolimatta, että ”Raamattu ei ole maantieteen oppikirja eikä tietosanakirja”.

Mitä enemmän me syvennymme tutkimaan niitä arkeologisia löytöjä, jotka ovat yhteydessä Raamattuun, sitä enemmän me alamme arvostaa sen luotettavuutta. On kuitenkin aivan eri asia puhua arkeologisista löydöistä kuin puhua tulkinnoista, teorioista ja pohdiskeluista. Ovatko arkeologit aina yksimielisiä tulkinnoissaan? Ovatko he aina täysin objektiivisia? Voidaanko heidän teoriansa asettaa Raamatun historiallisen kertomuksen edelle?

[Kuvat s. 4]

Kyyroksen lieriö vahvistaa Kyyroksen osoittaneen uskonnollista suvaitsevaisuutta

Sanheribin särmiö on yhtäpitävä Raamatun kanssa kertoessaan Sanheribille maksetusta verosta