Millaista hedelmää uskonnot tuottavat
’KAIKISSA uskonnoissa on jotain hyvää’, on monien ihmisten yleisesti hyväksymä käsitys. Heistä tuntuu, että vähäinenkin uskonnollisuus tekee kenestä tahansa paremman ihmisen.
Ajatteletko sinä näin? Tuntuuko sinusta, että uskonnolla kokonaisuudessaan on yleisesti ottaen ollut hyvä vaikutus ihmisiin? Ovatko eri uskonnot mielestäsi tuottaneet myönteisiä, tervehenkisiä hedelmiä kannattajiensa elämässä?
Tällaisiin kysymyksiin ei tietenkään pitäisi vastata henkilökohtaisten tuntemusten perusteella eikä itse asiassa myöskään vain sen pohjalta, mitä uskonnolliset järjestöt väittävät. Meidän täytyy sen sijaan ottaa selvää tosiasioista – ja tehdä se lisäksi mahdollisimman puolueettomasti.
Ota selvää tosiasioista
Tänä nopean viestinnän ja joukkotiedotusvälineiden aikakautena meidän ei ole vaikea saada tosiasioita tietoomme. Mutta mitä sitten tulisi etsiä? No, millaisia hedelmiä uskonnon pitäisi mielestäsi tuottaa? Useimmat ihmiset olisivat tässä suhteessa samaa mieltä siitä, että uskonnon tulisi tehdä ihmisistä rakkaudellisempia, rehellisiä, siveellisiä, rauhaisia, hengellisiä ja niin edelleen. Tämä pitääkin varmasti paikkansa. Oikeastaan melkein kaikkien uskontojen perusoppeihin kuuluu jotain samankaltaista kuin se Raamatun opetus, jonka mukaan meidän tulee ”rakastaa lähimmäistämme niin kuin itseämme”. – Matteus 22:39.
Vaikka lähes kaikki uskonnot opettavat tällaista ajatusta teoriassa, niin miten on käytännön laita? Onko niiden kannattajilla korkeampi moraalimittapuu? Ovatko he rakkaudellisempia, rauhaisampia, rehellisempiä? Niin, millaisia hedelmiä nämä monet eri uskonnot tuottavat?
Uskonto ja moraali
Avioerojen, sukupuolitautien, ei-toivottujen raskauksien, pornografian, homoseksuaalisuuden ja sukupuolisen sallivaisuuden uhatessa ihmisiä hyökyaallon tavoin monet etsivät apua uskonnolta. He saattavat järkeillä, että jos hallitukset ja koulut eivät anna heille heidän tarvitsemaansa moraalista ohjausta, niin silloin uskonnon täytyy antaa se. Amerikkalaisten yritys palauttaa rukous ja ”tieteellinen kreationismi” eli luomisoppi valtion ylläpitämiin kouluihinsa on yksi osoitus tästä. Mutta millaista ohjausta uskonto nykyään tarjoaa? Harkitsehan muutamia esimerkkejä.
● Kanadan yhdistynyt kirkko (maan suurin protestanttinen kirkkokunta) lähetti kaikille seurakunnilleen avioliiton ja sukupuolielämän ohjeiksi selonteon, jonka otsikkona oli ”Jumalan kuvaksi . . . mieheksi ja naiseksi”. Maclean’s-uutisviikkolehden mukaan selonteko ”suosittelee, että harkittaisiin homoseksualistien hyväksymistä papeiksi; sanoo, että avioliiton ulkopuolinen seksi voi joissakin olosuhteissa olla hyväksyttävää samoin kuin silloin kun suhde on ’ilahduttava, huolehtiva, vapauttava, toinen toistaan tukeva ja sosiaalisesti vastuuntuntoinen’; ja antaa ymmärtää, ettei aviolliseen uskollisuuteen tarvitse välttämättä sisältyä se, että ollaan sukupuolisuhteissa vain oman aviopuolison kanssa.” Lopullinen päätös tästä julkilausumasta on lykätty tehtäväksi myöhemmin tänä vuonna.
● Los Angeles Times -lehden uskonnosta kirjoittava toimittaja Russell Chandler kertoo kirjoituksessaan ”’Uudestisyntyneet’ kristityt keksivät sukupuolisen vallankumouksen”: ”Useiden suurten protestanttisten kirkkokuntien ja roomalaiskatolisen kirkon tutkijapaneelit ovat tulleet siihen johtopäätökseen, että – – joissakin olosuhteissa – – naimattomien välinen sukupuolinen kanssakäyminen ei ehkä ole syntiä, homoseksuaalisuus voi olla hyväksyttävä vaihtoehtoinen elämäntapa kristityille ja itsetyydytys tai itsekiihotus voi olla normaalia ja sopivaa.”
● Kirjoittaessaan ”homoseksualisteista kirkoissa” erityisesti San Franciscon roomalaiskatolisessa arkkihiippakunnassa Newsweek-lehti huomauttaa, että ”kymmenen viime vuoden aikana on homoseksuaalisia ryhmiä – – putkahtanut esiin suurimmissa protestanttisissa kirkkokunnissa, ja ne ovat innoittaneet samanlaisia järjestöjä mennoniittojen, helluntailaisten, mormonien, Kristillinen tiede -nimisen parantamisliikkeen kannattajien, adventistien ja juutalaisten keskuudessa. Homoseksualistit ovat perustaneet moniin kaupunkeihin omia kirkkoja, synagogia ja jopa zen-buddhalaisia keskuksia.”
● ”Alkoholismia tutkiva Yhdysvaltain pappien kansallinen neuvottelukunta” arvioi vuonna 1977, että ainakin 10 prosenttia amerikkalaisista papeista ja nunnista on alkoholisteja, kertoi uutistoimisto AP Los Angelesista tulleessa raportissaan. Mutta Baltimoressa ilmestyvässä Sun-lehdessä julkaistu erillinen raportti sanoo: ”Vaikka katolisten veljeskuntien esimiehet ovatkin maininneet alkoholismin esimerkkinä papistoa kaikkialla maailmassa raastavista ongelmista, se ei ole enää kaikkein painostavin ongelma – –. Se mikä 50- ja 60-luvulla piti paikkansa alkoholismista, pitää nyt paikkansa homoseksuaalisuudesta. Koko homoseksuaalisuuden ongelma näyttää totisesti nyt uhkaavalta.”
Kun kirkon jäsenet saavat tällaista ohjausta ja näkevät tällaisia esimerkkejä, ei ole yllättävää, että moraalinen ilmapiiri ei ole heidän keskuudessaan yhtään parempi – ellei se itse asiassa ole jopa huonompi – kuin koko väestön keskuudessa. Seuraavassa vain muutama esimerkki:
● Lontoossa ilmestyvä Times-lehti kertoo: ”Viralliset tilastot osoittavat, että noin joka neljäs Englannin vankiloissa olevista vangeista on roomalaiskatolinen, vaikka koko väestöstä on vain joka kymmenes katolilainen.” Selostus kertoo, että asiantuntijat ovat pohtineet eräässä konferenssissa nimenomaan sitä, ”miksi niin suuri osa narkomaaneista, alkoholisteista, prostituoiduista ja vankilassa olevista rikollisista on roomalaiskatolilaisia”.
● Eräs äskettäin Yhdysvalloissa järjestetty mielipidetutkimus osoittaa, että 70 prosenttia aikuisväestöstä väittää kuuluvansa johonkin kirkkoon ja 40 prosenttia todella käy uskonnollisissa tilaisuuksissa jonakin määräviikkona. Kuitenkin vuonna 1981 purkautui yksi avioliitto jokaista kahta solmittua kohden, ja ”sekä avioerojen että aviottomien lasten määrän lisääntymistä kuvastaa se, että – – joka viides lapsi asui yksinhuoltajaperheessä”. – 1983 Britannica Book of the Year.
● To the Point -aikakauslehti sanoo: ”Arkkipiispa Emanuel Milingon mukaan Lusakan arkkihiippakunnassa (Sambiassa) on lähes kolmanneksella naimisissa olevista roomalaiskatolisista miehistä jalkavaimoja, jotka asuvat heidän kotonaan.” 3225 taloudessa tuon arkkihiippakunnan 10903 katolisesta taloudesta on jalkavaimoja, kertoo lehti.
Tilanne on juuri sellainen kuin Jeesus sanoi kauan sitten: ”Hyvä puu ei voi kantaa pahaa hedelmää eikä huono puu tuottaa hyvää hedelmää.” (Matteus 7:18) Moraalisen rappion ennätyssato kaikkialla maailmassa kuvastaa maailman uskonnollisten ’puitten’ hengellistä tilaa. Ne ovat sairaita ja tekevät kuolemaa.
Uskonto ja sodat
Tajutessaan, että ”maailma on suuren vaaran, ehkä ydinsodassa tapahtuvan itsemurhan, partaalla”, Intian entinen presidentti Zakir Husain pyysi vetoavasti kaikkien maailman suurten uskontojen johtajista koostunutta paneelia ”käyttämään valtaansa tulevaisuudessa täydemmin ja tietoisemmin kuin ennen” maailmanrauhaan tähtäävien pyrkimysten hyväksi. Husain korosti, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi ”heidän täytyy nähdä sellaisten opinkappaleitten, rituaalien ja tapojen yli, jotka jarruttavat elämän virtaamista erilaisista uskonnollisista piireistä kohti uudenlaista, sopusointuista ja yhteistoiminnallista asennoitumista.”
Tämä tapahtui vuonna 1968 Delhissä Intiassa pidetyssä Kansainvälisessä uskontojen rauhansymposiumissa. Läsnä oli buddhalaisuutta, katolisuutta, hindulaisuutta, muhamettilaisuutta, jainalaisuutta, juutalaisuutta, protestanttisuutta, sikhiläisyyttä ja parsilaisuutta edustavia uskonnollisia johtajia, ja todennäköisesti he kaikki asettuivat ehdotuksen taakse. Ovatko he saaneet jotain aikaan? On totta, että sen jälkeen on uusissa konferensseissa, symposiumeissa ja keskusteluissa ponnisteltu lisää. Ja kasvavan ydintuhon uhan vuoksi on hallituksia ja muita elimiä vastaan osoitettu julkilausumia, julistuksia, syytteitä ja kirjeitä. Mutta ovatko maailman uskonnot työskennelleet sellaisten ”opinkappaleiden, rituaalien ja tapojen” poistamiseksi, ’jotka jarruttavat – – sopusointua ja yhteistoimintaa’? Ovatko ne tuottaneet rakkauden ja rauhan hedelmiä myös teoissa eivätkä ainoastaan puheissa?
Ei sinne päinkään, sillä tuota tapahtumaa seuranneina vuosina maailma on nähnyt yhä enemmän sotia ja selkkauksia, joiden syttymiseen uskonnolla on ollut huomattava osa, vaikkei se olekaan ollut ainoa syy. Niitä on ollut ja on yhä kahdenlaisia: sellaisia joissa vastakkain ovat eri uskontojen kannattajat, tai sellaisia joissa samasta emouskonnosta eriytyneitten eri lahkojen jäsenet taistelevat toisiaan vastaan.
Muutama tuore esimerkki: Assam-nimisessä Intian osavaltiossa sattuneet väkivallanpurkaukset, joissa hindut taistelivat muslimeja vastaan; Iranin ja Irakin välillä käynnissä oleva sota, jossa šiia- ja sunnimuslimit taistelevat keskenään; nyt jo surullisen kuuluisaksi tullut Pohjois-Irlannin selkkaus, jossa protestantit teurastavat katolilaisia ja katolilaiset protestantteja; kristittyjen, juutalaisten ja muslimien käymä sota ja heidän aiheuttamansa verilöylyt Libanonissa; ja jopa Falklandin sota, jossa ”sotilaspapit kannustivat Argentiinan asevelvollisia taistelemaan kuolemaan asti, koska se on Jumalan tahdon mukaista”, kertoi sanomalehti San Francisco Examiner.
Tämä luettelo ei suinkaan paljasta koko vallitsevaa asiaintilaa, eikä se sisällä lukemattomia menneisyydessä sattuneita uskonnollisen kiihkon innoittamien valtioitten ja kansojen välisiä selkkauksia.
Poliittiset tai alueelliset kiistat voivat sytyttää tällaisia sotia. Ennemmin tai myöhemmin havaitaan kuitenkin uskonnon liittyvän niihin hyvin läheisesti. Pappien on kummallakin puolella havaittu kerran toisensa jälkeen pyytävän samalta Jumalalta siunausta maansa sotilaille, ja he kutsuvat niiden yrityksiä ’oikeutetuiksi’ tai ’pyhiksi’ sodiksi ja lupaavat, että tällaisissa taisteluissa mahdollisesti kuolevia odottaa silmänräpäyksessä saatava taivaallinen palkinto.
Eikö tämä saa sinua ihmettelemään, onko maailman uskonnoissa luontaisesti jotain sellaista, mikä osaltaan tekee niiden kannattajista väkivaltaisia? Time-lehdessä olleessa kirjoituksessaan ”Uskonsodat – verinen innostus” vanhempi lehtimies Lance Morrow lausui: ”Uskonnon nimessä taistelleet miehet ja heitä tarkkailleet lehtimiehet havaitsevat niissä kammottavia erilaisuuksia tavanomaiseen sodankäyntiin verrattuna: vivahduksen rangaistuksesta ja sovituksesta, ajasta ja välittömistä olosuhteista riippumatta ilmenevän fanaattisuuden, omasta keskuudesta nousevan leppymättömyyden. – – Emme pääse mihinkään siitä, että paradoksi uskonnosta sodassa on järkyttävä.”
Tämä ”paradoksi” eli ristiriitaisuus on ehkä voimakkain syytös uskontoa vastaan. Valtiotieteen professori Reo Christenson kirjoitti äskettäin Christian Century -lehdessä kristikunnan osasta menneissä ja nykyisissä sodissa: ”Luultavasti mikään ei ole tuottanut niin paljon häpeää kristillisyydelle kuin sen tapa ottaa kantaa sodankäyntiin käytännöllisesti katsoen täysin samalla tavalla kuin ei-kristityt. Se että kristityt yhtäällä kannattavat lempeään Vapahtajaan uskomista ja samalla toisaalla tukevat innokkaasti uskonnollisia tai kansallismielisiä sotia, on suuressa määrin sekä tuhonnut ihmisiltä heidän uskonsa että edistänyt uskonnon halveksuntaa tavalla, joka on jo vuosisatojen ajan ollut leimaa antavaa ajatteleville ihmisille.”
Mitä sinä ajattelet?
Moraali ja sodat ovat vain kaksi aluetta, joissa olemme tarkastelleet maailman uskontojen tuottamia hedelmiä, ja kaikki havaitsemamme on ollut suorastaan järkyttävää ja vastenmielistä. Se on kaukana siitä, mitä tulisi odottaa. Uskontojen voidaan havaita tuottaneen samanlaista vastenmielistä hedelmää monilla muillakin alueilla, kuten rotuennakkoluuloissa, politiikkaan sekaantumisessa, epärehellisessä kaupankäynnissä, orjuuttavassa taikauskossa ja niin edelleen. Uskonto on tosiaan täyttänyt maan pilaantuneilla hedelmillä – ja kaikki se on tapahtunut ihmiskunnan vahingoksi.
Ehkäpä juuri nämä asiat ovat saaneet sinut kääntymään pois uskonnosta. Jos sinulle on käynyt niin, et ole ainoa. Monet nykyään elävät ovat luopuneet uskonnosta sen huonojen hedelmien vuoksi. Mutta onko se viisas menettelytapa? Onko se menettelytapa, joka tuo suurimman tyytyväisyyden ja onnellisuuden? Vai onko olemassa jotain parempaa? Kehotamme sinua tarkastelemaan seuraavaa kirjoitusta.
[Kuva s. 9]
Kaksi esimerkkiä maailman uskontojen tuottamasta huonosta hedelmästä: homoseksuaalisuuden hyväksyminen ja sotiin sekaantuminen