Kuuloaistisi – lahja jota tulee arvostaa

HILJAINEN ilta maaseudulla kaukana sivistyksen mukanaan tuomasta melusta antaa tilaisuuden pysähtyä kuuntelemaan illan hiljaisia ääniä. Kevyt tuulenvire kahisuttaa vienosti lehtiä. Samalla korviin kantautuu hyönteisten, lintujen ja muiden eläinten kaukaisia ääniä. Miten ihmeellisen tunteen tällaisten pehmeiden äänten kuuleminen synnyttääkään! Kuuletko sinä niitä?

Ihmisen kuulokyvyn mahdollisuudet ovat kerrassaan hämmästyttävät. Oltuasi puoli tuntia kaiuttomassa tilassa – äänieristetyssä huoneessa, jonka pinnat on suunniteltu imemään kaiken äänen – kuuloaistisi on pikku hiljaa herkistynyt siinä määrin, että alat kuulla vieraita ääniä, jotka ovat lähtöisin omasta kehostasi. Akustiikan tutkija F. Alton Everest kuvailee tätä kokemusta kirjassa The Master Handbook of Acoustics. Aluksi omat sydämenlyöntisi alkavat kuulua voimakkaasti. Vietettyäsi huoneessa noin tunnin kuulet, miten veresi virtaa suonissa. Lopulta, mikäli kuulosi on tarkka, ”kärsivällisyytesi palkitaan: kuulet omituisen sihisevän äänen sydämen jysähdysten ja veren läiskähdysten välillä. Mikä se on? Se on ääni, joka syntyy ilman aineosien iskeytyessä tärykalvojasi vasten”, Everest selittää. ”Tästä sihisevästä äänestä johtuva tärykalvojen liike on uskomattoman pieni: laajuudeltaan vain 0,01 miljoonasosa senttimetriä!” Tämä on ”kuulokynnys”, raja jonka alapuolelle meneviä ääniä et pysty tajuamaan. Herkemmästä kuulosta ei olisi hyötyä, koska tätä heikommat äänet peittyisivät ilman aineosien liikkeestä aiheutuvaan kohinaan.

Kuulemisen tekee mahdolliseksi ulko-, väli- ja sisäkorvan yhteistyö sekä hermostomme ja aivojemme kyky käsitellä ja havaita ääntä. Ääni kulkee ilmassa aaltoina etenevinä paineen muutoksina. Nämä aallot liikuttavat tärykalvoja edestakaisin, ja välikorva puolestaan siirtää tämän liikkeen sisäkorvaan. Siellä liike muuttuu hermoimpulsseiksi, jotka aivot tulkitsevat ääneksi.a

Tärkeä ulkokorvasi

Korvasi joustavaa, poimuista ulkonemaa sanotaan korvalehdeksi. Korvalehti kerää äänen, mutta se tekee paljon muutakin. Oletko koskaan miettinyt, mitä merkitystä kaikilla noilla korvasi pienillä poimuilla on? Korvalehden eri pinnoilta heijastuvat ääniaallot muuttuvat aavistuksen verran tulosuuntansa mukaan. Aivot pystyvät tulkitsemaan nämä pienen pienet muutokset ja paikantamaan äänilähteen. Sen lisäksi että aivot tekevät tämän, ne vertaavat toisiinsa molempiin korviisi tulevien äänten tuloaikaa samoin kuin noiden äänten voimakkuutta.

Tämän havainnollistamiseksi napsutapa sormiasi samalla kun liikutat kättäsi ylös ja alas suoraan sellaisen ihmisen edessä, jolla on silmät kiinni. Vaikka sormesi pysyvät samalla etäisyydellä hänen molemmista korvistaan, hän pystyy sanomaan, tuleeko ääni yläpuolelta, alapuolelta vai jostakin siltä väliltä. Siinäkin tapauksessa, että ihmisellä on vain yksi hyvä korva, hän pystyy paikallistamaan äänet melko hyvin.

Välikorvasi – mekaniikan ihme

Välikorvasi päätehtävä on siirtää tärykalvosi liike nesteeseen, joka täyttää sisäkorvasi. Tämä neste on paljon raskaampaa kuin ilma. Sen vuoksi, kuten pyöräilijän polkiessa jyrkkää mäkeä ylös, ”välityssuhteen” täytyy olla oikea, jotta energia välittyisi mahdollisimman tehokkaasti. Välikorvassa energian siirtävät eteenpäin kolme pikkuruista luuta, joita tavallisesti kutsutaan muotonsa mukaisesti vasaraksi, alasimeksi ja jalustimeksi. Tämä mekaaninen pienoisketju saavuttaa ”välityssuhteen”, joka on sisäkorvan kannalta lähes täydellinen. Ellei näin olisi, arviolta 97 prosenttia äänienergiasta menisi hukkaan!

Tähän välikorvassasi olevaan ketjuun on kiinnittynyt kaksi herkkää lihasta. Kun korvaan tulee kova pientaajuinen ääni, sekunnin sadasosassa nämä lihakset automaattisesti supistuvat, mikä rajoittaa huomattavasti ketjun liikettä ja estää mahdolliset vauriot. Tämä refleksi on riittävän nopea suojelemaan sinua käytännössä kaikilta luonnossa kuuluvilta kovilta ääniltä, vaikkakaan se ei suojaa kaikilta mekaanisten ja elektronisten laitteiden ääniltä. Lisäksi nuo pienet lihakset pystyvät olemaan tuossa suojelevassa asennossa korkeintaan kymmenisen minuuttia. Mutta tämä antaa sinulle mahdollisuuden paeta tuota korvia särkevää ääntä. On kiinnostavaa, että kun puhut, aivosi lähettävät signaaleja noille lihaksille kuuloherkkyytesi vähentämiseksi niin, ettei oma äänesi ole sinulle liian voimakas.

Hämmästyttävä sisäkorvasi

Se sisäkorvasi osa, joka liittyy läheisesti kuulemiseen, sijaitsee kotilon kuoren muotoisessa simpukassa. Sen herkkää mekanismia suojeleva kuori on ruumiisi kovinta luuta. Sen sokkeloissa on tyvilevy, yksi niistä kudoksista, jotka jakavat simpukan pituussuunnassa eri tiehyiksi. Tyvilevyllä on kierteis- eli Cortin elin, joka tukee tuhansia karvasoluja. Näiden hermosolujen karvamaiset päät ulottuvat nesteeseen, joka täyttää simpukan.

Kun välikorvan luiden liike värisyttää simpukan soikeaa ikkunaa, nesteessä syntyy aaltoja. Nämä aallot liikuttavat kalvoja samalla tavalla kuin lammen kareet liikuttavat kelluvia lehtiä ylös alas. Aallot taivuttavat tyvilevyn eri kohtia sen mukaan, mikä on äänen taajuus. Noiden kohtien karvasolut taipuvat niiden yläpuolella kaartuvaa katekalvoa vasten. Tämä kosketus ärsyttää karvasoluja, ja nämä vuorostaan synnyttävät impulsseja ja lähettävät ne aivoihisi. Mitä voimakkaampi ääni on, sitä suurempi on sekä ärsytettyjen karvasolujen määrä että nopeus, jolla ärsytys tapahtuu. Niinpä aivot tajuavat äänen voimakkaampana.

Aivosi ja kuuloaisti

Aivosi ovat kuulosi tärkein osa-alue. Niillä on kunnioittavaa pelkoa herättävä kyky muuttaa hermoimpulsseina saamansa tiedon tulva mielessä koettavaksi ääniaistimukseksi. Tämä aivojen tärkeä tehtävä tähdentää ajatustoiminnan ja kuuloaistin välistä erityistä yhteyttä, jota tutkitaan psykoakustiikaksi sanotulla tieteenalalla. Esimerkiksi aivosi antavat sinulle mahdollisuuden kuunnella yhtä keskustelua täydessä huoneessa, jossa käydään useita keskusteluja. Mikrofoni ei pysty tähän, minkä vuoksi samaisessa huoneessa tehty äänite voisi olla lähes käsittämätön.

Ärsytys, jonka ei-toivotut äänet aiheuttavat, havainnollistaa tämän yhteyden toista piirrettä. Ääni, jonka kuulet silloin, kun et sitä halua – olipa se voimakkuudeltaan kuinka heikko tahansa – voi olla ärsyttävä. Esimerkiksi hanasta tippuvan veden aiheuttama ääni on voimakkuudeltaan hyvin pieni. Mutta se voi olla äärimmäisen epämiellyttävä, jos se yön hiljaisuudessa pitää sinut hereillä!

Tunteemme ovat tosiaan läheisessä yhteydessä kuuloaistiimme. Ajattelehan, miten tarttuvaa sydämellinen nauru on tai miten kiintymyksen tai kiitoksen sanat lämmittävät. Samoin suurimman osan siitä, mitä opimme älyllisesti, saamme korviemme välityksellä.

Lahja jota tulee arvostaa

Monet kuulokykyymme liittyvät salaisuudet odottavat edelleen paljastumistaan. Mutta se tieteellinen tuntemus, jota siitä on saatu, syventää arvostustamme siinä ilmenevää älyä ja rakkautta kohtaan. ”Kun ihmisen kuuloa tarkastellaan vähänkään perusteellisesti”, kirjoittaa akustiikan tutkija F. Alton Everest, ”on vaikea olla päätymättä siihen ajatukseen, että sen monimutkaiset toiminnot ja rakenteet viittaavat sen suunnittelun olevan jonkun hyväntekijän kätten työtä.”

Muinaista Israelia hallinneella kuningas Daavidilla ei ollut käytössään nykyistä tieteellistä tietoa kuuloaistimme sisäisistä toiminnoista. Siitä huolimatta tarkasteltuaan omaa ruumistaan ja siihen liittyviä monia lahjoja hän lauloi Tekijälleen: ”Minut on tehty pelottavan ihmeellisesti. Sinun tekosi ovat ihmeelliset.” (Psalmit 139:​14.) Ruumiin ihmeellisyyksien ja salaisuuksien, muun muassa kuuloaistin, tieteellinen tutkiminen vahvistaa Daavidin olleen oikeassa: viisas ja rakkaudellinen Luoja on suunnitellut meidät ihmeellisesti!

[Alaviite]

[Tekstiruutu/Kuva s. 24]

Apua kuulovammaisille

Jatkuva altistuminen kovalle äänelle aiheuttaa pysyvän kuulovamman. Erittäin äänekkään musiikin kuunteleminen tai kovaäänisten laitteiden lähellä työskenteleminen ilman kuulosuojaimia ei totisesti ole tällaisen menetyksen arvoista. Kuulokojeet voivat jossain määrin auttaa huonokuuloisia ja jopa joitakuita kuuroina syntyneitä ihmisiä. Tällaiset laitteet avaavat monille jälleen suunnattomia mahdollisuuksia. Kun eräälle naiselle oli sovitettu kuulokojeita ensimmäistä kertaa, hän pani merkille oudon äänen, joka tuli ulkoa keittiön ikkunan takaa. ”Se oli lintujen laulua!” hän huudahti. ”En ollut kuullut sitä vuosiin!”

Vaikka kuulo ei olisikaan pahasti vaurioitunut, iän myötä kyky kuulla korkeita ääniä usein heikkenee. Valitettavasti tämä koskee myös konsonanttien värähdyslukuja, äänteiden jotka ovat puheen ymmärtämisen kannalta monesti hyvin tärkeitä. Iäkkäät ihmiset saattavat huomata normaalien kodin äänten, kuten veden valuttamisesta tai paperin rypistämisestä syntyvien äänten, haittaavan sanallista viestintää, koska ne sisältävät korkeita taajuuksia, jotka häiritsevät konsonanttien kuulemista. Kuulokojeet voivat tuoda osittaista helpotusta, mutta niissä on omat haittapuolensa. Ensinnäkin laadukkaat kuulokojeet voivat olla hyvin kalliita, monissa maissa keskivertoihmisen saavuttamattomissa. Ja oli miten oli, mikään kuulokoje ei voi antaa takaisin täysin normaalia kuuloa. Mitä siis on tehtävissä?

Huomaavaisuuden osoittamisesta on paljon apua. Ennen kuin puhut jollekulle huonokuuloiselle, varmista, että hän tietää sinun aikovan sanoa jotakin. Pyri olemaan kasvotusten hänen kanssaan. Näin hän näkee eleesi ja huultesi liikkeet sekä kuulee lausumiesi sanojen konsonantit täysivoimaisina. Siirry lähemmäksi puhuteltavaa jos mahdollista ja puhu hitaasti ja selvästi, mutta älä huuda. Kovat äänet aiheuttavat todellisuudessa kipua monien huonokuuloisten ihmisten korvissa. Jos ajatusta ei ymmärretä, yritä sanoa se toisilla sanoilla sen sijaan, että toistaisit sen. Samoin jos sinun kuulosi ei ole samanlainen kuin ennen, voit tehdä muille helpommaksi kommunikoida kanssasi siirtymällä lähemmäksi puhujaa ja olemalla kärsivällinen. Tällaiset ylimääräiset ponnistelut saattavat hyvinkin parantaa suhteita toisiin ja auttaa sinua pysymään selvillä siitä, mitä ympärilläsi tapahtuu.

[Kuva]

Kun puhut huonokuuloiselle ihmiselle, ole kasvotusten hänen kanssaan ja puhu hitaasti ja selvästi

[Kaaviot s. 23]

(Ks. painettu julkaisu)

Korvasi

Korvalehti

Korvakäytävä

Tärykalvo

Vasara (malleus)

Alasin (incus)

Jalustin (stapes)

Pyöreä ikkuna

Soikea ikkuna

Simpukka

Kuulohermo

Kierteis- eli Cortin elin

Kuulohermo

Karvasoluja

Katekalvo

Hermosyitä

Tyvilevy