Tuottaako teini-ikäisten avioliitto iloa vai tuskaa?

NE OLIVAT kauniit häät. Komea sulhanen näytti paljon 19:ää ikävuottaan vanhemmalta, ja hänen 18-vuotias morsiamensa suorastaan säteili valkeassa vaaleanpunaisin pitsein koristellussa hääpuvussaan. Don ja Maureen olivat ”täydellinen pari”. Don oli jalkapallojoukkueen kapteeni ja Maureen huutojoukon johtaja. He vannoivat toisilleen valansa pienessä kappelissa vanhempiensa ja ystäviensä ympäröiminä.

Maureen liittyi näin niiden melkein puolen miljoonan teini-ikäisen morsiamen riveihin, jotka yksistään Yhdysvalloissa vihitään joka vuosi. Toisten tavoin hänkin toivoi avioliitolta suurta onnea. ”Mutta syvällä sisimmässäni pelkäsin”, paljasti Maureen. ”Vaikka tämän olisi pitänyt olla elämäni onnellisin päivä, olin levoton ja mietin, tulisinkohan sittenkään olemaan todella onnellinen.” Mistä tuollainen epäilys johtui?

Miksi niin nuorena naimisiin?

Maureen oli raskaana. Hän ja Don olivat seurustelleet toistensa kanssa siitä pitäen kun hän oli 16-vuotias, ja vähitellen heidän kiintymyksenilmaisunsa olivat muuttuneet yhä läheisemmiksi. ”Olimme suunnitelleet menevämme naimisiin joskus tulevaisuudessa. Halusin jatkaa opintojani ja Don oli vasta liittynyt korkeakoulun urheilujoukkueeseen”, kertoi Maureen. ”Mutta me asuimme pienessä kaupungissa ja vanhemmillani oli paljon ystäviä, joten heidän takiaan ajattelimme että meidän olisi parasta mennä naimisiin. Ja me molemmat rakastimme kovasti toisiamme.”

Avioliiton ulkopuolinen raskaus usein pakottaa monet teini-ikäiset menemään naimisiin. Nuori odottava äiti voi kauhistua sitä mahdollisuutta, että hän joutuisi kasvattamaan lapsensa yksin ilman aviomiestä. Tri F. F. Furstenberg tuli kuitenkin seuraavaan lopputulokseen haastateltuaan vuonna 1976 400:aa teini-ikäistä äitiä: ”Sillä tuskin on merkitystä, meneekö äiti naimisiin vai ei. Myöhemmin hänen täytyy melkein yhtä todennäköisesti kuin naimattomankin äidin kantaa suurin ellei koko vastuu lapsensa elättämisestä.” Avioituminen pelkästään esiaviollisen raskauden laillistamiseksi on siis hatara peruste avioliitolle.

Vaikka teini-ikäisten avioliitoissa kolmas osa tai jopa puolet morsiamista on raskaana, niin tämä ei tietenkään ole ainoa syy siihen, miksi nuoret menevät naimisiin. Halu avioitua on luonnollinen. Avioliitto on lahja Luojaltamme, joka istutti meihin avioitumisen halun. Ei myöskään nuorten avioliitto itsessään ole ehdottomasti väärin. Joissakin paikoissa on nykyäänkin yleistä mennä naimisiin hyvin nuorena. Sellaisissa paikoissa tosin perheen läheinen tuki ja yhdyskunnan rauhallisempi tai vakaampi ilmapiiri usein auttaa nuorta paria sopeutumaan liittoonsa.

Siitä huolimatta monet nuoret avioituvat vain paetakseen kotona vallitsevaa huonoa tilannetta. Mutta ratkaiseeko avioliitto kaikki ongelmat? Vickyllä, joka meni naimisiin teini-ikäisenä, oli kotonaan hyvin vaikeaa. Hän tunnusti: ”Minun oli vaikea puhua mistään kotona. Miehelläni oli kotonaan myös sama ongelma. Nyt kun olemme naimisissa, niin minkä luulette olevan meidän ongelmamme? Se on puhumattomuus!” Tämä teini-ikäinen pariskunta kuitenkin työskenteli voittaakseen tuon ongelman. Tilanne parani tuskallisen hitaasti. He kuitenkin pyrkivät noudattamaan Raamatun asettamia mittapuita ja säilyttivät avioliittonsa.

Toiset menevät nuorina naimisiin päästäkseen pois koulussa tai yhdyskunnassa vallitsevasta onnettomasta tilanteesta. Monet nuoret taas kiiruhtavat alttarille saadakseen aikuisen aseman, kun taas toiset haluavat jäljitellä vastanaineita ystäviään. Televisiosta, elokuvista ja kirjallisuudesta tulvii avioliittoa ylistävää ja sukupuolisesti kiihottavaa ajanvietettä. Niinpä monet menevät naimisiin voidakseen muuttaa tosiksi tuollaiset romanttiset unelmat.

Tri Lee Burchinal, nuorten avioliittoja koskevien tutkimusten johtava asiantuntija, osoitti vielä erään tärkeämmän syyn. Hän kertoi tutkimuksesta, jonka mukaan teini-ikäisinä avioituneet tytöt ”olivat alkaneet seurustella nuorempina, – – olivat seurustelleet vakituisesti useammin, olivat ’rakastuneet’ useammin ja seurustelleet useammin nuorempina” kuin muut tytöt.

Tämä piti paikkansa Maureenin tapauksessa. ”Aloin tehdä treffejä poikien kanssa ollessani 14-vuotias, ja 15-vuotiaana minulla oli vakituinen poikaystävä”, hän tunnusti. ”Minulla oli myös monia ongelmia kotona. Äitini ja minä emme tulleet ollenkaan toimeen keskenämme. En sietänyt sitä, että hän määräsi mitä minun piti tehdä, joten täytettyäni 18 muutin pois kotoa asumaan kahden muun tytön kanssa. Lopulta kerroin äidille suuren uutisen siitä, että Don ja minä aioimme mennä naimisiin. Mutta en ikinä unohda, mitä tapahtui yhden päivän häämatkan jälkeen.”

”Olin onneton”

”Oli kuin olisin muuttunut yhdessä yössä”, kertoi Maureen. ”Olin vihainen Donille sen vuoksi että olin raskaana. En halunnut lasta ja tunsin joutuneeni ansaan. Aloin ajatella: ’Tämä on sinun syytäsi! Sinä sait minut toimimaan vastoin omaatuntoani. Tiesin, että se oli väärin!’ Kunnioitukseni ja rakkauteni häntä kohtaan alkoivat heti murentua.” Vaikka Don yritti olla ystävällinen ja huomaavainen, hän oli nyt melkoisessa pinteessä yrittäessään miellyttää vihaista ja äkkipikaista vaimoa, hoitaa työnsä ja tukahduttaa omaa palavaa haluaan olla mukana urheilussa. Liiallinen paine purkautui juomisena ja kodin jättämisenä tunneiksi ja lopulta jopa päiviksi kerrallaan.

”Nalkutin hänelle jatkuvasti ja loukkasin häntä huutamalla ja kirkumalla”, tunnusti Maureen. ”Mutta olin niin onneton. Tunsin hyvin suurta syyllisyyttä sen johdosta, mitä olimme tehneet ennen naimisiin menoamme. Kun sitten sain lapsen, tilanne vain paheni entisestään. Kaikki mitä Don teki ärsytti minua – jopa se tapa millä hän maiskutti huuliaan syödessämme. Lopulta kumpikaan meistä ei voinut kestää enää enempää.” Maureen ja Don tulivat osaksi ikävää tilastoa: he erosivat toisistaan vuoden ja yhdeksän kuukauden kuluttua. Vaikka heidän tapauksensa onkin ääritapaus, niin se ei ole harvinainen.

”Kiistämätön tieto”

Marcia Lasswell on tutkinut melkoisesti avioliittoja. Vuonna 1974 hän oli Kalifornian valtionyliopistossa käyttäytymistieteitten professorina ja kirjoitti: ”Jos on olemassa mitään kiistämätöntä tietoa siitä, tuleeko avioliitto kestämään vai ei, niin se on se, että ne, jotka avioituvat hyvin nuorina, ovat kolmessa suhteessa epäedullisessa asemassa.” Viereiset taulukot osoittavat, miten vuosina 1950–1970 solmitulle yli 19 miljoonalle ensimmäiselle avioliitolle on käynyt. Vuoteen 1975 mennessä monet niistä olivat jo rikkoutuneet. Mitkä niistä olivat kaikkein epävakaisimpia? Tarkastele avio- ja asumuserojen määrää verrattuna siihen ikään, jossa ensimmäinen avioliitto solmittiin. Mies joka solmi avioliiton teini-ikäisenä, otti vaimostaan avio- tai asumuseron yli kaksi kertaa todennäköisemmin kuin mies, joka meni naimisiin vasta 25-vuotiaana. Teini-ikäinen nainen teki siten kolme kertaa todennäköisemmin!

[Taulukot]

(Ks. painettu julkaisu)

MITEN KAIKILLE YHDYSVALLOISSA VUOSINA 1950–1970 SOLMITUILLE ENSIMMÄISILLE AVIOLIITOILLE OLI KÄYNYT

vuoden 1975 kesäkuuhun mennessä

NAISET

100

90

80

70 14–19

60

50

40

20–24

30

25–29

20 30+

10

0

MITEN KAIKILLE YHDYSVALLOISSA VUOSINA 1950–1970 SOLMITUILLE ENSIMMÄISILLE AVIOLIITOILLE OLI KÄYNYT

vuoden 1975 kesäkuuhun mennessä

MIEHET

100

90

80

70

60

50

14–19

40

30

20–24

20

25–29

30+

10

0

[Lähdemerkintä]

Lähde: Current Population Survey, kesäkuu 1975.

Avio- ja asumusero eivät ole ainoita onnettoman avioliiton merkkejä. Seuraavan sivun oikealla palstalla olevat taulukot kertovat yli 80 pariskunnalle tehtyjen syvällisten haastattelujen tuloksista. Puolet heistä meni naimisiin, kun toinen oli yhä alle 19-vuotias ja vielä koulussa, kun taas muut menivät naimisiin 21–26-vuotiaina. Heiltä kysyttiin: ’Jos voisitte elää elämänne uudelleen, siirtäisittekö avioitumistanne tuonnemmaksi?’ Ja ’tunsitteko olevanne valmistautumattomia siihen, mitä avioliitto toi tullessaan?’ Kumpaan ryhmään kuului enemmän sellaisia, jotka olisivat halunneet siirtää avioliittoaan tuonnemmaksi? Toisissa tutkimuksissa on lisäksi havaittu, että yhdestä kolmasosasta yli puoleen nuorista aviomiehestä ja vaimoista kertoi katuneensa sitä, että he avioituivat silloin kun avioituivat!

[Taulukko]

(Ks. painettu julkaisu)

OLISITTEKO SIIRTÄNEET AVIOITUMISTANNE TUONNEMMAKSI?

100

90

80

70

60

50

40

Vaimo

Mies

30

20

10

Mies

Vaimo

0

TUNSITTEKO OLEVANNE VALMISTAUTUMATTOMIA KAIKKEEN SIIHEN MITÄ AVIOLIITTO TOI TULLESSAAN?

100

90

80

70

60

50

40

Vaimo

30

Mies

20

10

Mies

Vaimo

0

[Lähdemerkintä]

Lähde: Rachel M. Inselberg, Social and Psychological Factors Associated With High School Marriages.

Mutta entä jos olet teini-ikäinen ja jo avioliitossa? Merkitseekö se sitä että avioliittosi on tuomittu epäonnistumaan? Ei ollenkaan! Tietoisuus varhaisen avioliiton vaaroista voi pikemminkin vaikuttaa aivan päinvastaisella tavalla. Monet teini-ikäiset ponnistelevat sitä kovemmin saadakseen avioliittonsa onnistumaan, ja he pitävät haittapuolia pikemminkin haasteena. Ja kun he vilpittömästi rukoilevat apua avioliiton Alkuunpanijalta, he voivat olla varmoja siitä, että hän auttaa heitä antamalla heille ”voimaa, joka ylittää tavanomaisen”. Vicky ja Mark kokivat tämän. – 2. Korinttolaisille 4:7.

On siis olemassa poikkeustapauksia, joissa teini-ikäisten avioliitto tuottaa muutakin kuin tuskaa. Muun muassa James ja Ann menivät naimisiin teini-ikäisinä. Mutta kun heiltä 11 menestyksellisen avioliittovuoden jälkeen kysyttiin, tekisivätkö he saman uudestaan, James vastasi suoraan: ”Varmasti tekisin! Minulla ei ole mitään varauksia avioliittomme suhteen.” Ann, joka meni hänen kanssaan naimisiin 18-vuotiaana, lisäsi: ”Vaikka meillä on ollut ongelmia niin kuin millä tahansa muullakin pariskunnalla, olemme aina voineet selvittää asiat puhumalla.”

Miten Jamesin ja Annin avioliitto erosi Maureenin ja Donin avioliitosta? Miksi nuorena avioituminen voi tuottaa joillekuille tuskaa ja toisille iloa? Seuraava kirjoitus vastaa näihin kysymyksiin.

[Huomioteksti s. 13]

”Ne, jotka avioituvat hyvin nuorina, ovat kolmessa suhteessa epäedullisessa asemassa.” Tietääkö tämä perheneuvoja jotakin sellaista, mitä sinunkin pitäisi tietää?