Mitä tulvavedet eivät voineet pyyhkäistä pois
Herätkää-lehden Espanjan-kirjeenvaihtajalta
TERVETULLEET sateet saapuivat Kaakkois-Espanjan vauraalle maanviljelysalueelle Valenciaan, Albaceteen ja Murciaan. Myös yleensä kuiva Alicanten alue sai osansa. Mutta sade ei lakannut. Muutamassa tunnissa oli satanut enemmän kuin kolmeen vuoteen! Virkistävä sade muuttui äkisti painajaiseksi. Joet alkoivat tulvia sadevesien valuessa alas vuorilta.
Noin 50 kilometrin päässä rannikolta ilmaantui äkkiä uusi vaara. Tousin vesialtaan patoon ilmaantui halkeamia. Varoitus annettiin, mutta monille se tuli liian myöhään. Pato petti, ja paikoin lähes yhdeksän metrin korkuinen hyökyaalto vyöryi pitkin Júcarjoen laaksoa ahmaisten kaiken tielleen sattuvan.
Tulvavedet jättivät jälkeensä melkoisen hävityksen: 60 kaupunkia tuhoutui, 3000 kotia hävisi, 8000 kotia kärsi pahoja vaurioita ja 5000 autoa peittyi liejuun. Noin 140000 ihmistä kärsi tavalla tai toisella vahinkoa, ja jotkut menettivät jopa omaisiaan. Eräällä Valencian provinssiin kuuluvalla paikkakunnalla kuolleita oli 42 ja kadonneita 19. Pelkästään Carcagenten pienessä kaupungissa kuoli 11 ihmistä. Lisäksi Albaceten ja Alicanten provinsseissa kuoli monia.
Silminnäkijöiden kertomuksia
Tulva vaikutti suuresti myös tuon alueen Jehovan todistajiin. Vaikka kenenkään ei kerrota menettäneen henkeään, monet kärsivät vahinkoa, noin 25 menetti kotinsa ja monet muut menettivät huonekalunsa ja omaisuutensa. Kolme valtakunnansalia vaurioitui pahasti. Kaikki ymmärsivät varmasti, kuinka oikeassa Raamattu on, kun se sanoo: ”Aika ja aavistamattomat tapahtumat kohtaavat heitä kaikkia.” – Saarnaaja 9:11, UM.
Eräs nuori todistajasisar kahlasi liejussa ja vedessä eikä huomannut maassa olevaa kuoppaa. Hän vajosi siihen. Hänen ollessaan liejussa olkapäitään myöten ja huudettuaan apua eräs naapuri tuli auttamaan häntä ja pelasti näin hänen henkensä.
Muuan toinen tulva-alueella ollut todistaja kertoo: ”Me olimme kello kahden aikaan juuri lopettelemassa syömistämme, kun naapuri ilmaantui äkkiä ovelle varoittamaan meitä suuresta hyökyaallosta, joka oli parhaillaan syöksymässä kohti kaupunkiamme. Menimme säikähdyksissämme kadulle. Näimme valtavan vesivirran tulevan meitä kohti. Syöksyimme takaisin sisälle, suljimme oven ja yritimme säkeillä ja muulla estää vettä pääsemästä sisään – – mutta vesi tuli sisälle vastustamattomasti esteistä huolimatta.
”Siinä vaiheessa näimme ja tunsimme veden nousevan pitkin jalkojamme. Yritimme pelastaa kirjamme ja muuta omaisuuttamme, mutta vesi nousi niin nopeasti, ettemme onnistuneet siinä. Ennen kuin huomasimmekaan, vesi oli jo noussut vyötäisillemme. Meille tuli kiire pelastamaan henkeämme ja vaivoin pääsimme talomme yläkertaan. Seurasimme sieltä käsin veden nousua, ja lopulta vesi melkein ulottui myös tuohon kerrokseen. Vietimme yön rukoillen Jehovaa ja toivoimme, että päivä koittaisi pian. Ne olivat tuskaisia tunteja!”
Apu saapuu nopeasti
Erilaiset paikalliset järjestöt, kuten palokunnat ja Punainen Risti, sekä monet vapaaehtoiset kiiruhtivat nopeasti apuun onnettomuusalueelle. Myös Espanjan Jehovan todistajain haaratoimiston nimittämän avustuskomitean onnistui tuhotulvaa seuranneena päivänä saada yhteys joihinkin onnettomuusalueen todistajiin. Kahden päivän kuluttua kuorma-auto pääsi vaivoin tulemaan Alciraan mukanaan ruokaa, vaatteita ja muita tarvikkeita, joita Valencian seurakunnat olivat koonneet auttaakseen tarpeessa olevia hengellisiä veljiään.
37000 asukkaan Alcira oli yksi pahiten kärsineistä kaupungeista, sillä se sijaitsee Júcarjoen rannalla ja vain 14 metriä merenpinnan yläpuolella. Joissakin kaupungeissa vesi nousi kaduilla noin 8 metriä! Veden laskeuduttua kaikki oli yli puolen metrin paksuisen pahanhajuisen liejun peitossa.
Liikennevaikeuksien ja mätänevistä eläinten ruhoista aiheutuvan epidemiavaaran johdosta viranomaiset rajoittivat pääsyä tulvan pahiten koettelemiin kaupunkeihin. Avustuskomitea sai kuitenkin luvan mennä suljetulle alueelle huolehtimaan siellä sijaitseviin seurakuntiin kuuluvien todistajien kipeimmistä tarpeista. Elintarvikkeiden ja vaatteiden toimittamisen lisäksi oli välttämätöntä puhdistaa kodit niihin tulleesta liejukerrostumasta. Katastrofia seuranneen ensimmäisen viikonlopun aikana noin 200 Valencian kaupungin ja provinssin seurakuntiin kuuluvaa auttoi tässä työssä. Myös sellaisia, jotka eivät ole todistajia, kuten naapureita ja valtakunnansalien läheisyydessä asuvia, autettiin. Veljet kaikkialta Espanjasta antoivat apua eri tavoin. Monet todistajat, joilla oli erikoistaitoja, tarjoutuivat auttamaan asuntojen ja valtakunnansalien kunnostamisessa.
Vanhimmilla tärkeä osa
Ajan tasalla olevat seurakunnan asiapaperit, joista ilmeni jokaisen kotiosoite, olivat suureksi hyödyksi avun tarpeessa olevien tavoittamiseksi. Hätätilanteessa sellaiset tiedot ovat hyvin tärkeitä. Eräs tulva-alueella auttamistyössä mukana ollut kierrosvalvoja lisäsi: ”Veljiä etsivien seurakunnan vanhinten läsnäolo on tavattoman rohkaisevaa ja lohduttavaa. Tällaisina vaikeina aikoina mikään ei korvaa hyviä, uskollisia vanhimpia lohdutuksen ja voiman lähteinä.”
Sitten hän kiinnitti huomion erääseen toiseen seikkaan, jota tarvitaan ahdingon aikana. ”Keskiviikkona 27. lokakuuta, viikko onnettomuuden jälkeen, Carcagenten seurakuntamme saattoi pitää ensimmäisen kokouksensa. Koska valtakunnansali oli vahingoittunut, kokoonnuimme yksityiskodissa. Se oli sydäntä lämmittävä kokemus. Veljet tulivat huoneistoon ja näkivät tulvavesien ilmaantumisen jälkeen toisensa ensimmäistä kertaa. Heidän silmänsä täyttyivät kyynelistä, ja he syleilivät hellästi toisiaan.
”Kokouksella oli tärkeä osa veljien vahvistamisessa. Uskon, että kun veljet jatkoivat säännöllisiä teokraattisia toimintojaan, Jehova antoi heille voimaa. Eivät edes välikaton tasalle ulottuneet tulvavedet kyenneet lakkauttamaan teokraattisia tottumuksia. Kokoukset ovat olleet ensimmäinen askel kohti normaalia elämää, ja ne ovat kohottaneet veljien mielialaa.
”Kokouksissa tehtiin järjestelyjä saarnaamistyötä varten. Tämä auttoi veljiä siten, että he tunsivat olevansa edelleen hyvän uutisen palvelijoita, vaikkakin rajoitetuissa olosuhteissa. Näitä kolmea seikkaa – paikallisten vanhinten tarjoamaa apua, kokouksia ja saarnaamistyötä – voidaan pitää Jehovalta itseltään, ’kaiken lohdutuksen Jumalalta’, tulleena apuna.” – 2. Korinttolaisille 1:3, 4.
Oikea asenne tärkeä
Nämä lokakuussa 1982 sattuneet tulvat auttoivat todistajia näkemään, kuinka tärkeää on omata oikea asenne aineellista omaisuutta kohtaan. Jos ihmisen turva on vain omaisuudessa, silloin tällaisessa onnettomuudessa kaikki on menetetty. Eräs todistaja sanoikin: ”Apostoli Paavalin maininta ’paljosta roskasta’ on todella sopiva. Sitähän omaisuutemme todellisuudessa on – sen hyväksi tehdään koko elämän ajan työtä, ja sitten muutamassa hetkessä vesi tekee siitä roskaa. Sitten se kasataan ulos lahoamaan.” – Filippiläisille 3:8.
Todistajat ymmärtävät kuitenkin, että aineellisista menetyksistään huolimatta heillä on jotakin, mitä pahimmatkaan tulvavedet eivät voi pyyhkäistä pois, nimittäin heidän avukseen tulleiden veljien rakkaus ja keskinäinen huolenpito. Heillä on myös etu kertoa toisille rohkaisevasta toivosta, ihmiskuntaa hallitsevasta Jumalan valtakunnasta, sekä tulla yhteen kokouksiin, joissa he saavat siunauksen ja joissa heidän uskonsa ja luottamuksensa Jehovaan vahvistuu.
[Kuva s. 26]
Kadut muuttuivat joiksi