Ovatko rauhan mahdollisuudet paranemassa?

IHMISEN rauhanpyrkimykset ovat yhtä vanhoja kuin sodat. Meidän aikamme ei siksi ole mikään poikkeus. Silti eräs sanomalehtimies sai äskettäin aiheen kutsua nykyisiä rauhanpyrkimyksiä ”ajatukseksi, jonka hetki on ehkä koittanut”. Miksi hän sanoi näin? Ovatko maailmanrauhan mahdollisuudet nyt tosiaan paremmat kuin menneisyydessä? Mikä nykyisessä rauhanliikkeessä on niin poikkeuksellista?

Nykyisen rauhanliikkeen taustoja

Kaksi Japanin ylle elokuussa 1945 pudotettua atomipommia lopettivat toisen maailmansodan yllättävän nopeasti. Sotaa seuranneina vuosina ydinsodan kauhut estivät supervaltojen välistä kylmää sotaa kuumenemista täydeksi roihuksi. Kun niiden ja niiden liittolaisten väliset poliittiset ja taloudelliset suhteet paranivat, jännitys väheni. Esimerkiksi sellainen käyttöön tullut sana kuin ”liennytys” antoi toiveita pysyvästä rauhasta. Näytti siltä kuin ”kauhun tasapaino” olisi osoittautunut hyväksi.

Sen jälkeen liennytys kärsi takaiskun melkein ilman varoitusta. Yhdysvallat jätti SALT 2 -sopimuksen vahvistamatta. Neuvostoliitto marssi Afganistaniin. Puolan vaikeudet mutkistivat tilannetta. Alettiin kiistellä neutronipommin rakentamisesta. Sehän on niin sanottu siisti pommi, joka tuhoaa ihmiset mutta ei omaisuutta. Yhdysvallat aloitti valtavan ohjelman sotilaallisen voimansa kasvattamiseksi. Läntinen sotilasliittoutuma NATO ilmoitti suunnitelmistaan 572 Pershing 2 -ohjuksen ja risteilyohjusten sijoittamiseksi Euroopan maaperälle. Puhuttiin ”rajoitetun” ydinsodan mahdollisuudesta. Se uskomaton ajatus, että ydinsota voidaan voittaa, alkoi saada kannatusta eräitten virkamiesten piirissä.

Jotkut länsisaksalaiset, joiden maa on jo niin täynnä ydinaseita, että niitä on siellä neliökilometriä kohden enemmän kuin missään muualla maailmassa, kauhistuivat sitä, että lisää olisi tulossa. Sen pelosta, että he jäisivät loukkuun ydinsotatantereelle idän ja lännen väliin, he ja heidän eurooppalaiset naapurinsa sallivat pelon muuttua suuttumukseksi. Ja suuttumus purkautui toimintana. Oli syntynyt uusi rauhanliike.

Eroja entisiin verrattuna

Nykyinen rauhanliike eroaa edeltäjistään monin tavoin. Sodanvastaisia mielenosoituksia järjestettiin sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa myös silloin kun Yhdysvallat kävi sotaa Vietnamissa. Jotkut amerikkalaiset miehet jopa polttivat kutsuntakorttinsa vastalauseeksi. Mutta heidän vihansa kohdistui pääasiassa Vietnamin sotaa vastaan ennemmin kuin sotaa vastaan yleensä. Toisaalta nykyinen rauhanliike on syntynyt lähes hysteerisestä ydinsodan pelosta, tunteesta jonka mukaan jo se on väärin ja moraalitonta, että ydinaseet pelkällä olemassaolollaan uhkaavat tuhota ihmissuvun.

Rauhanliike on nykyään myös paljon suurempi. Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin on syntynyt satoja rakenteeltaan ja näkemyksiltään erilaisia järjestöjä, jotka kuitenkin ovat yhtä mieltä siitä, että ydinasevarastoja täytyy pienentää. Ajatus ydinaseitten jäädytyksestä pohjustavana askeleena kohti aseidenriisuntaa on saanut huomattavaa kannatusta. Se merkitsisi sitä, että Yhdysvallat ja Neuvostoliitto molemminpuolisesti keskeyttäisivät ydinaseitten kokeilun, tuotannon ja käyttöönoton. Jotkut kannattavat jopa sitä, että edes toinen niistä tekisi näin. Monien amerikkalaisten sanotaan johtavien poliitikkojen innostamina kannattavan tätä ajatusta. Suuret ja pienet kaupungit kautta maan ja jopa eräät osavaltiot ovat hyväksyneet musertavilla äänimäärillä ydinaseitten jäädytystä kannattavia päätöslauselmia.a

Nämä äänekkäät kansainväliset rauhanvaatimukset ovat lopulta löytäneet tiensä Yhdistyneitten Kansakuntien yleiskokoukseen. Niinpä uutistoimisto AP kertoi, että yleiskokous oli muutama kuukausi sitten hyväksynyt useita päätöslauselmia suurella äänten enemmistöllä. Niissä vaadittiin ydinaseitten ja kemiallisten aseitten kehittelyn ja käyttöönoton jäädyttämistä.

Nykyinen rauhanliike on myös sikäli erilainen, että sen kannatus nousee laajalta pohjalta. Enää eivät kaikki mielenosoittajat ole niin sanottua farkkukansaa. Mukana on kaiken ikäistä, poliittiselta ja uskonnolliselta vakaumukseltaan ja yhteiskunnalliselta asemaltaan kirjavaa väkeä. Bonnissa marssi kaduilla yli 250000 ja Amsterdamissa yli 300000 ihmistä, ja yhtäaikaa Yhdistyneitten Kansakuntien toisen aseidenriisunnan erityisistunnon kanssa New Yorkissa marssi kesäkuussa 1982 noin 700000 ihmistä. Ja kaikkien ”kaduilla marssineitten” lisäksi ”kodeissa on valtava määrä ihmisiä, jotka ovat täysin samaa mieltä”, toteaa George Ball, entinen Yhdysvaltojen alivaltiosihteeri.

Silmäänpistävää on myös liikkeen spontaanisuus ja nopea levittäytyminen. Länsisaksalainen viikkolehti Der Spiegel sanoi sen suosiota Yhdysvalloissa ”yllätykseksi, kenties jopa kevään 1982 jymy-yllätykseksi”. Se puhui amerikkalaisista, jotka ”marssivat rauhan puolesta, mikä on melkeinpä yllättänyt eurooppalaiset rauhantaistelijat”.

Lisätukea tälle ovat antaneet erilaiset kirjat ja kirjaset kuten Jonathan Schellin paljon myyty Maapallon kohtalo, jotka ovat saaneet ihmiset tajuamaan ydinsodan kauhut. Englannissa esitettiin kuvitteellinen televisio-ohjelma siitä, mitä Lontoolle tapahtuisi, jos Pyhän Paavalin tuomiokirkon yläpuolella räjähtäisi yhden megatonnin ydinpommi. Sama ohjelma nähtiin myös Suomessa. Vuoden 1982 huhtikuussa Yhdysvalloissa vietettiin valtakunnanlaajuista ”Ground Zero” -viikkoa eli nollapiste-viikkoa, jonka tarkoituksena oli saada amerikkalaiset tiedostamaan ydinsodan vaarat. Idean keksijä Roger Molander sanoo ydinaseitten uhasta: ”Haluan ihmisten tulevan täysin tietoisiksi ydinsodan vaaroista, koska he tyrmistyvät siitä, kun kukaan ei tee asian hyväksi mitään, ja se saa heidät ryhtymään toimenpiteisiin.”

Kyllä he ovatkin panneet tuumasta toimeksi – ja melkoisin tuloksin. Eräs kanadalainen kansanedustaja sanoi heidän tehokkuudestaan: ”Valta on tässä asiassa siirtynyt asiantuntijoilta kansalle.” Englantilainen London Times on samaa mieltä sanoessaan, että on ”täysin ilmeistä, että rauhanliikkeellä on ollut suuri vaikkakin myöhästynyt vaikutus lännen hallituksiin”.

Kirkkokuntien tuki

Rauhanliikkeeseen liittyneet esittävät mukana ololleen monenlaisia syitä: poliittisia, yhteiskunnallisia ja uskonnollisia syitä. Käydessään viime vuonna Englannissa paavi Johannes Paavali II sanoi: ”Nykyaikaisen sodankäynnin kauheus ja mittasuhteet ovat nykyään sellaiset, että olkoonpa kyseessä ydinsota tai ei, sitä on täysin mahdoton hyväksyä kansojen välisten erimielisyyksien selvittämiskeinoksi.” Vaikka kaikki kirkkokunnat eivät olekaan puhuneet näin suoraan ja voimakkaasti, ”kirkkokuntien tukemilla mielenilmaisuilla on ollut suuri merkitys yleisen mielipiteen herättäjänä”, sanoo Time-aikakauslehti.

Toukokuussa 1982 Moskovassa pidettiin neuvostohallituksen järjestämä ”uskonnollisten työläisten maailmankokous elämän pyhän lahjan pelastamiseksi ydinkatastrofilta”. Mukana oli lähes 600 uskontokuntien edustajaa 90 maasta: buddhalaisia, parsilaisia, hinduja, juutalaisia, muslimeja, sikhejä, šintolaisia ja kristittyjä. Huomattavimpia osanottajia oli amerikkalainen saarnamies Billy Graham, jota eräs länsisaksalainen sanomalehti nimitti ”jonkinlaiseksi uuden amerikkalaisen rauhanliikkeen lähettilääksi”.

Kun ajatellaan rauhanliikkeen kiistatonta ja kasvavaa suosiota ja tajutaan sen voivan painostaa maailman johtajia, niin näyttääkö tosiaankin siltä kuin rauhan mahdollisuudet olisivat paranemassa?

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 4]

Nykyinen rauhanliike on syntynyt lähes hysteerisestä ydinsodan pelosta

[Tekstiruutu s. 5]

KIRKOT TUKEVAT RAUHANLIIKETTÄ KAIKKIALLA

● Yhdysvalloissa ”useimpia kirkkokuntia edustavat uskonnolliset ryhmät ovat lisänneet [jäädytystä ajavan liikkeen] moraalista ja poliittista painavuutta”. – Maclean’s

● ”[Yhdysvaltain katolisten piispojen] kirjeessä vedottiin katolilaisiin ja ’kaikkiin hyvän tahdon miehiin ja naisiin’, että nämä tekisivät rauhan tekemisestä tärkeimmän hengellisen ja maallisen tavoitteensa.” – New York Times

● ”Saksan liittotasavallan ja Ranskan katoliset piispat ovat esittäneet sotilasliittoutumille voimakkaan vaatimuksen, että ne aloittaisivat aseidenriisuntakeskustelun.” – Süddeutsche Zeitung

● Länsi-Saksassa ”luterilainen kirkko on asettanut huomattavan arvovaltansa ydinohjusten vastaisten mielenilmaisujen tueksi – – Kirkkokuntien tukemilla mielenilmaisuilla on ollut suuri merkitys yleisen mielipiteen herättäjänä.” – Time

● Itä-Saksassa ”tuhannet ja taas tuhannet enimmäkseen nuoret kristityt ovat avoimesti asettuneet rauhan puolelle – – kristillisen rauhantunnustuksensa ilmauksena heillä on vaatteissaan rintamerkki ’Miekat auranvantaiksi’.” – Bonner General-Anzeiger

● ”Kirkkojen välinen rauhanneuvosto – – on Hollannin tärkeimpiä kirkkokuntia edustava virallinen järjestö. Sen tunnuslauseena on: ’Vapauttakaa maailma ydinaseista, aloittakaa Hollannista.’” – The Economist