Nuoret kysyvät:

Mikseivät toiset nuoret jätä minua rauhaan?

”MIKÄ sinua harmittaa eniten?” 160000 amerikkalaiselle nuorelle tehtiin tällainen kysymys, ja 30 prosenttia heistä vastasi: ”Koulunkäynti!” Jos olet kouluikäinen, tällainen vastaus ei todennäköisesti ole sinulle yllätys.

Kun nuoret näin koulua ajatellessaan hämmentyvät, johtuuko se aina arvosanoihin liittyvästä levottomuudesta? Michael-niminen lukiolainen New Yorkista puhui monien puolesta, kun hän sanoi: ”Oppilaalle eivät aiheuta suurinta painetta opettajat eivätkä arvosanat vaan toiset nuoret.”

Ikätovereitten painostus on siis saanut monet nuoret inhoamaan koulunkäyntiä. Vaikka tällaisesta asiasta on vaikea saada käsiinsä tilastoja, eräs opettaja kirjoitti: ”Se, että joku oppilas jää kotiin, on sairas tai lukee luokkansa oppimäärän kotonaan, koska hän pelkää jotain oppilasryhmää, on yleisempää kuin useimmat aikuiset luulevat.”

On todisteita siitä, että hyvin nuoretkin kärsivät ikätovereittensa julmuudesta. Kun tätä tiedusteltiin neljän eri peruskoulun neljäsluokkalaisilta, noin puolet vastasi koulutovereitten loukkaavan puheillaan heidän tunteitaan. Kun heiltä kysyttiin: ”Jos vastaisit väärin tunnilla, nauraisivatko jotkut lapset sinulle?” Runsas puolet vastasi myöntävästi. Usein kärsimykset jatkuvat samanlaisina aina lukioon asti. Eräs nuori sanoikin suoraan: ”Sanon teille yhden asian: nuoret voivat kohdella toisiaan niin kuin nämä eivät olisi yhtään mitään.”

”Eikö minulla ollut hauskaa?”

Mutta lapset eivät ole ainoita, jotka saavat sadistista iloa toisten kiusaamisesta ja ahdistelemisesta. Eikä se ole vain meidän vuosisadallemme tyypillinen ilmiö, sillä tämä epätäydellisen ihmisen paha taipumus näkyi jo Raamatun kirjoittamisen aikaan. Esimerkiksi Sananlaskujen 26:18, 19 kertoo ”miehestä, joka pettää lähimmäisensä” tekemällä tälle kenties jonkin julman kepposen. ”Eikö minulla ollut hauskaa?” kysyy kepposen tekijä. Siitä huolimatta sananlasku vertaa sellaisen tekijää ”mielettömään, joka ammuskelee tulisia surmannuolia”. Jokainen uusi oppilas, joka on joutunut vanhempien oppilaitten kiusanteon kohteeksi, voi vahvistaa sen, että tämä raamatunkohta todella pitää paikkansa. Tällaisen ”hauskanpidon” aiheuttama tunneperäinen – ja joskus ruumiillinen vahinko – voi lannistaa ihmisen perusteellisesti.

Raamattu kertoo myös, miten kerran ryhmä nuoria kiusasi profeetta Elisaa. Halveksien hänen asemaansa nuoret huusivat hyvin epäkunnioittavasti: ”Tule ylös, kaljupää, tule ylös, kaljupää!” (2. Kuningasten kirja 2:23–25) Samoin nykyään näyttää siltä, että monilla nuorilla on todellinen taito esittää ilkeitä ja loukkaavia huomautuksia.

Frederick McCarty kertoo: ”Olin pienikokoisin yhdeksännellä luokallani. Koska olin hyvin pieni, minua rökitettiin koko ajan. – – Olin myös hyvin lahjakas. – – Niinpä oli suuri onnettomuus olla oppikoulussa yhtaikaa luokan etevin ja pienin, sillä ne jotka eivät halunneet lyödä minua siksi että olin pienin, löivät minua siksi että olin lahjakas. Minua nimiteltiin ’rillipääksi’, ’käveleväksi tietosanakirjaksi’ ja 800 muulla nimellä. Jouduin hankkimaan oppikoulussa monet silmälasit, sillä kiusanhenget rikkoivat ne vähän väliä.” – Growing Pains in the Classroom.

Samoin eräs John-niminen mies muistaa, miten häntä kiusattiin, kun hän ei ollut niin vahva että olisi voinut kilpailla toisten kanssa urheilutunneilla: ”Toiset pojat kiusasivat minua koko ajan kutsuen minua nynnyksi ja mammanpojaksi. – – Se oli niin kurjaa kuin vain jokin olla voi.” Hän jatkaa: ”Lapset, jotka ovat fyysisesti vammaisia tai puhehäiriöistä kärsiviä tai joilla on selviä fyysisiä tai käyttäytymiseen liittyviä erikoispiirteitä, joutuvat helposti toisten lasten kiusanteon maalitauluiksi.” Loukkausten esittäminen ei tietenkään aina ole yksipuolista. Joskus nuorten välille syntyy suorastaan kilpailu, jossa ”huvin” vuoksi kokeillaan, kuka osaa syytää pahempia solvauksia, ja usein kohteena ovat toisen vanhemmat. – The Loneliness of Children.

Ei mikään naurun asia

Mutta ovatko tällaiset purkaukset todellisuudessa ”hauskoja”? Eivät niiden mielestä, joille ne osoitetaan. Esimerkiksi nuori Miguel vastaa: ”Inhottava suunsoitto on aivan tavallista, ja se tekee kipeämpää kuin lyöminen, koska sen nuolet osuvat ihmisen heikkoihin kohtiin. – – Kun kuulee joidenkuiden puhuvan itselleen hyvin läheisestä ihmisestä, se tekee kipeää, – – ja sellaista tapahtuu paljon, varsinkin minun koulussani, sen tähden että kaikki loukkaavat toisiaan. Usein se on aivan viatonta, mutta joskus syntyy erittäin vakavia sanasotia – – ja tappeluja.”

Samoin eräs nuorukainen muistaa, miten hän luokkatovereittensa kiusanteon ja ahdistelun takia ’oli joinakin päivinä niin peloissaan ja onneton, että häntä oksetti. Hän ei kyennyt keskittymään koulunkäyntiinsä, koska hän pelkäsi sitä mitä toiset oppilaat tekisivät hänelle.’

Oletko sinä ollut tällaisen julmuuden kohteena? Silloin voit lohduttautua sillä tiedolla, että Jumalakaan ei pidä sitä naurun asiana. Epäkunnioittavat nuoret, jotka pilkkasivat Jumalan profeettaa Elisaa, saivat maksaa ”hupinsa” hengellään. – 2. Kuningasten kirja 2:24.

Eräs toinen Raamatussa kerrottu tapaus osoittaa samalla tavalla, miten vakavasti Jumala suhtautuu tällaiseen käytökseen. Tuli aika, jolloin Aabrahamin poika Iisak vieroitettiin, ja sen kunniaksi järjestettiin pidot. Epäilemättä mustasukkaisena Iisakia odottavan perinnön johdosta Aabrahamin vanhempi poika Ismael alkoi ’ilvehtiä’ Iisakille. Oliko se vain viatonta lapsellisuutta? Ei Saaran mielestä, joka näki tapahtumainkulussa myös Jehovan tahdon ja tarkoituksen. Oli kysymys vakavista asioista, sillä luvatun ”Siemenen” eli Messiaan oli määrä tulla hänen poikansa Iisakin kautta. Raamatunkirjoittaja Paavali kutsuikin myöhemmin Ismaelin ’ilvehtimistä’ vainoksi. Lopputulos oli se, että Ismael ja hänen äitinsä saivat lähteä Aabrahamin huonekunnasta. – 1. Mooseksen kirja 21:8–14; Galatalaisille 4:29.

Kun nuoret kiusaavat sinua tai virnistelevät sinulle pyrkiessäsi noudattamaan elämässäsi Raamatun normeja, se ei varmastikaan ole naurun asia. Kristityt nuoret suhtautuvat vakavasti esimerkiksi Jeesuksen käskyyn kertoa Raamatun sanomaa lähimmäisilleen. Entä miten heidän koulutoverinsa usein suhtautuvat tähän? Ryhmä nuoria Jehovan todistajia vastasi: ”Koulutoverit pitävät meitä typerinä siksi, että me saarnaamme talosta taloon, ja he haluavat sen takia nöyryyttää meitä.”

Anna valosi loistaa

On siis ymmärrettävää, että tällainen ikätovereitten painostus saa jotkut nuoret pelkäämään koulua. Ei ehkä ole helppoa saada nuoria jättämään sinut rauhaan. Niinpä joku voi ajatella, että hänen on parasta vastata samalla mitalla. Mutta Raamattu ei suosittele tällaista menettelytapaa. Jumalinen neuvo kuuluu: ”Älkää maksako pahaa pahalla kenellekään. – – Voita jatkuvasti paha hyvällä.” – Roomalaisille 12:17–21.

Tämä voi merkitä sitä, että sinun on kestettävä karvaita loukkauksia. Muista kuitenkin, että menneisyydessä monet Jumalan uskollisista palvojista ”kokivat koettelemuksensa ivailuissa”. (Heprealaisille 11:36) Esimerkiksi Jeremia ’oli ollut nauruna pitkin päivää’ sen tähden että hän puhui rohkeasti Jehovan sanomaa. Jeremiaa ahdisteltiin niin sinnikkäästi, että hänen rohkeutensa petti hetkeksi. Hän päätti: ”En tahdo ajatella häntä [Jehovaa] enkä enää puhua hänen nimessään.” Lopulta kuitenkin hänen rakkautensa Jumalaan ja totuuteen auttoi häntä voittamaan pelkonsa. – Jeremia 20:7–9.

Jotkut kristityt nuoret ovat nykyään tunteneet samanlaista masennusta. Halutessaan saada kiusanteon loppumaan jotkut ovat jopa koettaneet peittää sen tosiasian, että he ovat kristittyjä. Rakkaus Jumalaan kuitenkin saa usein tällaiset nuoret voittamaan pelkonsa ja ’antamaan valonsa loistaa’ kristittyinä. (Matteus 5:16) Eräs nuori selitti: ”Asenteeni on muuttunut. En enää pidä kristittynä olemista taakkana vaan sellaisena mistä voin olla ylpeä.” Sinäkin voit ”kerskua” sillä, että tunnet Jumalan ja että hän käyttää sinua toisten auttamiseen. – 1. Korinttolaisille 1:31.

Pilkka ei tietenkään välttämättä lopu tähän. Olipa joku sitten pitkä tai lyhyt, kaunis tai tavallisen näköinen, älykäs tai keskinkertainen, nuoret kyllä usein löytävät verukkeita voidakseen kiusata ja ahdistella häntä. Miksi nuoret sitten ovat kovin julmia toisilleen? Onko olemassa tehokkaita keinoja kiusaamisen vähentämiseksi – tai kenties jopa sen lopettamiseksi? Näihin kysymyksiin pyritään vastaamaan seuraavassa numerossa.

[Kuva s. 21]

Joskus jotakuta kiusataan siksi, että hän on jollain tapaa erilainen