Kuinka hauskoja ovat kepposet?
MUUAN työmies teki ahkerasti työtä riippuen erään hotellin ikkunan ulkopuolella korkealla 11. kerroksessa. Tietysti hänet oli kiinnitetty tukevasti turvavyön avulla. Hän soitti hotellissa olevalle ystävälleen ja pyysi tätä tulemaan huoneeseen, jonka ulkopuolella hän oli. Saapuessaan huoneeseen ja katsoessaan ulos ikkunasta tuo ystävä näki jotain kauhistuttavaa: turvavyö avautui, ja työmies katosi huutaen näkyvistä.
Hirvittävä tragediako? Ei, vaan kepponen. Sen kohdan alapuolella, missä työmies oli riippunut, oli leveä ulkonema, johon oli laitettu pehmusteita, niin että työmies saattoi ”pudota” satuttamatta itseään. Hauskaa? Ei sen mielestä, joka ajatteli nähneensä jonkun juuri syöksyvän alas kuolemaan 11:nnestä kerroksessa.
Eräänä lauantaiaamuna muuan mies meni verstaalle, jossa hän oli töissä, viedäkseen sinne työkalunsa. Hän oli menossa häihin iltapäivällä ja oli pukeutunut parhaaseen pukuunsa. Hänen työtoverinsa tiesivät hänen olevan tulossa, joten pitääkseen hiukan hauskaa he vaanivat häntä ja työnsivät hänet sitten suihkuun pukuineen päivineen. Jälleen kepponen, mutta oliko se hauskaa? Ei sen miehen mielestä, jonka puku meni pilalle.
Raamattu puhuu myös kepposista. Se sanoo: ”Kuin mieletön, joka ammuskelee tulisia surmannuolia, on mies, joka pettää lähimmäisensä ja sanoo: ’Leikillähän minä sen tein.’” (Sananlaskut 26:18, 19) Kuitenkaan kepposet eivät ole harvinaisia, eivät edes kristittyjen keskuudessa. Miksi? Ehkä siksi, että jotkut ajattelevat saavansa ihmiset nauramaan ja tuovansa siten hiukan iloa heidän elämäänsä. Tuntuuko sinusta siltä? Jos tuntuu, harkitsehan joitakin tosielämän tilanteita uhrin näkökannalta.
Kun asiat menevät hullusti
Jonkin aikaa sitten eräs pilailija huusi pimeässä elokuvateatterissa: ”Tuli on irti!” Syntyi paniikki, pakokauhu. Viisi ihmistä kuoli ja 50 loukkaantui.
Muuan nuori aviomies meni eräänä aamuna töihin, mutta havaittuaan, että yritys oli suljettu huonon sään vuoksi, hän palasi kotiin. Hänen vaimonsa oli suihkussa kuullessaan miehensä palaavan. Epäillen tulijaa murtovarkaaksi hän kietaisi pyyhkeen ympärilleen, otti aseen ja lähti tutkimaan asiaa. Aviomies halusi kujeilla, ja niinpä hän piiloutui. Kun vaimo lähestyi, mies hyppäsi esiin huutaen: ”BÖÖ!” Hänen kauhistunut vaimonsa ampui hänet.
Kaikki kepposet eivät tosin pääty näin murheellisesti. Mutta mikä tahansa pila voi epäonnistua, kuten Fred sai havaita. Hän suunnitteli lainaavansa pienen moottoripyörän lomallaan. Niinpä hänen oli uusittava ajokorttinsa, mikä puolestaan edellytti kirjallisen ja ajokokeen suorittamista. Jälkeenpäin hän odotti tuloksia. Pian saapuikin kirje, joka kertoi hänelle painokkain ja kaunistelemattomin sanakääntein, että hän ei ollut läpäissyt noita kokeita.
Fred oli masentunut. Hän oli työskennellyt kovasti, ja nyt hänen lomasuunnitelmansa olivat osittain pilalla. Hän oli myös turhautunut, koska tiesi suorittaneensa kokeet aika hyvin. Lisäksi hän oli ärsyyntynyt viranomaisiin, koska kirje oli niin tyly. Myöhemmin eräs hänen läheinen ystävänsä nähdessään hänen alakuloisuutensa paljasti, että kirje oli väärennös. Tuo ystävä oli kirjoittanut sen itse! Hän oli ajatellut, että Fred tajuaisi heti sen olevan pelkkä pila. Mutta Fred ei ollut tajunnut. Sen sijaan hänellä oli turhauttava kokemus, joka ei ollut lainkaan hauska.
Ron oli myös yksi uhri. Eräänä sunnuntaiaamuna hänelle soitettiin, ja häntä pyydettiin pitämään puhe eräälle paikallisen kirkon ryhmälle. Saatuaan aikaa harkita kutsua hän järjesti aikataulunsa uudelleen, keskusteli kutsusta muiden kanssa ja etsi aineistoa puheeseensa. Kun hän soitti takaisin hyväksyäkseen kutsun, hän havaitsikin sen olleen kepponen – sellaisen henkilön tekemä, jota hän ei ollut koskaan nähnyt, koska hän oli uusi asukas alueella.
Miten Ron suhtautui asiaan? ”Tunsin itseni turhautuneeksi, koska aikani ja voimani oli mennyt hukkaan”, hän sanoi. ”Minusta todella tuntui, että ’vitsi’ oli vastuuton ja epäystävällinen. Tunsin itseni myös vaivautuneeksi, koska olin tuhlannut toisten aikaa olemattomaan hankkeeseen. Ja päätin olla vastaisuudessa varovainen ollessani tekemisissä tuon pilailijan kanssa.”
Merkitseekö tämä sitä, että Ron ja Fred suhtautuivat itseensä liian vakavasti tai etteivät he ymmärtäneet leikkiä? Mitä sinä ajattelet? Pidätkö siitä, että sinua petetään? Pitäisikö kiireisen ihmisen suhtautua kevyesti siihen, että hänen ja muiden aikaa tuhlataan vastuuttomasti? Näetkö mitään hauskaa masentuneena ja pettyneenä olemisessa, vaikka sitä kestäisikin vain muutamia tunteja? Entäpä jos joku sukulaisistasi olisi kuollut tai loukkaantunut mainitussa elokuvateatterin paniikissa? Tällaiset kepposet rikkovat varmasti tärkeän käskyn: ”Niin kuin tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää samalla tavoin heille.” – Luukas 6:31.
Saatat sanoa: ’Mutta nuo pilathan riistäytyivät käsistä.’ Se on totta. Al, joka työskentelee vilkkaitten nuorten ihmisten ryhmässä, sanoo, että kepposet riistäytyvät usein käsistä. Hän mainitsee, kuinka jotkut nuoret ”kastaessaan” uuden tulokkaan työpaikalla ruhjoivat hänen rintalastansa niin pahasti, että hänellä oli jonkin aikaa hengitysvaikeuksia ja hänen täytyi olla pois töistä joitakin päiviä. Jotkut käyttivät suihkepulloja kastellakseen toisensa vedellä ja saivat aikaan toistensa silmien ärtymisen. He olivat unohtaneet, että nuo pullot olivat aiemmin sisältäneet kemikaaleja. ”Kepposet eivät ole vaivan arvoisia”, sanoo Al. ”Minun työpaikallani useimmat ihmiset ovat tarpeeksi huomaavaisia eivätkä enää tee niitä.”
Miksi ihmiset tekevät kepposia?
Tähän kysymykseen on olemassa monia vastauksia. Joillakuilla ihmisillä saattaa olla ylikehittynyt tai vääristynyt huumorintaju ja heidän on vaikea hillitä itseään. Fred arvelee, ettei häneen kohdistettua pilaa tehty pahasta vaikuttimesta. Hänen ystävänsä halusi yksinkertaisesti pitää hiukan hauskaa. Ronista tuntuu, että pilailija, joka valitsi hänet uhrikseen, ”yritti vain hiukan piristää arkea”. Al puolestaan näkee kepposet ilmaisuna nuoruuden ylitsepursuavasta innosta.
Al mainitsee myös toisen seikan: kilpailuhalun. ”Joku aloittaa kujeilun”, hän sanoo, ”ja uhrin täytyy maksaa takaisin hinnalla millä hyvänsä. Sitten kaikki innostuvat ja asiat riistäytyvät käsistä. Joku saattaisi esimerkiksi ruiskuttaa hiukan vettä ystävänsä päälle. Kostoksi tuon ystävän täytyy tyhjentää ämpärillinen vettä pilailijan päälle. Sitten pilailijan puolestaan täytyy tasoissa pysyäkseen työntää uhrinsa vaatteet päällä uima-altaaseen!”
Stan, joka toimi aikoinaan puuseppänä, muistelee, kuinka eräästä hänen työtoveristaan, joka oli aika lapsellinen, tuli luonnostaan kepposten kohde. Erityisesti kaksi työtoveria nautti kepposten tekemisestä hänelle. Miksi? Stanin mieleen tulee kaksi mahdollista syytä. ”Koska hän oli kovin lapsellinen, ja se oli helppo tapa pitää hauskaa”, hän sanoo, ”tai saattaa olla, että he yrittivät tehdä hänestä kypsemmän.”
Jos jälkimmäinen oli heidän vaikuttimensa, niin onnistuivatko he siinä? ”Eivät”, sanoo Stan, ”hän tuli vain hermostuneeksi ja alkoi suhtautua epäillen kaikkiin. Sillä oli hyvin kielteinen vaikutus hänen persoonallisuuteensa, ja lisäksi sillä oli epäterve vaikutus muihin työntekijöihin.”
Muista apostoli Paavalin sanat: ”Niin kauan kuin meillä on siihen suotuisaa aikaa, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, jotka ovat meille sukua uskossa.” (Galatalaisille 6:10) Noudattavatko kepposten tekijät tätä ohjetta? Tuskinpa vain.
Voimmeko omaksua paremman näkemyksen?
Huumori oikealla paikallaan on erinomainen asia. Maailma olisi ikävä paikka ilman sitä. Huvittava huomautus voi laukaista jännityksen tai auttaa karkottamaan hermostuneisuuden. Leikin laskeminen toisten kanssa, jopa ystävällinen kiusoittelu, voi olla kiintymyksen merkki. Mutta huumori voi myös vahingoittaa. Kun kiusoittelu kiinnittää huomion jonkun heikkouksiin tai puutteisiin, se on ilkeämielistä. Lisäksi kepposet, jotka saavat toiset tuntemaan itsensä hämmentyneiksi, nöyryytetyiksi, petetyiksi, pelästyneiksi, epäluuloisiksi toisten suhteen tai noloiksi – vaikka vain lyhyeksikin aikaa – ovat selvästi epäystävällisiä. Samaa voidaan sanoa kepposista, jotka turmelevat toisten vaatteita tai muuta omaisuutta tai jotka aiheuttavat paljon epämukavuutta toisille viemällä arvokasta aikaa tai jotka estävät tai viivyttävät toisia suorittamasta jotain suunniteltua toimintaa. Lisäksi Raamattu sanoo: ”Tulkaa huomaavaisiksi toisianne kohtaan.” – Efesolaisille 4:32.
Joku pilailija saattaa esittää vastalauseena ”Mutta en minä pahastu, vaikka minulle tehdään kepposia. Miksi muutkaan siis pahastuisivat, kun teen kepposia heille?” Tosin meidän kaikkien pitäisi pystyä nauramaan joskus itsellemme. Ja meistä pitäisi olla hauskaa nauraa toistemme kanssa. Mutta nauraminen jonkun toisen kustannuksella, sen vuoksi että hän on joutunut noloon tilanteeseen, on epäkristillistä. Sitä paitsi emme voi koskaan olla etukäteen varmoja siitä, miltä uhristamme tuntuu. Eräs mies teki pienen kepposen tytöille, joiden kanssa hän työskenteli. Pari ensimmäistä tyttöä suhtautui siihen aivan myönteisesti, ja he nauroivat hänen kanssaan. Viimeinen, joka ei voinut oikein hyvin, suhtautui siihen kielteisesti. Hän oli vihainen ja loukkaantunut, eikä pila enää ollutkaan hauskaa.
Muista, että Raamattu rohkaisee meitä olemaan ”myötätuntoisia, veljellistä kiintymystä omaavia, hellän sääliväisiä, nöyrämielisiä”. (1. Pietari 3:8) Vaikka et itse panisikaan pahaksesi sinuun kohdistettuja kepposia, useimmat eivät haluaisi joutua niiden kohteiksi. ”Myötätunto” auttaa sinua ottamaan huomioon heidän tunteensa. Se, että saatat pitää kepposten tekemisestä, ei tee siitä oikeaa. Ymmärrät sen helpommin, jos olet ”nöyrämielinen”. Ja ’hellä sääliväisyys’ varmasti estää sinua tekemästä lähimmäisistäsi keppostesi uhreja.
Jos toiset ympärilläsi tekevät kepposia, saattaa vaatia moraalista rohkeutta olla ottamatta osaa siihen. Jos joku tekee kepposen sinulle, voi vaatia itsehillintää, ettet maksa samalla mitalla takaisin. (Galatalaisille 5:22, 23) Ja jos jollekulle on tullut tavaksi tehdä kepposia, saattaa olla viisasta välttää hänen seuraansa. Toiset voivat sanoa, että otat asiat liian vakavasti. Mutta aivan liian usein kepposet muuttuvat vakaviksi.
Fred, joka sai aiemmin mainitun väärennetyn kirjeen, oppi oman läksynsä kepposista joitakin vuosia sitten. Hän vieraili erään nuoren avioparin luona, jonka hän tunsi varsin hyvin, ja koska vaimo ei ollut vielä tullut kotiin, hän piiloutui tältä makuuhuoneeseen. Kun vaimo sitten tuli kotiin, hän etsi Frediä, koska epäili tämän olevan asunnossa. Koska hän ei kuitenkaan löytänyt Frediä, hän meni makuuhuoneeseen. Kun hän seisoi pukeutumispöydän edessä, Fred kurottui sängyn alta ja tarrasi kiinni hänen nilkkaansa. Nainen kirkaisi ja seisoi paikallaan kuin kivettyneenä. Hän oli niin pelästynyt, että Fredkin pelästyi. ”Opin läksyni”, hän sanoi. ”En enää koskaan tee sellaista kepposta.”
Todella viisas päätös! Se on päätös, joka jokaisen, joka ottaa huomioon toiset ja välittää heistä, olisi hyvä tehdä.
[Huomioteksti s. 13]
Toisten kanssa nauraminen on hyvä asia. Toisille nauraminen voi olla hyvin epäystävällistä
[Huomioteksti s. 14]
Voiko kristitty nöyryyttää, pelästyttää tai nolostuttaa toisia, jotta saisi nauraa heidän kustannuksellaan?
[Huomioteksti s. 15]
Kokemus osoittaa, että kepposet riistäytyvät usein käsistä