Kun kurituksen vitsa katkaistaan
”JOUDUMMEKO avaamaan turvapaikkoja huonosti kohdelluille vanhemmille vuoteen 2000 mennessä?” kysyi ranskalainen psykologi Jean-Pierre Chartier. Mikä sai hänet kysymään sellaista? Koska huolestuttavan monet lapset ovat todisteiden mukaan tottelemattomia vanhemmilleen ja käyttäytyvät sitä paitsi karkeasti heitä kohtaan. Kirjassaan Les parents martyrs (Marttyyrivanhemmat) Chartier kertoo teini-ikäisistä, jotka ovat kirjoitelleet vanhemmilleen uhkauskirjeitä tai jopa kiristäneet heitä. Syyksi tähän ilmiöön Chartier mainitsee sen, etteivät vanhemmat ole pystyneet antamaan lapsilleen mittapuita, joiden mukaan näiden tulisi elää. Hän sanoo: ”Joissakin tapauksissa olisi ollut parempi antaa lapsille korvapuusti silloin tällöin.”
Et ehkä ole samaa mieltä tämän käsityksen kanssa. Monissa osissa maapalloa suuntaus on kuitenkin selvästi se, että vanhemmat käyttävät vanhanaikaista kurituksen vitsaa varsin helläkätisesti, koska he eivät halua ’hidastaa lapsensa kehitystä’, ’ehkäistä hänen persoonallisuutensa kasvua’ eivätkä ’loukata hänen ”ihmisoikeuksiaan”’.
Monet ovat kuitenkin pettyneet vapaamielisiin lastenkasvatusteorioihin. Esimerkiksi vuonna 1980 tehty mielipidetiedustelu osoitti, että Euroopan talousyhteisön maissa kuusi kymmenestä asukkaasta ajatteli vanhempien olevan nykyisin liian helläkätisiä. Muuan länsisaksalainen sanomalehti kirjoitti: ”Lastenkasvatus on kasvavassa määrin menossa siihen suuntaan, että kaiken annetaan kulkea omalla painollaan.” (Frankfurter Allgemeine Zeitung) Mitkä ovat olleet tulokset? Time-lehdessä äskettäin lainatun psykiatri John O’Malleyn lausunnon mukaan sallivainen lastenkasvatus on tuottanut teini-ikäisiä, jotka ”osoittavat vähemmän kunnioitusta ja tottelevaisuutta vanhempien auktoriteettia kohtaan. Lapsilla ei ole kiinteitä rajoja, ei edes käytösnormeja.”
Vanhempiensa paheksunnasta huolimatta monet nuoret käyttävät rehvakkaasti huumeita ja harjoittavat moraalittomuutta. Ja vaikka jotkut eivät tekisikään mitään niin peittelemätöntä, he kuitenkin osoittavat uhmaavansa vanhempiaan. Psykoanalyytikko Benjamin Wolman väittikin siitä syystä, että elleivät vanhemmat onnistu opettamaan lapsilleen tottelevaisuutta, he ”kasvattavat rikkaruohoja”. Hän tuomitsee ”tee-kuten-tahdot-periaatteen”, koska se ”ehkäisee lapsen kehitystä” eikä anna hänelle ”lainkaan hillikkeitä eikä itsekuria”, ja se mahdollisesti luo pohjaa myöhemmälle epäsosiaaliselle käytökselle.
Saksassa sattui jokin aika sitten murhenäytelmä, joka osoittaa selvästi, kuinka epäsosiaalinen kurittomasta lapsesta voi tulla. Tässä tapauksessa 15-vuotias nuori murhasi oman äitinsä huolellisesti laatimansa suunnitelman mukaisesti. Poliisiviranomaiset kertoivat, ettei poika katunut tekoaan, vaan osoitti sen sijaan olevansa pettynyt siksi, ettei ollut onnistunut yrityksessään murhata isänsäkin samalla tavoin.
Otteiden koventaminen
Koska niin monien vanhempien on vaikea kasvattaa lapsiaan, on alkanut nopeasti ilmaantua järjestöjä, joiden tarkoituksena on auttaa vanhempia. Yhdysvalloissa järjestö nimeltä Nimettömät perheet (Families Anonymous) järjestää ryhmäkeskusteluja, joihin osallistuu ongelmallisesti käyttäytyvien nuorten vanhempia, ystäviä ja sukulaisia.
Toinen omaan apuun tähtäävä järjestö kokeilee kuitenkin tiukempia otteita. Sitä kutsutaankin sopivasti nimellä ”Toughlove”, ’kovaotteinen rakkaus’. Se ilmoittaa tarkoituksensa olevan ”asettaa rajat nuorten kurittomuudelle ja pakottaa heidät käyttäytymään kunnolla”. Tämän se pyrkii tekemään auttamalla vanhempia asettamaan tottelemattomien lastensa käyttäytymiselle järkeviä rajoituksia, joita heidät todella pannaan noudattamaan. Jäseninä olevat vanhemmat tukevat ja auttavat toinen toisiaan. Vuoden kuluessa, vuoteen 1982 mennessä, tämän järjestön ryhmien määrä kasvoi 25:stä 500:aan Yhdysvalloissa ja Kanadassa toimivaan ryhmään.
Molemmat järjestöt väittävät pystyneensä jossain määrin auttamaan vanhempia ja heidän lapsiaan. Mutta ajatus lasten kurittamisesta ei suinkaan ole mikään uusi oivallus. Kauan sitten Raamattu sanoi: ”Hulluus on kiertynyt kiinni poikasen sydämeen, mutta kurituksen vitsa sen hänestä kauas karkoittaa.” (Sananlaskut 22:15) Ei siksi ole ihme, että sellaiset omaan apuun turvautuvat järjestöt, jotka noudattavat tätä viisasta neuvoa, saavat aikaan jonkin verran tuloksia. Voisiko ”kurituksen vitsan” käyttäminen sitten merkitä lapsen kohtelemista väkivaltaisesti?
Kuri on elämäntapa
Jotkut ajattelevat kurituksen tarkoittavan selkäsaunaa, ja toisinaan ruumiillinen kuritus onkin tietysti paikallaan. Mutta Raamatussa kuritukseen liitetään myös oikaisu ja valmennus. Esimerkiksi Sananlaskujen 8:33:ssa Raamattu sanoo: ”Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte; älkää sen antako mennä menojaan.” Kuritusta ei välttämättä aina anneta remmillä. Lapsen kanssa puhuminen ja Raamatun ohjeiden pohtiminen on yleensä paljon tehokkaampaa. – 5. Mooseksen kirja 6:6, 7.
Nuori ihminen kaipaa kuitenkin muutakin kuin vain sääntöjä ja rajoituksia. Hän tarvitsee ohjausta ja tarkoituksen elämälleen. Sen hän saa vain, jos hänen vanhempansa antavat hänelle tietoa Raamatusta ja auttavat häntä arvostamaan sitä. Kun hänelle on opetettu Jumalan asettamat käyttäytymisnormit, hän pystyy välttämään sellaisia ansoja, joihin toiset nuoret saattavat joutua. (Sananlaskut 2:10–13) Hänen ei tarvitse olla epävarma, mihin suuntaan elämäänsä ohjaisi, vaan sen sijaan ”kurittava nuhde” osoittaa hänelle ”elämän tien”, jota hän voi kulkea. – Sananlaskut 6:23.
Jos kurituksen vitsan ’katkaiseminen’, toisin sanoen sen käyttämättä jättäminen ei siis auta lapsiasi, miksi et kokeilisi Raamattuun perustuvaa kuria. Jehovan todistajat näyttävät sinulle mielellään, miten se voidaan tehdä.
[Kuva s. 24]
Raamatulliset neuvot ovat usein paljon tehokkaampia kuin remmi