Suojele kuulon lahjaasi

KUUNTELE! Mitä kuulet? Kuuletko kellon tikityksen? Ilmastointilaitteen huminan? Kadulta tulevan melun? Kuuletko äänet niin hyvin että ymmärrät mitä sanotaan?

Kuten useimmat meistä, sinäkin todennäköisesti pidät kuulokykyäsi enemmän tai vähemmän itsestään selvänä. Silti yksistään Yhdysvalloissa ja Kanadassa yli viisitoista miljoonaa ihmistä kärsii huomattavasta kuuloviasta. Suomessa on 300000 kuulovammaista. Tällaisten ihmisten elämä voi olla hankalaa. Esimerkiksi kuulovammaiset lapset eivät useinkaan opi puhumaan niin varhain kuin muut lapset. Joskus taas vanhemmat eivät tajua, että heidän lapsellaan on kuulovaikeuksia, ja he kiljuvat lapselleen siksi että tämä ei ’kiinnitä heihin huomiota’. Kuulovammaisella aikuisella on myös omat ongelmansa. Jotkut pelkäävät työpaikan menetystä, jos heidän kuulovaikeutensa tulevat ilmi. Tai heidän avioliittonsa voi kärsiä koska he eivät voi enää puhua keskenään niin kuin ennen.

Voit siksi ymmärtää kuulokyvyn olevan todella arvokas lahja. Raamattu sanoo: ”Kuulevan korvan ja näkevän silmän – molemmat on Herra luonut.” (Sananlaskut 20:12) Miten sitten voit suojella tätä Jumalan antamaa lahjaa? Tarkastelkaamme ensiksi sitä, miten korva todellisuudessa kuulee.

Miten me kuulemme?

Kuunnellessasi sinfoniaorkesterin vienoja säveliä tai lapsesi ääntä korvasi aistii ilmassa etenevät värähtelyt eli ääniaallot. Näiden värähtelyjen luku mitataan värähdystaajuutena eli värähdysten lukuna aikayksikössä (sekunnissa). Värähdystaajuuden yksiköksi on kansainvälisellä sopimuksella määrätty hertsi (Hz). Ihmisen normaali kuuloalue on noin 20 – 20000 hertsiä. Tämä voidaan ymmärtää paremmin kun tiedetään, että pianon matalimman sävelen taajuus on noin 27 hertsiä ja korkeimman sävelen taajuus noin 4000 hertsiä.

Mutta jotta korva kuulisi nämä värähtelyt, niiden täytyy olla riittävän voimakkaita. Voimakkuus mitataan desibeleinä (dB). Kuulokynnykseksi (pienimmäksi ääneksi minkä normaali ihmiskorva voi erottaa) on sovittu nolla desibeliä. Esimerkiksi linnunlaulun voimakkuus voi sen tullessa korvaan olla 15 desibeliä, kirjoituskoneen äänen 60 desibeliä, niittausvasarasta lähtevän melun 100 desibeliä ja suihkukoneen melun noin 125 desibeliä. 130 desibelin melu tuntuu korvassa kipuna.

Korva jakaantuu kolmeen pääosaan: ulkokorvaan, välikorvaan ja sisäkorvaan.

Ulkokorva kerää äänen ja ohjaa sen korvakäytävää pitkin välikorvassa olevalle tärykalvolle. Tämä värähtelevä kalvo on yhteydessä kolmen pienen kuuloluun muodostamaan ketjuun: vasaraan, alasimeen ja jalustimeen. Ne siirtävät tärykalvon värähtelyt korvan kolmanteen osaan eli sisäkorvaan. Hämmästyttävän monimutkaisessa sisäkorvassa on spiraalisesti kiertyvä putki, jota kutsutaan simpukaksi. Simpukassa on kolme nestekanavaa, jotka siirtävät äänivärähtelyt tuhansiin pieniin värekarvasoluihin. Värekarvasoluja ympäröivät hermonpäätteet muuttavat ääniaaltojen mekaanisen energian hermoimpulsseiksi. Tämän jälkeen hermoimpulssit etenevät aivoihin.

”Kuuleva korva” on ihme. Esimerkiksi voidakseen erottaa heikoimman äänen tärykalvo taipuu vähemmän kuin yhdellä atomilla on läpimittaa. Silti sama tärykalvo voi sietää miljoona kertaa voimakkaamman äänen!

Millaisia korvavaivat voivat olla?

Kuullakseen normaalisti ihmisen täytyy voida kuulla kaikki äänet hyvin matalista hyvin korkeisiin asti. Edelleen ihmisen pitäisi voida kuulla jokainen ääni myös hyvin heikkona. Mutta joskus ihmisen korvaan voi tulla jokin vika.

Jos kuulon menetys johtuu ulkokorvasta, niin useimmiten syynä on korvakäytävään syntynyt vahatulppa (joka lääkärin pitäisi poistaa) tai se, että korvakäytävään on työnnetty jokin vieras esine. Lapset työntävät usein mielellään korvakäytäviinsä kaikenlaista lyijykynän päähän istutetuista pyyhekumeista aina papuihin asti. Tämä voi ymmärrettävästikin aiheuttaa kuulon menetyksen sekä vaurioittaa korvaa. Vanha sananparsi: ”Älä tunge korvaasi mitään kyynärpäätä pienempää” on edelleen hyvä ohje, joka voidaan opettaa yhtälailla lapsille kuin aikuisille.

Välikorvaan liittyvät kuulovaikeudet johtuvat yleensä nesteen kerääntymisestä välikorvaan. Välikorva voi vähitellen tulehtua. Toinen ongelma on se, että kuuloluuketjuun kasvaa vähitellen liikaa luuta, mikä voi tehdä sen liikkumattomaksi. Sekin heikentää kuulon terävyyttä.

Kun kuulon heikkeneminen johtuu ulko- tai välikorvasta, sen tunnistaminen on yleensä helppoa, sillä tällainen kuulovammainen voi kuulla erittäin hyvin, jos toiset vain puhuvat kovempaa. Toisaalta sisäkorvan vaivat ovat paljon hankalampia. Tähän korvan osaan vaikuttanut sairaus tai tapaturma tuhoaa helposti herkkiä hermosoluja. Seurauksena on että riippumatta siitä miten tehokkaasti ulko- ja välikorva johtavat äänivärähtelyjä sisäkorvaan, se ei pysty välittämään niitä edelleen aivoihin. Niinpä jotkin äänet tulevat läpi voimakkaampina kuin toiset aiheuttaen näin vääristymiä. Onneksi useimmat ulko- ja välikorvaan liittyvät ongelmat voidaan hoitaa. Samaa ei kuitenkaan voida sanoa sisäkorvasta. Vaikka sisäkorvan sairauksia ehkä voidaankin hoitaa, hermoston kärsimät vauriot ovat peruuttamattomia.

On siis selvästikin viisasta hakeutua mahdollisimman pian lääkärinhoitoon, kun jokin kuulohäiriö on paljastunut. Varsinkin vanhemmat haluavat olla valppaita lastensa kuulon suhteen. Mutta mistä voit tietää, onko lapsellasi jokin kuulovamma?

Lapsesi kuulon tutkiminen

Äidit ja isät ovat osanneet vaistonvaraisesti tutkia vastasyntyneitten lastensa kuuloa niin kauan kuin maailmassa on ollut lapsia. Vanhemmat yleensä huomaavat, kun heidän lapsensa säpsähtää kovia ääniä tai kääntyy kohti äänilähdettä. He huomaavat myös, jos heidän lapsensa lakkaa leikkimästä outojen tai uusien äänien kantautuessa jostain hänen ympäristöönsä. Kun he huomaavat, ettei heidän lapsensa tajua kaikkia ääniä, he vievät hänet lääkäriin.

Vanhempien pitäisi samoin huomata, reagoivatko heidän lapsensa hiljaisempiin ääniin kuten kellon raksutukseen tai kuiskaamalla esitettyyn puheeseen. Jos olet epävarma, lääkäri voi tutkia lapsesi kuulon paljon tarkemmin kuulomittarin avulla. Sillä mitataan, millaiset ja miten hiljaiset äänet korva voi kuulla. Jos ongelma saadaan selville, sitä voidaan alkaa heti hoitaa. Tällä voidaan estää korvan pysyvä vaurioituminen.

Tarvitaan kuitenkin tasapainoa. Kuuloon liittyvät ongelmat ovat lapsuusiässä aivan tavallisia, eikä sinun tarvitse tulla levottomaksi, jos lapsellesi kehittyy tällainen ongelma. Ne yleensä häviävät lapsen tullessa nuoruusikään. Järkevä huolenpito ja järkevät toimenpiteet auttavat tavallisesti lasta selviytymään näistä vaikeista vuosista ja edistävät normaalia kuulemista.

On kiintoisaa, että järjestelmällistä kuulonhuoltotyötä suorittavien terveysviranomaisten ja koulujen lisäksi myös monet teollisuuslaitokset ovat sisällyttäneet työterveyshuoltoonsa kuulon suojelemisen. Tällöin kuulo tutkitaan säännöllisin väliajoin. Tutkimuksissa paljastuvat ne, joilla saattaa olla jokin korvasairaus, ja ne, joiden kuulon voidaan odottaa heikkenevän, vaikkei heillä olekaan korvasairautta. Mahdollisesti paikkakunnallasi on saatavissa säännöllistä kuulonhuoltoa. Jollei ole, haluat ehkä huolehtia siitä, että lapsesi kuulo tutkitaan kerran vuodessa tai joka toinen vuosi tai silloin kun näyttää siltä, että lapsesi ei kuule kunnolla.

Kuulon heikkenemisen estäminen

Tietenkin aikuisetkin tarvitsevat kuulotarkastuksia. Jos työympäristösi on meluisa, sinun pitäisi tutkituttaa kuulosi säännöllisesti. On totta, että olet voinut tehdä samaa työtä jo vuosia ilman että olisit huomannut kuulosi mitenkään heikentyneen. Siitä huolimatta kuulovaurioita voi syntyä milloin tahansa! Älä siksi ota riskejä. Käytä kuulosuojaimia, kuten oikein muotoiltuja korvatulppia tai jopa korvien päälle tulevia suojaimia.

Jos olet nuori, mielimusiikkisi voi vaikuttaa salakavalasti kuuloosi. Esimerkiksi rock-konserteissa varomattomat kuulijat altistuvat usein vaarallisen korkeille desibelimäärille. 1410:stä vasta opintonsa aloittaneesta korkeakouluopiskelijasta tehty tutkimus osoitti, että yli 60 prosentilla heistä ”kuulo oli heikentynyt huomattavasti suurtaajuusalueella”. Voisiko se johtua ainakin osaksi heidän mielimusiikistaan?

Suosittujen stereokuulokkeitten suhteen kannattaa myös olla varovainen, sillä ne voivat olla vaarallisia. Wall Street Journal -lehden mukaan kuuloasiantuntijat ovat sanoneet, että ”ei ole epäilystäkään siitä, että nämä laitteet voivat pysyvästi – – aiheuttaa aistimuksellista eli kuulohermoista johtuvaa kuulon heikkenemistä, varsinkin jos niitä käytetään pitempään suurella äänenvoimakkuudella”. Äänenvoimakkuuden pitäminen alhaisena voi siis suojella kuuloasi!

Kaikista tällaisista varotoimista huolimatta kuulo valitettavasti heikkenee iän mukana. Korkeiden äänien kuuleminen alkaa heiketä jo 30 vuoden iässä. Jokainen uusi vuosikymmen saattaa heikentää keskiäänien ja matalien äänien kuulemista. Tämä voi ärsyttää suuresti vanhempia ihmisiä, sillä keskiäänien kuuluessa epäselvinä puhe kuulostaa vääristyneeltä ja epäselvältä, ja se taas hankaloittaa keskustelua. Tavallinen lääkäri tai kirurgi ei pysty helpottamaan tilannetta, mutta hyvin sovitetusta kuulolaitteesta voi olla jonkin verran apua.

Joka tapauksessa sellainen joka arvostaa kuulokykyään, ryhtyy järkeviin toimiin tämän lahjansa suojelemiseksi: hän tutkituttaa kuulonsa säännöllisesti, menee lääkäriin jos epäilee jotain vikaa tai vammaa ja välttää olemasta pitkään alttiina voimakkaalle melulle.

Mutta entä ne, joilta kuulo on jo osaksi tai kokonaan hävinnyt? Heidän ei pidä lannistua. He voivat olla kiitollisia muista aisteistaan, jotka heillä vielä on, ja käyttää niitä täysin määrin. Kuulon menetys ei estä ihmistä viettämästä täysipainoista ja mielekästä elämää. Mutta mikä vielä tärkeämpää, he voivat saada lohdutusta siitä Raamatun lupauksesta, että tulee aika, jolloin ”kuurojen korvat aukenevat”. (Jes. 35:5) Tämä raamatunkohta viittaa ensisijaisesti suurenmoiseen hengelliseen tervehtymiseen. Silti me voimme luottaa siihen, että tässä ennustuksessa mainituilla hengellisillä siunauksilla on oleva myös fyysinen vastineensa: kuurot paranevat kuuroudestaan ihmeen avulla.

Kuulovammaiset voivat siis katsoa valoisin mielin tulevaisuuteen. Mutta suojele sillä välin kuulon lahjaasi. Se miellyttää ”kuulevan korvan” Luojaa.

[Kuva s. 25]

Mikään ihmisen tekemä kuulolaite ei voita korvaasi nerokkuudessa

Kuulohermo

Simpukka

Kuuloluuketju

Tärykalvo

Korvakäytävä

Ulkokorva