Nuoret kysyvät:
Onko uskonto minua varten?
”JOS haluat olla osa tulevaisuutta, edistystä, todellista maailmaa, jätä uskosi sikseen. Jos haluat pysyä vanhanaikaisena, jää kirkkoon! Menestyksesi elämässä on vaakalaudalla.”
Tämä on varoitushuuto, jonka monet esittävät nuorille. Monista tuntuu, että kun uskonnon periaatteet pannaan vastakkain nykyajan sivistyneen maailman välkehtivien arvojen kanssa, ensin mainitut näyttävät vanhentuneilta ja elottomilta. Saatat itsekin ihmetellä, onko uskonnolla merkitystä. Mutta miksi uskonnon tärkeys on vähentynyt niin monien nuorten elämässä? Usein katkeroitumisen uskontoa kohtaan on aiheuttanut
Uskonnollinen ulkokultaisuus
”Ulkokultaisuus”-sanan Raamatussa esiintyvä kreikkalainen vastine on hypokrisis ’jonkin osan näytteleminen näyttämöllä’. Eräs 17-vuotias kirjoitti: ”Otaksutaanko minun menevän kirkkoon, joka on kuin teatteri, missä jokainen suorittaa tietyt liikkeet?” Empien tuomita kaikkia hän jatkoi: ”Oletan joidenkuiden siellä olevan vilpittömiä, mutta se minua inhottaa, että toiset näyttelevät osansa huonosti. Vihaan tätä ulkokultaisuutta.” Kuin saman ajatuksen kaikuna muuan 18-vuotias tyttö sanoi: ”Näen tavan, jolla kristityt ympärilläni elävät. Yritän löytää tosi kristittyjä, etsin heistä rakkautta, sitä varmuutta, jota heidän uskonsa pitäisi antaa heille.” Hän ei kuitenkaan löytänyt ”mitään muuta kuin itsekkyyttä, pikkumaisuutta ja teennäistä rakkautta”.
Ihme kyllä viimeaikainen tutkimus yhdysvaltalaisten teini-ikäisten keskuudessa paljasti, että 95 prosenttia haastatelluista tunnusti yhä uskovansa Jumalaan tai ”kaikkeuden henkeen”! F. Philip Ricen johtopäätös on: ”Vaikka nykyinen sukupolvi on kirkonvastainen, se ei ole välinpitämätön, eikä se ole – – uskonnonvastainen.” – The Adolescent.
Vaikka kiinnostus Raamattuun on jossain määrin elpynyt nuorison keskuudessa, monet ovat radikaalisti lähteneet ”perinteisestä” uskonnosta. He saattavat tutkistella idän uskontoja tai liittyä vieraisiin kultteihin eli uskonnollisiin menoihin.
Missä on kulttien vetovoima?
Kirja Those Curious New Cults selittää: ”Nuoret alkoivat nähdä vanhempien ihmisten ulkokultaisuuden selvemmin kuin koskaan aikaisemmin. He näkivät ulkokultaisuutta – – vanhempiensa suhtautumisessa uskontoon. – – Minne tahansa he katsoivatkin, näytti siltä, että he kuulivat ihmisten sanovan yhtä ja tekevän toista.” Kultit näyttivät erilaisilta. Vaikutti siltä, että ne tarjosivat merkityksellistä toimintaa – noiden uskontojen sääntöjä todella noudatettiin.
Jotkut nuoret sanovat kulteista: ”Niissä ilmenee lämpöä ja toveruutta, joita harvoin näkee suurissa kirkoissa.” Samoin eräs psykiatri sanoi kokemuksestaan Sun Myung Moon -järjestössä: ”Vuoden ajan minua – – pommitettiin rakkaudella. – – Yksilölle tarjotaan enemmän huomiota, kiintymystä ja hyväksymystä kuin hän on voinut koskaan kaivata.”
Tässä läpikotaisin ahneessa ja materialistisessa maailmassa kulttien puoltama yksinkertainen elämäntyyli näyttää houkuttelevalta. Kirjassa Those Curious New Cults sanotaan: ”Nykyistä kovavauhtista, menestykseen tähtäävää kulttuuria vastustavat nuoret tajuavat, että raha ja aineellinen omaisuus eivät ole tuoneet tyydytystä heidän vanhemmilleen.” Vaikka kultit saattavat näennäisesti ratkaista joitakin ongelmia, niin ne ovat samanaikaisesti synnyttäneet vakavia pulmia. Esimerkiksi ne korvaavat yksilöllisyyden ryhmään samastumisella. Jonestownin tragedia korostaa tämän vaarallisuutta. Silti tämä kiinnostus ja viehtymys kultteja kohtaan on selvä osoitus siitä, että nuoret välittävät uskonnosta ja heillä on pyrkimys täyttää
Hengellinen tarve
Kirjassaan Man, God and Magic tri Ivar Lissner sanoo ”ihmisen ja eläimen peruseron” olevan siinä, että ”ihminen ei tyydy pelkästään nukkumaan, syömään ja pitämään itseään lämpimänä”. Ihmisellä on ”outo ja synnynnäinen halu”, jota voidaan kutsua hengellisyydeksi. Siksi teoksessa Great Religions of the World todetaan: ”Antropologit eivät ole löytäneet yhtään kulttuuria, joka on vailla uskontoa.”
Jumalan Poika julisti sen tähden: ”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan.” (Matteus 5:3) Liittyessään kultteihin nuoret yrittävät ainoastaan täyttää hengellisen tyhjiön, jota kirkot eivät ole täyttäneet. Mutta on niin kuin uskonnontutkimuksen professori Fred Graham huomautti: ”Käytännöllisesti katsoen mikä tahansa voi täyttää uskonnollisen tyhjiön, ja se voi olla tervettä tai demonista.”
Ehkä myönnät omaavasi sellaisia hengellisiä tarpeita. Mutta entä joidenkuiden tunne, että uskonto on poissa muodista? Tuottaako aito uskonnon harjoittaminen hyötyä? Raamattu ilmoittaa: ”Jumalinen antaumus – – onkin suuren voiton saamiskeino.” (1. Timoteukselle 6:6) ”Jumalinen antaumus” on Jumalalle suoritettavaa kunnioittavaa palvontaa ja palvelusta. Liittyykö siihen ”voitto”?
Hyöty jumalisen antaumuksen tavoittelusta
Jotkut nuoret, jotka noudattavat nyt uskonnollista elämäntapaa, sanovat sen auttaneen heitä vihamielisten tunteiden ja väkivaltaisen luonteen hillitsemisessä. Eräs 19-vuotias poika, Tyrone, tunnusti: ”Minulla oli äkkipikainen luonne. Jos nuorempi sisareni sanoi poikkipuolisen sanan, iskin häntä nyrkillä. Tein saman luokkatovereilleni. Olin kärkäs tappelemaan.” Päätettyään palvella Jehovaa hän sanoo: ”Olen oppinut hillitsemään itseni, vaikka minulle tehtäisiin vääryyttäkin.”
Onko tästä hyötyä? Joidenkuiden mielestä ei ole. ’On raukkamaista pysyä rauhallisena. Anna vihasi purkautua!’ he sanovat. Onko tämä viisasta? Ei! Hillitön viha voi johtaa sinut väkivaltaisiin tekoihin, joita saatat myöhemmin katua. (1. Mooseksen kirja 4:5, 8) Raamatun neuvo on todella viisas: ”Herkeä vihasta ja heitä kiukku, älä kiivastu, se on vain pahaksi.” – Psalmit 37:8.
Toiset nuoret kertovat, että heidän uskontonsa on auttanut heitä vastustamaan kiusausta osallistua rikollisiin toimiin. 21-vuotias Victor muistelee kouluaikojaan: ”Lounastauoilla monet luokkatoverini tungeksivat liikkeisiin ja vetivät myyjien huomion puoleensa samalla kun toiset varastivat ruokaa, makeisia, sarjakuvalehtiä ja muuta tavaraa.” Miksi hän pidättyi tästä? Oliko hän ensisijaisesti huolissaan siitä, ettei joutuisi kiinni, vai oliko hän huolissaan siitä, mitä hänen vanhempansa ajattelisivat tai tekisivät? Hän vastaa: ”Ajattelin kyllä vanhempieni suhtautumista ja seurauksia, mutta ajattelin enemmän sen vaikutusta ystävyyteeni Jumalan kanssa.”
Seuraavankaltaiset Raamatun neuvot auttoivat Victoria: ”Poikani, kun synnintekijät viettelevät sinua, älä suostu. Entä jos he sanovat: ’– – Tule ja liity meihin, ja me kaikki jaamme, mitä varastamme.’ Poikani, älä mene tuollaisten kanssa. Pysyttele erossa heistä.” (Sananlaskut 1:10–15, Today’s English Version) Tällaisen neuvon noudattaminen auttaa myös sinua.
On kiinnostavaa, että eräs vuonna 1979 tehty tutkimus toi ilmi seuraavaa: ”Ne, jotka voidaan luokitella ’hyvin uskonnollisiksi’ – – ovat yleensä onnellisempia – – ja heillä on korkeampi suoritustaso.” Mutta mikä vielä tärkeämpää, apostoli Paavali suositteli jumalista antaumusta elämäntavaksi sanoen: ”Jumalisesta antaumuksesta on hyötyä kaikkeen, koska se sisältää nykyisen ja tulevan elämän lupauksen.” (1. Timoteukselle 4:8) Mutta jos haluat saada tämän hyödyn, sinun täytyy harjoittaa jumalista antaumusta. Jotkut saattavat kuitenkin pohtia: ’Miksi olla uskonnollinen, kun on vielä nuori?’
Miksi nuoruus on paras aika
Viisas kuningas Salomo kehotti: ”Nuori väki, nauttikaa nuoruudestanne. Olkaa onnellisia, kun olette vielä nuoria. – – Mutta muistakaa – – ettette tule olemaan nuoria kovin kauan. Muistakaa siis Luojaanne ollessanne yhä nuoria, ennen kuin tulevat nuo synkät päivät ja vuodet, jolloin sanotte: ’En nauti elämästä.’” – Saarnaaja 11:9, 10; 12:1; Today’s English Version.
On kymmeniä tuhansia Tyronen ja Victorin kaltaisia nuoria, jotka ’muistavat Luojaansa’. He ovat tarkoin selvillä siitä, että nuoruuden energisyys ja kestävyys ovat ohikiitäviä, katoavia. He tietävät, että heidän Luojansa ja Hyväntekijänsä palvelus aikaansaa kuitenkin pysyvää hyötyä. Nämä nuoret eivät ole katkeroituneita uskontoa kohtaan, sillä he ovat sellaisten ihmisten yhteydessä, jotka harjoittavat sitä mitä saarnaavat, ihmisten, jotka tunnetaan ympäri maailman aidon rakkauden osoittamisestaan. Jehovan todistajina he ovat onnellisia, koska heidän hengelliset tarpeensa tyydytetään. Miksi et ottaisi selkoa asiasta? Uskonto voi olla myös sinua varten.
[Huomioteksti s. 11]
”Otaksutaanko minun menevän kirkkoon, joka on kuin teatteri, missä jokainen suorittaa tietyt liikkeet?”
[Kuvat s. 12, 13]
He ovat hurskaita kirkossa . . . mutta eivät kotona