Chilen murhenäytelmä saa aikaan kristillistä rakkautta
Herätkää!-lehden Chilen-kirjeenvaihtajalta
POHJOIS-CHILE on tunnettu kuivasta Atacaman aavikostaan, joka pitkänä, asumattomana alueena ulottuu silmän kantamattomiin. Sadekuurot ovat niin harvinaisia, että se, mitä useimmat sanoisivat sumuksi, luokitellaan sateeksi tällä Tyynenmeren ja Andien välisellä asumattomalla alueella. Näiden ilmasto-olojen vuoksi useimpia kodeista ei ole rakennettu kestämään vesisadetta, ja jopa siellä, missä joskus sataa ripauttaa – ehkä kerran viidessä vuodessa – suurin osa ei koskaan vaivaudu tarkistamaan, voiko katto mahdollisesti vuotaa sateella. Tämä saattoi pelastaa monien elämän Antofagastassa, 250000 asukkaan kaupungissa.
Maanantai-iltana, kesäkuun 17. päivänä vuonna 1991, kun monet olivat valmistautumassa nukkumaanmenoa varten, alkoi kaatosade. Monien talojen katot vuosivat, joten nukkumaanmenon sijasta ihmiset yrittivät paikata niitä tai vähentää vahinkoja aavistamatta, että jotakin paljon pahempaa oli tapahtumassa muutaman tunnin kuluttua.
Varhain seuraavana aamuna kolme valtavaa mutavyöryä kuljetti miljoonia tonneja maata 30 kilometrin tuntinopeudella, ja 85 ihmistä sai surmansa, noin 700 loukkaantui ja enemmän kuin 30000 kotia tuhoutui tai vahingoittui.
Ahdistusta mutajärvessä
Antofagastassa on kymmenen Jehovan todistajien seurakuntaa, joissa on noin 1400 jäsentä, joten heidän hyvinvoinnistaan oltiin todella huolissaan. Olimme hyvin onnellisia kuullessamme, ettei kukaan ollut menettänyt henkeään, vaikka eräs sisar loukkaantuikin vakavasti, kun muta kuljetti häntä lähes kolme kilometriä. Kun pelastusjoukot löysivät hänet, hänen luultiin kuolleen, kunnes eräs sairaanhoitaja huomasi hänen hengittävän, ja vetäessään hänet lähelle hän kuuli hänen sanovan: ”Jehová, Jehová.” Hän oli niellyt melkoisen määrän mutaa, ja niinpä hänet vietiin saamiensa vammojen vuoksi kiireesti sairaalahoitoon.
Orienten seurakunnassa noin 70 prosenttia perheistä menetti kotinsa tai ne vahingoittuivat pahasti. Myös Costaneran ja Corvallisin seurakuntien perheiden kodit vahingoittuivat pahasti, kun muta nousi joillakin alueilla kattojen korkeudelle asti tai virtasi sisälle taloihin ja täytti huoneet puolentoista metrin paksuisella mutakerroksella. Eräässä kodissa äiti ja hänen kaksi nuorta lastaan kelluivat vuoteellaan mutajärvessä mudan hiljalleen työntäessä heitä kattoa kohti. He pelastuivat, kun naisen isä onnistui murtautumaan katon läpi. Niistä, jotka olivat suhteellisen turvallisissa paikoissa, tuntui, että loppu oli lähellä, kun he kuuntelivat mutavyöryn pauhinaa sen riuhtoessa kaiken eteensä tulevan ja kuulivat kylmästä ja pimeästä yöstä tulevia hätähuutoja.
Jotakin kallisarvoisempaa kuin aineellinen omaisuus
Vaikka todistajat menettivätkin paljon aineellista omaisuutta, he ilmaisivat ainutlaatuista henkeä. Eräs todistaja selitti, miten ystävät ja työtoverit olivat hämmästyneitä nähdessään hänen iloisuutensa, vaikka hän olikin kärsinyt suuria aineellisia menetyksiä. Hän sanoi heille, että jos asiat pannaan tärkeysjärjestykseen, niin aineelliset asiat ovat viimeisenä. Hän oli iloinen, että hän ja hänen perheensä olivat elossa.
Eräs toinen äiti, joka oli tempautunut eroon tyttäristään ja ollut vähällä menettää kaksi heistä samoin kuin oman elämänsä, rukoili palavasti Jehovaa, että jos hän voisi saada ylösnousemuksen aiemmin, niin hän haluaisi palvella ruoanlaittajana muiden työskennellessä maan ennallistamiseksi! Hän selvisi elossa, ja missä luulet, että häntä pyydettiin palvelemaan mutavyöryn jälkeisinä päivinä? Aivan oikein, todistajien pystyttämässä keittiössä ja tarjoilemassa satoja aterioita Jehovan todistajille ja naapuriperheille, jotka olivat menettäneet kotinsa!
Kristillinen rakkaus toiminnassa
Rakkaudelliset todistajat Calamassa ja Iquiquessa tekivät järjestelyjä lähettääkseen leipää, vettä, vaatteita ja muita hyödyllisiä tarvikkeita Antofagastaan. Vartiotorni-seuran haaratoimisto järjesti myös apua, ja pian vaatteita, huopia, sänkyjä, keittiötarvikkeita, ruokaa ja muita tarvikkeita alkoi tulla perille. Oli erittäin liikuttavaa havaita, etteivät monetkaan lahjoitetuista tavaroista olleet käytettyjä ja tähteeksi jääneitä, vaan upouusia! Pian Seuran kaksi kuorma-autoa ja kolmas kuorma-auto Rancaguasta olivat matkalla Antofagastaan, 1400 kilometrin päähän pohjoiseen, mukanaan 14 tonnia tavaraa. Vaikka oli lähetetty sana, ettei lahjoituksia enää tarvittu lisää, niitä saapui jatkuvasti. Sen vuoksi piti vuokrata ylimääräinen kuorma-auto viemään toiset 16 tonnia! Nämä elintarpeet jaettiin avokätisesti sellaisten naapureiden kanssa, jotka eivät olleet todistajia.
Siitä huolimatta, että erään perheen talo sijaitsi pahimmalla tuhoalueella, se oli säilynyt hyvässä kunnossa. Perhe osoitti nopeasti lähimmäisenrakkautta ottamalla vastaan kotiinsa yhdeksän todistajaperhettä sekä 70 muuta naapuria, jotka eivät olleet todistajia. Monet heistä olivat saapuessaan yltä päältä mudassa ja ilman vaatteita. Todistajat antoivat heidän käyttöönsä kaikki hallussaan olevat vaatteet ja huovat.
Monet ovat uhranneet aikaansa, varojaan ja voimiaan auttaakseen. Vaikka tämä on ollutkin suuri murhenäytelmä Chilessä, jälleen kerran Jehovan kansa osoitti ykseytensä ja veljellisen kiinnostuksensa jopa lähettämällä rahalahjoituksen niinkin kaukaa kuin Texasista Yhdysvalloista. Eräs henkilö teki yhteenvedon Antofagastan katastrofiavusta: ”Meillä ei ole koskaan ollut 13 päivän konventtia, jossa olisi ollut niin monia tosielämän näytelmiä, jossa niin moni olisi osoittanut rakkauttaan ja niin moni uhrannut itseään kuin on ollut nähtävänä useina viime päivinä.”