Lukijoitten kirjeitä

Nuoret kysyvät

Paljon kiitoksia siitä kovasta työstä, jota teette valmistaessanne ”Nuoret kysyvät” -sarjan kirjoituksia. Tämä kirjoitussarja on varmasti auttanut miljoonia nuoria, myös minua. Artikkelit auttavat minua ymmärtämään, miksi toimin joissakin asioissa niin kuin toimin ja miten välttää tyhmyyksiä.

F. B., Louisiana, USA

Olen täysin samaa mieltä kirjoituksenne ”Nuoret kysyvät: Kenen puoleen voin kääntyä kun minulla on ongelma?” kanssa. [Suomeksi 8.10.1983] Olen parhaillaan oppikoulussa ja monien muiden teini-ikäisten tavoin minulla on ollut monia ongelmia. Pelkäsin puhua näistä pikku pulmistani vanhemmilleni. Mutta kun lopulta kerroin, he auttoivat minua ratkaisemaan ne. Saamani apu oli sata prosenttia parempaa kuin mikään apu, jota olisin voinut saada ikäisiltäni. Minulle jäi vanhemmistani sellainen tunne, että voisin kääntyä ongelmineni heidän puoleensa milloin tahansa.

M. S., Kanada

Olen aivan samaa mieltä niistä neuvoista, joita annettiin kirjoituksessa ”Kenen puoleen voin kääntyä kun minulla on ongelma?” Minä tiedän sen kokemuksesta. Kun olin nuori, monilla tytöillä oli tapana pilkata minua, koska en pukeutunut heidän tavallaan enkä uskoutunut heille. Läheisin ystäväni oli äitini. Niinpä he eivät halunneet enää minua seuraansa, minkä johdosta tunsin itseni hyvin yksinäiseksi. Sen johdosta minulla on kuitenkin ollut tilaisuus olla aikuisten seurassa ja lisätä tietoani ja kokemustani ja kypsyä sekä tunneperäisesti että hengellisesti.

C. R., Italia

Olin hyvin iloinen saadessani Herätkää-lehden 22. elokuuta 1983 [suomeksi 22.11.1983], jossa oli kirjoitus ”Miten voin kestää pettymykseni?” Näitä nuorille tarkoitettuja kirjoituksia lukiessa tuntuu siltä kuin keskustelisi ystävän kanssa, joka todella ymmärtää. Pidän kirjoituksissa esitettyjä asioita yhtä arvokkaina kuin hopea tai kulta. Paljon kiitoksia teille.

T. P., Virginia, USA

Teini-ikäisenä avioituminen

Kirjoitan teille kertoakseni, että arvostin hyvin paljon teini-ikäisenä avioitumista koskevia kirjoituksianne. [Suomeksi 22.12.1983] Monet mainitsemanne tilanteet ovat minulle hyvin tuttuja. Ajattelin, että koska olen 18-vuotias, voisin tehdä, mitä haluan. Olin väärässä! Sanoin vanhemmilleni, että tiedän mitä tahdon. Nyt ymmärrän, mitä he yrittivät minulle sanoa. Toivon, että toiset nuoret suhtautuvat vakavasti noihin kirjoituksiin. Siten he voivat säästyä monelta harmilta.

M. M., Ohio, USA

Alkoholismi

Kirjoitan ”Alkoholismi”-artikkelinne [suomeksi 8.1.1983] ja kirjeeni johdosta, joka julkaistiin osastossa ”Lukijoitten kirjeitä”. [Suomeksi 8.2.1983] Siitä on nyt kulunut yli vuosi, ja mieleeni tuli kertoa teille olevani hyvin iloinen siitä, että en vieläkään ’ole juonut pisaraakaan minkäänlaista alkoholia, kävi sitten kuinka tahansa’. Uskon sen todella johtuvan tavasta, jolla aihetta käsiteltiin; se meni kohdallani hyvin perille, ja saatoin soveltaa tietoa itseeni. Ajattelin, että teistä olisi yhtä mukavaa tietää nykytilanteesta kuin minusta on ollut olla raittiina!

A. N., Virginia, USA