Nuoret kysyvät:

Miten viisasta on avioitua teini-ikäisenä?

AVIOLIITTO ei ole mitään leikkiä. Raamatun mukaan ’mies luopuu isästänsä ja äidistänsä ja liittyy vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi’. Miehen ja vaimon tulee solmia välilleen pysyvä side, läheisempi kuin kenenkään muun ihmisen kanssa. – 1. Mooseksen kirja 2:24.

Näinkö sinä ajattelet avioliitosta? Jos ajattelet siten, niin voit ymmärtää sananlaskun ”tulee katsoa ennen kuin katua” arvon, sillä juuri aviopuolisosi kanssa voit joko haluta elää tai joutua elämään koko loppuelämäsi! Onko sinun viisasta avioitua teini-ikäisenä? Kuten olemme saaneet tietää, monet teini-ikäisten avioliitot ovat aiheuttaneet enemmän tuskaa kuin mielihyvää. Miksi juuri teini-ikäisten avioliitot?

Mitä odotat avioliitolta?

”Meillä oli tuskin minkäänlaista käsitystä siitä, mitä avioliitto merkitsee”, selitti eräs Yhdysvaltojen keskilännessä asuva teini-ikäinen tyttö. ”Ajattelimme, että voisimme tulla ja mennä oman mielemme mukaan ja tehdä mitä itse haluaisimme, esimerkiksi pestä astiat jos meitä huvitti tai jättää ne pesemättä. Mutta asia ei ole niin.” Ei ole kysymys ainoastaan astioitten vaan myös vaatteitten pesemisestä ja talon pitämisestä puhtaana. Sairaus ja sen mukana tulevat lääkärilaskut voivat olla suuri taakka. ”Monet teini-ikäiset menevät naimisiin vain leikkiäkseen kotia. Sehän näyttää niin hauskalta huvilta! Vauva on kuin pieni suloinen nukke, jonka kanssa voi aina leikkiä, mutta tosiasiassa ei ole niin”, tunnusti Vicky, joka astui avioliittoon teini-ikäisenä ja synnytti ensimmäisen lapsensa 20-vuotiaana. Muuan 16-vuotias äiti kuvaili tuskaansa, kun hänen piti ”olla kahlittuna kotiinsa” lapsen kanssa, joka ”itki yhtä päätä viisi kuukautta”. Hän sanoi: ”Luulin tulevani hulluksi.”

Vielä vaikeampaa on yrittää tulla ”yhdeksi lihaksi” ihmisen kanssa, jolla on täysin erilainen persoonallisuus (joka voi lisäksi vielä muuttua päivästä toiseen), ja yrittää täyttää hänen sydämensä tarpeet. Aika ajoin se tuntuu aivan mahdottomalta! ”Niillä, jotka menevät [naimisiin], tulee kuitenkin olemaan ahdistusta lihassaan”, sanoi apostoli Paavali. Kuinka totta se onkaan! Niin, ”ahdistusta” eli ”tuskaa ja murhetta”. – 1. Korinttolaisille 7:28, The New English Bible.

”Ahdistus lihassa” aiheuttaa kyllä painetta jokaisessa avioliitossa, mutta teini-ikäisten avioliitossa sitä on tavallista enemmän sen osapuolten kokemattomuuden ja epätodellisten odotusten vuoksi. Vaikkeivät tietenkään kaikki nuorten avioliitot muserru tällaisten paineiden alla, niin niistä selviytyvien täytyy silti voittaa teini-ikäisten avioliiton menestyksellisyyden suurin este: kypsymättömyys.

”Me kasvoimme” – mutta eri suuntiin

Yhdeksänvuotias Raymond tietää, millainen on hyvä vaimo. ”Ensinnäkin hänen täytyy pitää pizzasta. Sitten hänen täytyy pitää juustokakusta. Ja tämän jälkeen hänen täytyy pitää pehmeistä karamelleista”, hän sanoi. ”Sitten tiedän, että avioliittomme kestää ikuisesti.” Hänen mielipiteensä tulevat aivan ilmeisesti muuttumaan! ”Kun olin lapsi, niin puhuin kuin lapsi, ajattelin kuin lapsi, järkeilin kuin lapsi”, kirjoitti apostoli Paavali. ”Mutta nyt kun olen tullut mieheksi, olen pannut pois lapsen ominaispiirteet.” – 1. Korinttolaisille 13:11.

Mutta ovatko kaikki teini-ikäiset panneet pois ”lapsen ominaispiirteet”, kun on kysymyksessä puolison valinta? Edellisessä kirjoituksessa mainittu Maureen muistelee: ”Olin rakastunut Doniin. Hän oli niin komea, niin vahva, niin hyvä urheilija ja todella suosittu. Ajattelin: ’Jospa vain saisin hänet, niin kyllä hänen kanssaan kelpaisi olla!’ Silloin minulle merkitsivät eniten hänen ulkonäkönsä ja maineensa jalkapallotähtenä. Avioliittomme oli pakko onnistua.” Mutta se hajosi kahden vuoden kuluttua.

Vasta naimisiinmenonsa jälkeen Maureen aikuistui tunneperäisesti. Hänelle kehittyivät täysin erilaiset tarpeet ja arvot. ”Yhtäkkiä huomasimme, että meidän kummankin päämäärät olivat täysin erilaiset”, selitti Maureen. ”Me kasvoimme aikuisiksi. Nyt tajusin, että tarvitsin jonkun, jonka kanssa olisin samalla tasolla henkisesti. Mutta Donin koko elämä pyöri vain urheilun ympärillä. Ne asiat, joita pidin niin tärkeinä 18-vuotiaana, menettivät yhtäkkiä täysin merkityksensä.” Aikaa myöten ja kärsivällisyyttä osoittaen ihminen voi kasvaa ja oppia rakastamaan puolisoaan ja välittämään hänestä. Mutta kuinka monilta tuskilta voitaisiinkaan välttyä siirtämällä avioitumista tuonnemmaksi ja työskentelemällä ensin ”lapsen ominaispiirteitten” panemiseksi pois kokonaan ja sen hyväksi, että voisi tulla ”ymmärryskyvyltä täysikasvuiseksi”. Tämä auttaa sinua myös voittamaan erään huomattavan nuortenparien valituksenaiheen. – 1. Korinttolaisille 14:20.

Rahahuolet

Kun 48:aa teini-ikäistä pariskuntaa haastateltiin kolmen ensimmäisen avioliittokuukauden jälkeen, he ilmoittivat ”perheen tulojen käytön” olleen vaikeimman ongelmansa – se oli jopa vaikeampaa kuin lasten kasvattaminen tai toimeen tuleminen uusien sukulaisten kanssa. Melkein kolmen vuoden kuluttua 37 pariskunnalta kysyttiin uudestaan samaa asiaa. Rahahuolet olivat edelleen pahin ongelma, mutta nyt ahdinko oli vain entistä suurempi!

Bill kysyi: ”Miten muka voi nauttia elämästä, kun ei ole koskaan varaa ostaa sitä mikä tekisi elämästä nautittavan? Raha ei tietenkään merkitse kaikkea, mutta jos rahat eivät riitä edes palkkapäivästä toiseen, niin se voi aiheuttaa monia riitoja ja paljon murhetta.” Teini-ikäisiä on usein eniten työttöminä, ja heillä on huonoin palkka. ”Koska en pystynyt elättämään perhettäni, meidän oli pakko asua vanhempieni luona”, tunnusti Roy, joka avioitui 18-vuotiaana. ”Tämä synnytti paljon paineita, varsinkin kun meillä oli myös lapsi.”

Raamattu suosittelee: ”Toimita tehtäväsi ulkona ja tee valmista pellollasi; sitten perusta itsellesi perhe.” (Sananlaskut 24:27) Raamatullisina aikoina miehet viljelevät peltoja elättääkseen perheensä. Heidän piti kylvää peltonsa ja kasvattaa karjaa, millä he myöhemmin voisivat elättää itsensä ja perheensä, ja vasta sitten näiden valmistelujen jälkeen heidän piti ’perustaa perhe’, siis mennä naimisiin ja hankkia lapsia. Eivätkö tällaiset valmistelut nykyäänkin säästäisi vastanaineita paljolta sydänsurulta?

Osamaksuvelat

Se, riittävätkö pariskunnan rahat vai eivät, ei kuitenkaan riipu niinkään palkan suuruudesta kuin kummankin osapuolen arvoista, ihanteista ja odotuksista. Erään tutkimuksen mukaan ”teini-ikäiset odottivat voivansa hankkia suunnittelemaansa kotiin heti sellaisia tavaroita, joiden saamiseen heidän vanhemmiltaan oli todennäköisesti kulunut vuosia”. Voidakseen hankkia nämä tavarat monet joutuivat velkakierteeseen mentyään naimisiin. Vuonna 1977 oli Yhdysvalloissa 65 prosentilla alle 25-vuotiaista perheenpäistä paljon osamaksuista johtuvaa velkaa. Näiden velkojen lyhennyskuluihin meni joka kuudennen nuoren aviomiehen vuosituloista yli 20 prosenttia, mikä on enemmän kuin missään muussa ikäryhmässä ja yli kaksi kertaa enemmän kuin koko maan keskiarvo. Monet teini-ikäiset vastanaineet yhä kamppailevat raskaiden taloudellisten velkataakkojen alla.

”Kaiken ostaminen uutena ja osamaksuvelkojen lyhentäminen olisi nujertanut meidät”, sanoi James. Kuten edellisessä kirjoituksessa mainittiin, James ja Ann ovat onnistuneet avioliitossaan, vaikka he menivätkin naimisiin teini-ikäisinä. ”Mutta me emme ostaneet mitään uutta. Suuri osa huonekaluistamme oli vanhoja, jotka jotkut ystävämme ja vanhempamme olivat meille antaneet. Vaikkei meillä ollut mitään todella kaunista, niin kaikki oli käyttökelpoista. Vähitellen ostimme joitakin uusia tavaroita, kun olimme ensin säästäneet niitä varten.” Ann oli kasvanut melko varakkaassa kodissa, joten hänen oli vaikea sopeutua ”ainaiseen pihistämiseen ja säästämiseen”.

Ann tunnusti: ”Mutta olin päättänyt, etten pakottaisi miestäni ottamaan velkaa tai tekemään ylimääräistä työtä vain sen vuoksi että saisin uusia tavaroita, kuten olin nähnyt joidenkuiden tyttöystävieni tekevän aviomiehilleen. Äiti oli opettanut minut ompelemaan, ja hän antoi meille ompelukoneen. Valmistin itse suurimman osan Jamesin vaatteista. Tajusimme voivamme keskittyä todella tärkeisiin asioihin, kuten esimerkiksi Jumalan palvontaamme, mikä lähensi meitä suuresti toisiimme.” Tällä nuorella parilla oli kypsyyttä tyytyä ”elatukseen ja vaatteisiin”, ja he olivat panneet pois ”lapsen ominaispiirteet” eivätkä ajatelleet onnellisuuden riippuvan tavaroista. – 1. Timoteukselle 6:8–10.

’Nyt koen ahdistusta!’

”Tiesin, että sukupuolisuhteet ennen avioliittoa olivat väärin, joten tärkein syy naimisiin menemiseeni olivat sukupuolisuhteet, vaikken olisi koskaan tunnustanut tätä kenellekään”, myönsi Roy, joka avioitui 18-vuotiaana. Jotkut teini-ikäiset, jotka haluavat kovasti mennä naimisiin, saattavat jopa viitata 1. Korinttolaiskirjeen 7:9:ään, jossa sanotaan: ”Jos heillä ei ole itsehillintää, niin menkööt naimisiin, sillä parempi on mennä naimisiin kuin olla intohimon tulessa.” Mutta jakeessa 36 apostoli Paavali suosittelee avioliittoa vasta silloin, kun on sivuutettu ”nuoruuden kukoistus”.

Teini-iässä sukupuolinen halu puhkeaa kukkaan ja tulee hyvin voimakkaaksi. Mutta tämän ensimmäisen kuohahduksen jälkeen sukupuolinen halu tyyntyy aivan samalla tavoin kuin täyden kypsyyden saavuttanut kukkanen alkaa kuihtua. Jos menet naimisiin tuossa ”nuoruuden kukoistuksessa”, se voi vääristää avioitumisesi perusteet ja sokaista sinut joiltakin tulevan puolisosi kielteisiltä ominaisuuksilta. Esimerkiksi Roy, jonka avioliitto päättyi kolmen vuoden jälkeen eroon, lisäsi: ”Mentyäni naimisiin havaitsin, että sukupuolisuhteitten lumous haihtuu hyvin nopeasti, ja sen jälkeen välillemme kehittyi todella vakavia ongelmia.”

Edellä mainittu 48 teini-ikäisestä avioparista tehty tutkimus osoitti, että taloudellisten ongelmien jälkeen eniten riitoja aiheuttivat sukupuolisuhteet. Avioliitto ei siis ratkaissut kaikkia ongelmia. Tyydytystä tuottavat sukupuolisuhteet ovat seurausta epäitsekkäästä huomaavaisuudesta, jota osoittavat itsehillintää kehittäneet puolisot. Opettele siis naimattomana hillitsemään halusi ja osoita elämässäsi epäitsekkyyttä, niin siten valmistaudut onnellista avioliittoa varten. – 1. Korinttolaisille 7:3, 4.

Onko teini-ikäisenä avioituminen siis viisasta? Jos harkitset sitä, tarkastele sivuilla 14 ja 15 olevia taulukkoja. Ne perustuvat monien pariskuntien kokemuksiin, ja osoittavat, millaiset mahdollisuudet sinulla on saada tyydytystä avioliitosta.

Avioituminen on ratkaisu, jonka seurauksia sinun on ehkä kannettava loppuelämäsi. Teini-ikäisenä avioituminen ei tietenkään ole mikään rikos, mutta on paljon viisaampaa koetella rakkautesi lujuus odottamalla ja varmistautumalla siitä, että olet kehittänyt niitä sisäisiä ominaisuuksia, joita avioliitossa tarvitaan.

[Taulukko s. 19]

Ennuste avioliiton tyydyttävyydestä

Huonoin Keskinkertainen Paras

2. Miten kauan tunnettu ennen avioliittoa

3. Persoonallisuuden kehityksen taso

4. Vanhempien suhtautuminen ennen avioliittoa

6. Taloudelliset perusteet

Taulukko perustuu osittain Lee G. Burchinalin tekemään tutkimukseen, joka on julkaistu teoksessa Trends and Prospects for Young Marriages in the United States.