Lukijoitten kirjeitä

Kokaiini vaarallinen huume

Haluaisin sanoa, että artikkelinne ”Kokaiini – vaarallinen huume vai vaaratonta ajanvietettä?” [suomeksi 8.11.83] oli erittäin hyvä. Artikkelissa ei puhuttu joutavia vaan siinä esitettiin totuudenmukaisemmin kuin missään aikaisemmin lukemassani paitsi itse kokaiiniongelma myös todisteita riippuvuudesta ja siitä, kuinka vaarallista on käyttää tätä viettelevää huumetta yhden ainoankin kerran. Olen entinen kokaiinin orja ja myyjä ja toivon vain, että useammat ihmiset oppisivat jotakin tästä artikkelista.

K. D., Kalifornia, USA

Mielestäni kokaiinin käyttöä käsitellyt artikkelinne oli erinomainen. Mieheni jätti puolitoista vuotta sitten kokaiinin käytön vuoksi minut ja kolme lastamme. Tällä hetkellä hänen elämänsä on lähes raunioina. Artikkelinne osui todella naulan kantaan, ja toivonkin sen antavan hänelle uutta toivoa. Olen lukenut tästä aiheesta kaikki kirjoitukset, jotka olen saanut käsiini. Tämä on niistä kaikista paras. Kirjoitus esitti tosiasiat ja osoittaa teidän näkevän pintaa syvemmälle.

J. S., Illinois, USA

Videopelit

Paljon kiitoksia artikkelistanne, joka käsitteli videopelejä. [Suomeksi 8.12.1983] Olen juuri käynyt tämän artikkelin lasteni kanssa läpi. – – he päättivät, että aina kun isä tarjoaa heille rahaa videopeleillä pelaamista varten, he ehdottavat hänelle, että raha pantaisiin ”perheen virkistysrahastoon”, joka näin karttuisi ja jota voitaisiin käyttää perheen tervehenkisten toimintojen hyväksi.

L. K., Massachusetts, USA

Luimme poikani kanssa hyvin kiinnostuneina väkivaltaisia videopelejä koskeneen artikkelin. Vaikka meillä ei olekaan ”ampukaa heidät” -tyyppisiä pelejä, huomasimme silti, että niilläkin peleillä pelaamisesta, joita meillä oli, oli meille suurta haittaa henkisesti, tunneperäisesti, fyysisesti ja hengellisesti. Ja meidän pelimme olivat siistejä pelejä! Tiedättekö, miten niillä pelaaminen vaikutti meihin? Pelasin eräänä iltana tennistä muistuttavaa peliä, kun vauva alkoi parkua. Pojalleni oli annettu tehtäväksi huolehtia siitä. Jouduin niin suunniltani että aloin kiroilla pojalleni. Vaikka olin joskus ollut pahasuinen, en ollut kiroillut enää yli kymmeneen vuoteen. Tajusin nyt, mitä mieheni oli tarkoittanut puheellaan. Hän oli nimittäin sanonut toistamiseen, että tällaiset pelit tekevät pojastani ja minusta aggressiivisia ja itsekkäitä ihmisiä. Me myimme pelin kaikkine nauhoineen, eikä viikkoakaan ollut kulunut, kun me kaikki kolme havaitsimme, että perheessämme oli tapahtunut täydellinen muutos. Keskuudessamme kukoisti jälleen rakkaus ja hyvä yhteistoiminta. Tämä kaikki saattaa kuulostaa hiukan liioitellulta, mutta totta se on.

B. S., Maryland, USA

Julkaistessamme nämä artikkelit [suomeksi 8.2.1983 ja 8.12.1983] tarkoituksemme ei ole ollut sanoa, että videopelit itsessään olisivat aina vaarallisia tai edes että kaikissa videopelihalleissa olisi hyvin huono ilmapiiri. Mutta me todella uskomme, että videopelihalleissa on hyvin usein sellainen epäterveellinen ilmapiiri, jota ne, joita kiinnostaa hengellisten ja moraalisten mittapuittensa varjeleminen, haluavat karttaa. Lisäksi kysymys ei ole vain väkivaltaisten pelien epäterveestä vaikutuksesta vaan myös siitä, että monet ihmiset saattavat viehättyä liikaa elektronisiin peleihin sinänsä, mistä voi olla ei-toivottuja seurauksia, kuten edellinen kirje osoittaa. Näistä syistä olemme julkaisseet tätä asiaa koskevia varoituksia. – Toimitus.