Mitkä seikat muovasivat Gandhin?

YMMÄRTÄÄKSEMME Gandhia meidän täytyy kerrata kaksi tapahtumaa, jotka muovasivat hänen alkuaikojen ajattelunsa. Palatkaamme vuoteen 1869 ja Luoteis-Intiassa sijaitsevaan Gujaratin osavaltioon. Tätä aluetta rasittavat kuumat, kuivat tuulet ja niitä seuraavat tuhoisat tulvat. Siellä Gandhi syntyi varakkaaseen perheeseen, joka useimpien Gujaratin asukkaiden tavoin oli ylpeä siitä, että heidän osavaltiossaan asuu monia brahmaaneja eli pappiskastin jäseniä. Hindulainen yhteiskunta jakautuu perinteisesti neljään pääkastiin eli luokkaan, joiden välillä on selvät erot (Ks. kehystettyä tekstiä s. 5.)

18-vuotiaana Gandhi teki ensimmäisen junamatkansa Bombayhin matkallaan Englantiin opiskelemaan lakia. Hänen lapsena ottamansa vaimo Kasturbai ja hänen esikoispoikansa jäivät kotiin. Ennen höyrylaiva Clydeen astumistaan Gandhi kutsutaan kastinsa vanhinten eteen ja hänelle tehdään selväksi, että jos hän lähtisi Englantiin, hänet määrätapojen mukaisesti erotettaisiin kastistaan. Minkä vuoksi? ”Siellä on pakko syödä ja juoda eurooppalaisten kanssa”, he perustelevat. ”Minun mielestäni ei ole lainkaan vastoin uskontoamme mennä Englantiin”, Gandhi vastaa. Hänen kastinsa vanhimmat pitävät kiellettynä sitä, että hän olisi tekemisissä valkoihoisten kanssa, jotka ovat saastaisia sen vuoksi, että he syövät lihaa ja juovat väkijuomia. Gandhin mielestä tuollainen ajattelu on kastijaottelun kääntämistä päälaelleen. Hänen vetoomuksistaan huolimatta he pysyvät järkähtämättöminä, ja niin Gandhi lähtee Intiasta erotettuna vaishya-kastistaan, joka on maanviljelijöiden ja kauppiaiden kasti.

Gandhin elämä Englannissa on vaikeaa. Sen lisäksi että hän on ulkomaalainen, hän on siirtomaan asemassa olevasta Intiasta saapunut tulokas, ja hän saattaa liikuskella ainoastaan englantilaisen yhteiskunnan laitamilla. Gandhi on hämmentynyt, koska ne jotka syrjivät häntä, sanovat itseään kristityiksi. Hän on jo muodostanut käsityksensä kristillisyydestä: ”Ryhdyin jollakin tavoin inhoamaan sitä”, hän kirjoitti. ”Ja syystäkin. Tuohon aikaan kristityillä lähetystyöntekijöillä [Intiassa] oli tapana seisoskella eräässä kadunkulmassa lukioni lähellä – – ja syytää hinduja ja heidän jumaliaan koskevia solvauksia. En voinut sietää sitä.” Myös Englannissa Gandhin on vaikea sulattaa sitä, että ”kristityt” peitellysti syrjivät häntä. Mitä hän ajattelee siitä? ’Rakastan Kristusta, mutta halveksin kristittyjä, koska he eivät elä niin kuin Kristus eli.’

Suoritettuaan Englannissa lakimiestutkinnon Gandhi yrittää harjoittaa ammattiaan Etelä-Afrikassa. Siellä hän joutuu alusta alkaen tekemisiin rotuennakkoluulojen kanssa. Vaikka hänellä on ensimmäisen luokan matkalippu, hänet siirretään pois tuosta vaununosastosta ja hänelle kerrotaan, että hänen täytyy matkustaa värillisille tarkoitetussa vaunussa. Gandhin vastalauseet kaikuvat kuuroille korville. Hänet poistetaan väkisin junasta ja hän saa viettää yönsä aseman odotushuoneessa.

Ratkaiseva päätös

Sinä yönä hän päättää, ettei hän koskaan taipuisi voiman edessä eikä käyttäisi voimaa minkään asian puolesta. Hän kirjoitti tuosta tapauksesta seuraavasti: ”Kohtaamani vaikeudet olivat pinnallisia, pelkkiä oireita vakavasta sairaudesta, ihonväriin perustuvista ennakkoluuloista. Yrittäisin, mikäli suinkin mahdollista, hävittää tuon sairauden perusteellisesti ja kestää toimintani kuluessa eteeni tulevat vaikeudet.”

Tarkastelkaamme hetken näitä kahta tapahtumaa, jotka muovasivat Gandhin elämää. Ensimmäisessä tapauksessa Gandhin oma kansa hylkää hänet ennen hänen lähtöään Englantiin, koska hän haluaa olla tekemisissä valkoihoisten kanssa. Toisessa tapauksessa valkoihoiset puolestaan heittävät hänet junasta hänen ihonvärinsä vuoksi. Gandhia eivät raivostuttaneet pelkästään hänen oma nöyryytyksensä ja häneen kohdistetut loukkaukset, vaan se syövän tapaan jäytävä epäinhimillisyys, jota ihmiset osoittivat toisiaan kohtaan erilaisen ihonvärin perusteella.

Myöhemmin hän kirjoitti: ”Niin kauan kuin valkoiset rodut halveksivat värillisiä, niin kauan esiintyy myös ongelmia.” On kiinnostavaa todeta, että Gandhin mielipiteet soveltuivat yhtä lailla Intiaan, joka oli tuhansien vuosien ajan pitänyt yllä ihonvärin erilaisuuteen perustuvaa kastilaitosta. Tässä tapauksessa vain intialainen syrji intialaista, brahmaani kastitonta.

Kastittomien itsetunnon kohottaminen

Palattuaan Intiaan Gandhi havaitsi kastijaottelun edistävän epämiellyttäviä jakaumia ja jättävän jälkeensä pahoja arpia. Kuinka voimme tuomita englantilaiset, kun olemme syyllisiä kastittomien veljiemme edessä? hän huomautti. ”Minun mielestäni kastittomuus on hindulaisuuden pahin häpeätahra”, hän sanoi. Hinduismi on Gandhin mukaan tehnyt syntiä antaessaan hyväksymyksensä kastittomuudelle.

Gandhi ryhtyi kastittomien tiennäyttäjäksi. Hän asui heidän kanssaan, hän söi heidän kanssaan ja hän siivosi heidän käymälöitään. Hän yritti kohottaa heidän itsetuntoaan. Hän antoi heille kunnioitusta herättävän nimen: he eivät olleet enää kastittomia, vaan harijaneja eli Višnu-jumalan kansaa. ”Meidän hindujen on tarpeen katua sitä väärää, mitä olemme tehneet, – – meidän on palautettava heille se perintö, jonka olemme heiltä riistäneet”, hän kirjoitti.

Mikä Gandhin mukaan oli harijanien perintö? Ihmisarvo, kaikkien ihmisten perusperintö. Harijanit haluavat vain tulla kohdelluiksi ihmisinä eivätkä eläiminä, hän esitti. Kuka heiltä sitten vei ihmisarvon? Gandhin mukaan sen tekivät heidän hindulaiset lähimmäisensä. ”Julmimmat historiaan merkityt rikokset on tehty uskonnon varjolla”, hän sanoi. Hän saattoi koko Intian häpeään kieltäytymällä menemästä niihin suuriin temppeleihin, joiden portit oli kautta vuosisatojen suljettu alempiin kasteihin kuuluvilta hindupalvojilta. ”Jumala ei ole täällä”, hän kertoi kerran eräälle joukkokokoukselle. ”Jos Jumala olisi täällä, kaikki pääsisivät sisään.” Kerran muuan ilmeisen varakas lähetystyöntekijä tuli Gandhin luo pyytääkseen neuvoa, miten Intian kylien kastittomia ihmisiä voitaisiin auttaa. Gandhin vastaus tarjosi haasteen kristillisyydelle: ”Meidän täytyy laskeutua jalustaltamme ja elää heidän kanssaan, ei ulkopuolisina vaan kaikin tavoin yhtenä heistä jakaen heidän taakkansa ja surunsa.”

”Väkivallattoman toiminnan sanakirjassa ei ole sellaista asiaa kuin ulkoinen vihollinen”, Gandhi sanoi. Eräs nykyajan kirjoittaja totesikin, että silloin kun maailman tulevaisuus jo sinänsä on vaakalaudalla, kaikki erot ovat ”sisäisiä”, ja jos tarkoituksemme on pelastaa ihmiskunta, meidän täytyy kunnioittaa jokaisen ihmisen ihmisyyttä. Kastijakoon perustuva syrjintä tekee kunnioittamisen mahdottomaksi, ja sen vuoksi ihmiset kärsivät. He eivät kuitenkaan kärsi enää kaikessa hiljaisuudessa, ja se näkyy rikos- ja väkivaltatilastoista. Sen vuoksi herää seuraavanlaisia kysymyksiä: Ovatko Gandhin ajatukset toimineet käytännössä? Miten on väkivallattomuuden laita Intiassa? Miten käytännöllisiä Gandhin ajatukset ovat koko maailman kannalta?

[Tekstiruutu s. 5]

Kastit ja ihonväri

Hindujen teologisten kirjoitusten kokoelma Mahābhārata toteaa:

1) ”Brahmaanien väri oli valkoinen [korkein kasti; koostui papeista ja oppineista];

2) ”kshatryatien punainen [toinen, sotilaiden ja jalosukuisten kasti];

3) ”vaishyatien keltainen [kolmas, maanviljelijöiden ja kauppiaiden kasti],

4) ”ja sudrien musta [neljäs, ruumiillisen työn tekijöiden kasti].”

Näiden alapuolella ja yhteiskuntarakenteen ulkopuollella olivat epäpuhtaat eli kastittomat.

Sanomalehti Hindu totesi tästä kastijärjestelmästä:

”Mandalin komissio on varoittanut kaikista olettamuksesta, joiden mukaan kastijärjestelmästä oltaisiin luopumassa – –. Mikäli uskontoa on joskus käytetty oopiumina kansalle, niin ainakin Intiassa. Pieni pappisluokka ohjaili taitavasti kansan suuren enemmistön ajattelua ja hypnotisoi sen hyväksymään iät ja ajat nöyrästi orjan osansa. – – Koska kasti määräsi ja sääteli kaikkia ihmisen elämän eri puolia, päädyttiin komission mukaan siihen, että alemmat kastit olivat jääneet jälkeen sekä yhteiskunnallisesti että koulutuksellisesti, taloudellisesti ja poliittisesti. Ylemmät kastit puolestaan edistyivät kaikilla aloilla.” – 4. toukokuuta 1982.

[Tekstiruutu s. 6]

Jos olisit kastiton

● Joutuisit lakaisemaan katuja, siivoamaan käymälöitä tai käsittelemään kuolleiden ruumiita

● Et voisi mennä jonkun ylempään kastiin kuuluvan kotiin. Brahmaanit eivät päästäisi sinua hindujen temppeleihin

● Lapsesi eivät voisi mennä naimisiin johonkin kastiin kuuluvaa kanssa

● Jo eläisit kaupungissa, olisit koditon ja joutuisit asumaan hökkelikylissä vailla perusravintoa, suojaa ja vettä

Kastittomaksi luokitteleminen on ollut laitonta Intiassa vuodesta 1950 lähtien. Kuitenkin noin tuhannessa intialaisessa kylässä äskettäin suoritettu tutkimus osoitti, ettei 61 prosenttia kylien asukkaista antaisi kastittoman käyttää kaivoaan; 82 prosenttia heistä ei päästäisi kastittomia temppeliinsä; 56 prosenttia ei antaisi asuntoa kastittomalle; 52 prosenttia pesulaväestä kieltäytyisi palvelemasta kastittomia ja 45 prosenttia partureista ei ajaisi kastittoman partaa