Mitä uskontojen paljous merkitsee sinulle?
KOSKA suunnaton uskontojen rykelmä ja niiden hämmentävät opinkappaleet, rituaalit ja tavat sekä niiden tuntema vihamielisyys toinen toistaan kohtaan ovat saattaneet monet ihmiset ymmälle, heillä on taipumus karttaa kaikkea uskontoa. Toisilla ei ole enää uskoa, koska he ovat kohdanneet joitakin henkilökohtaisia murhenäytelmiä, jotka Jumala heidän mielestään olisi voinut estää. Nähdessään ihmisten keskuudessa vallitsevan kärsimyksen ja epäoikeudenmukaisuuden toiset taas päättelevät, ettei heidän kannata uskoa mihinkään. Ja monet muut, joihin kehitysoppi on vaikuttanut, kääntyvät ateismiin ja agnostisismiin. Tunnetko olevasi samankaltainen kuin jotkut näistä ihmisistä, ja ajatteletko uskonnosta samoin kuin he?
Tyydyttääkö epäusko?
Monet ovat nykyään kääntyneet pois uskonnosta, mutta tuoko heidän epäuskoinen asenteensa heille tyytyväisyyttä ja onnellisuutta? Maailman uskonnoista vapautuminen saattaa tuoda jonkin verran helpotusta. Ennemmin tai myöhemmin jokainen kuitenkin tulee huomaamaan, että ihmisessä on myös hengellinen puoli, joka täytyy tyydyttää. Mieleen tulee kysymyksiä: ’Miten me olemme tulleet tänne? Miksi me olemme täällä? Mikä on elämän tarkoitus? Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?’
Juuri näin tapahtui Masao Fujimakille, entiselle agnostikolle, joka kertoo: ”Nuoruudesta lähtien minulla oli tapana ajatella elämää ja kuolemaa. Kuolema tuntui minusta suurelta murhenäytelmältä, tuhlaukselta. Se sai kaikki tavoitteet elämässä näyttämään turhanpäiväisiltä ja tyhjiltä.”
Tämän tyhjiön täyttämiseksi ihmiset, jotka hylkäävät järjestäytyneen uskonnon tai Luojan olemassaoloon uskomisen, kääntyvät usein uskonnollisen kiihkeästi jonkin Jumalan korvikkeen puoleen. Tieteestä, politiikasta, filosofiasta ja jopa agnostisismista tai ateismista tulee heidän hartaasti harjoittamansa uskonto.
Kuuluisa tiedemies Carl Sagan esimerkiksi sanoi kerran eräässä haastattelussa: ”Luonnontieteitä tutkittaessa niissä havaitaan monimutkaisuutta, syvyyttä ja erinomaista kauneutta, mikä on uskoakseni paljon voimakkaampaa kuin mikään, mitä mikä tahansa byrokraattinen uskonto tarjoaa.” Sitten hän jatkoi: ”En vastustaisi edes sen sanomista, että luonnon mahtavuuden herättämä pelonomainen kunnioitus on jo itsessään uskonnollinen kokemus.”
Mutta tyydyttävätkö tällaiset ’kokemukset’ todella ihmisen hengelliset tarpeet? Edellä lainattu Fujimaki vastasi: ”Syvennyin täysin sähkön tutkimiseen, ja minusta tuntui että sähköä säätelevät lait olivat ainoa asia, johon saatoin luottaa. Mutta silti elämästäni puuttui jotakin. Minun täytyi saada tietää Jumalan nimi ja hänen tarkoituksensa minun suhteeni.”
Huomattava Neuvostoliitosta karkotettu kirjailija Aleksandr Solženitsyn, joka nuorempana piti itseään marxilaisena, suhtautuu samalla tavoin pessimistisesti ateismiin. Ottaessaan äskettäin vastaan erään palkinnon hän sanoi juhlayleisölle: ”Koko 1900-luku on imaistu ateismin ja itsetuhon kierteeseen. Me voimme vain päättäväisesti tavoitella Jumalan lämmintä kättä, Jumalan, jonka me olemme torjuneet niin hätiköidysti ja itsevarmasti – –. Näin epävarmassa tilanteessa ei ole mitään tai ketään muuta, johon voisimme tarrautua.” Tämä ei totisesti kuulosta siltä että epäuskoisuus tai ateismi olisi vastaus, vai kuinka?
Oikean löytäminen
Merkitseekö tämä sitten sitä, että mikä tahansa uskonto on hyvä niin kauan kuin se täyttää tyhjiön ja tyydyttää joitakin ihmisen kaipauksista? Asianlaita ei varmastikaan ole näin, sillä kuten olemme havainneet, kaikki uskonnot eivät tuota oikealaatuista hedelmää, vaikka ne ulkoapäin näyttävätkin pyhiltä. Miten sitten voi ryhtyä etsimään todellista tyytyväisyyttä monien eri uskontojen joukosta?
Abraham Lincoln selitti, miksei hän koskaan liittynyt mihinkään uskontoon, ja sanoi: ”Sitten kun mikä tahansa kirkko kaivertaa alttarinsa yläpuolelle jäsenyytensä ainoaksi edellytykseksi Pelastajan tiivistetyn lausunnon sekä lain että evankeliumien pääsisällöstä: ’Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi’ – niin siihen kirkkoon minä liityn kaikesta sydämestäni ja kaikesta sielustani.”
Nuo sanat ovat alun perin Jeesuksen Kristuksen lausumat, ja ne löytyvät Raamatusta Luukkaan 10:27:stä. Ne osoittavat selvästi rakkauden – rakkauden Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan – kuuluvan tosi uskonnon tuntomerkkeihin. Ei ole mikään ihme, että ihmiset kääntyvät pois uskonnosta nähdessään niin sanottujen kristittyjen kansojen ja muiden uskonnollisten ihmisten taistelevan ja tappavan toisiaan verisissä sodissa tai viettävän moraalitonta elämää ja edistävän moraalittomia elämäntapoja, mikä vahingoittaa sekä heitä itseään että toisia.
Toisaalta Jehovan todistajat ovat tällä vuosisadalla tulleet kautta maailman tunnetuiksi ihmisinä, jotka pysyvät ehdottoman puolueettomina kansojen selkkauksiin nähden. Toisen maailmansodan aikana teloitettiin satoja todistajia, koska he kieltäytyivät sovittelemasta kristillisissä periaatteissaan. Joissakin maissa nuoret todistajapojat tietävät nykyään, että koulunkäynnin päätyttyä heitä odottaa monien vuosien vankeus, koska he kieltäytyvät osallistumasta pakolliseen sotapalvelukseen. Toisissa maissa, joissa koulutusta arvostetaan suuresti, koululaiset ovat ennemmin halukkaita luopumaan korkeamman koulutuksen hankkimisesta kuin ottavat osaa sotataitojen opetukseen. Se ei johdu siitä, että he olisivat hallituksen tai yhteiskunnan vastaisia, mutta heidän Jumalaa ja lähimmäisiään kohtaan tuntemansa rakkaus vaikuttaa heihin siten, että he eivät halua ottaa osaa maailman väkivaltaisiin menettelytapoihin.
Entä mitä on sanottava hyvästä moraalista sanoissa ja teoissa? Jotkut saattavat sanoa: ’Eikö kaikissa uskonnoissa ole hyviä ihmisiä?’ On toki, mutta sellaisella ”hyvyydellä” voi olla hyvin vähän tekemistä Jumalan rakkauden kanssa, ja kriisitilanteissa tuollainen hyvyys saa hyvin usein väistyä pahuuden tieltä. Edellä lainatut Jeesuksen Kristuksen sanat osoittavat, että lähimmäisenrakkaus tulee vasta Jumalan rakkauden jälkeen. Tosi lähimmäisenrakkauden täytyy perustua Jumalan rakastamiseen.
Niinpä Jehovan todistajat pyrkivät viettämään hyvää ja moraalisesti puhdasta elämää. Mutta sen lisäksi he ilmaisevat tämänkaltaista rakkautta siten, että he käyttävät vapaaehtoisesti aikaansa ja voimiaan mennen talosta taloon ja kertoen muille jotakin ainutlaatuista: Raamattuun perustuvaa toivoa ikuisen elämän saamisesta maan päällä rauhan ja sopusoinnun vallitessa ihmisten ja Jumalan välillä. – Jesaja 45:18; Ilmestys 21:4.
Valinta on sinun
Olemme tarkastelleet tässä kirjoitussarjassa maailman uskontoja useilta eri puolilta. Olemme toisaalta havainneet, että vaikka nykyään on niin monia uskontoja, ne ovat kaikki kehittyneet samasta lähteestä – Babylonin väärästä uskonnosta – ja tuottavat näin ollen pettymystä aiheuttavaa hedelmää. Toisaalta olemme tutkineet vaihtoehtoja, nimittäin epäuskoisuutta, agnostisismia ja ateismia, ja huomanneet etteivät nämä eivätkä muutkaan korvikeuskonnot voi todella tyydyttää ihmisten tarpeita.
Koska olet nyt vastakkain tällaisen maailman uskontojen keskuudessa vallitsevan tilanteen kanssa, niin mitä aiot tehdä? Oletko Psalmissa 10:4 (UM) kuvaillun henkilön kaltainen, joka ’ei suorita mitään tutkimista’, koska ”kaikki hänen ajatuksensa ovat: ’Ei ole Jumalaa’”? Vai oletko halukas ottamaan vastaan Jehovan todistajien sinulle esittämän kutsun etsiä tosi Jumalaa ja hänen hyväksymäänsä uskontoa?
Masao Fujimaki, jota raastoi toisaalta hänen uskonsa tieteeseen ja toisaalta hänen tarpeensa tuntea Jumala ja tietää elämän tarkoitus, teki oman valintansa. Hän kertoo: ”Kun Jehovan todistajien lähetystyöntekijä tuli ovelleni, otin halukkaasti vastaan minulle tarjotun raamatuntutkistelun.” Tutkistelun edistyessä hän alkoi havaita, miten luotettaviksi ja täsmällisiksi Raamatun ennustukset osoittautuvat täyttyessään. ”Sillä oli minuun suuri vaikutus”, hän muistelee, ja se sai hänet päättelemään, että Jehova Jumala ja hänen lupauksensa ovat luotettavia.
Ollessaan myöhemmin tekemisissä Jehovan todistajien kanssa hän näki saman ominaisuuden heijastuvan heistä, ja niinpä hän päätti, että hänkin haluaa tulla yhdeksi heistä. Hänet kastettiin noin vuoden tutkimisen jälkeen, ja lopulta hänestä tuli vanhin paikalliseen seurakuntaan.
Hän ymmärsi vallitsevan tilanteen ja teki oikean valinnan. Hän teki juuri niin kuin Mooses kehotti israelilaisia tekemään heidän leiriytyessään Mooabin tasangolle valmiina astumaan Luvattuun maahan: ”Minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte. Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kuule hänen ääntänsä ja riipu hänessä kiinni.” (5. Mooseksen kirja 30:19, 20) Niin, sinulla on valinnanvapaus. Mitä aiot tehdä?
[Kuva s. 13]
Tosi uskonnon tuottamiin hedelmiin kuuluu kaikista kansakunnista ja roduista tulevien ihmisten välillä vallitseva rauha