Ykseys jonka Jumala hyväksyy

OLEMME tarkastelleet joitakin niistä yrityksistä, joihin on ryhdytty ihmisten yhdistämiseksi uskonnon perusteella. Mutta jopa Kirkkojen Maailmanneuvosto on jakautunut monissa kysymyksissä eikä se pysty antamaan selvää, yhtenäistä kutsua sanomassaan. Miksi nuo yritykset ykseyden saavuttamiseksi epäonnistuvat?

Ensinnäkin sen vuoksi, että pyritään pääsemään ykseyteen, joka perustuu vain yhteen tai kahteen opinkappaleeseen tai järjestörakenteen piirteeseen, ja tavallisesti tuo yksimielisyys on yksittäisten lahkolaiskäsitysten yhteen sovittamisen tulos. Lisäksi yritetään sulauttaa yhteen ryhmiä eikä niinkään yksilöitä, ja niiden ihmisten välillä jotka muodostavat sulautettavat ryhmät, on aina enemmän erimielisyyksiä kuin itse ryhmien välillä. Lisäksi ykseyden saavuttaminen yhden tai kahden opinkappaleen suhteen ei yhdistä kirkkojen miljoonien jäsenten ajattelua, näkemyksiä eikä käytöstä. Se ei ole ykseyttä, jonka Jumala hyväksyy.

Kristuksen Jeesuksen opettama ykseys

Ollessaan maan päällä Jeesus Kristus sanoi, että niiden jotka palvovat Isää, ”täytyy palvoa hengessä ja totuudessa”. (Johannes 4:23, 24) Tämä merkitsee paljon laajempaa ykseyttä kuin joidenkin ryhmien yhteen sulauttamista tai sopimukseen pääsyä parista opinkappaleesta. Hän sanoi opetuslapsilleen: ”Minä olen viiniköynnös, te olette oksat. Joka pysyy minun yhteydessäni ja jonka yhteydessä minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää – –. [Te] pysytte minun yhteydessäni ja minun sanani pysyvät teissä – –. Jos noudatatte minun käskyjäni, niin te pysytte minun rakkaudessani.” (Johannes 15:5, 7, 10) Jeesus ei puhunut mistään pinnallisesta ykseydestä, vaan hän sanoi, että hänen sanojensa tulisi pysyä hänen opetuslapsissaan ja että heidän tulisi noudattaa kaikkia hänen käskyjään.

Eikö Jeesus sanonut, että hänen seuraajansa eivät saa olla osa tästä maailmasta (Johannes 15:19), että heidän tulisi rakastaa toisiaan, niin kuin hän oli rakastanut heitä (Johannes 13:34, 35), että heidän tulisi karttaa epärehellisyyttä ja moraalittomuutta (Matteus 5:28; Markus 7:21–23) ja että heidän täytyy mennä sisään kapeasta portista ja pysyä ahtaalla tiellä saadakseen elämän (Matteus 7:13, 14)? Voiko kukaan vilpittömästi väittää, että edes vähemmistö ykseyteen pyrkivien kirkkojen jäsenistä noudattaa näitä Jeesuksen sanoja? Kuitenkin ihmisten keskuudessa vallitsevan ykseyden täytyy perustua yksimielisyyteen Kristuksen Jeesuksen ja hänen sanojensa kanssa. Voitaisiin kuitenkin kysyä, onko tuollainen ykseys mahdollinen? Raamattu vastaa myöntävästi; ensimmäisen vuosisadan kristillinen seurakunta toteutti sellaista ykseyttä käytännössä.

Viimeisenä iltana ennen kuolemaansa Jeesus esitti taivaalliselle Isälleen seuraajiaan koskevan rukouksen: ”Pyhitä heidät totuudella; sinun sanasi on totuus. – – [pyydän] jotta he olisivat kaikki yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minun yhteydessäni ja minä sinun yhteydessäsi, että hekin olisivat meidän yhteydessämme, jotta maailma uskoisi, että sinä olet lähettänyt minut.” (Johannes 17:17, 20–23) Tätä ykseyttä vahvisti jatkuvasti se vaikutus, joka Jumalan sanalla ja pyhällä hengellä oli Jeesuksen seuraajiin.

Varhaiskristillisen seurakunnan ykseys

Kristuksen ensimmäiset opetuslapset olivat yhdistyneet apostolien opetusten perusteella. (Apostolien teot 2:42) Jeesus oli käskenyt seuraajiaan tekemään opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, joten heidän ykseytensä ylittäisi kansalliset ja rodulliset raja-aidat. (Matteus 28:19, 20) Tämän vuoksi ensimmäisistä kristityistä voitiin sanoa: ”Ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miespuolista eikä naispuolista, sillä te olette kaikki yhtä persoonaa Kristuksen Jeesuksen yhteydessä.” – Galatalaisille 3:28.

Varhaiskristityillä oli yhtenäinen käsitys Jumalasta, hänen nimestään ja tarkoituksestaan (Matteus 6:9, 10; Roomalaisille 10:13; 1. Pietari 3:10–12; 1. Johannes 4:8–10), ja he suhtautuivat samalla tavoin heitä ympäröivään maailmaan. (2. Korinttolaisille 4:4; Jaakob 4:4; 1. Johannes 2:15–17; 5:19, 20) Heillä oli myös yhtenäinen näkemys moraalisesta käytöksestä, ja Pietari esitti tuon näkemyksen sanoessaan: ”Sen Pyhän mukaan, joka teidät kutsui, tulkaa tekin kaikessa käytöksessänne pyhiksi.” (1. Pietari 1:14–16; 2:12) Voimme näin ollen nähdä, että ensimmäisellä vuosisadalla toimineen kristillisen seurakunnan keskuudessa vallitsi laaja ykseys. Noita kristittyjä kehotettiin ’puhumaan yhtäpitävästi ja olemaan sopeutuvasti yhteen liittyneitä samanmielisinä ja samassa ajatussuunnassa’. – 1. Korinttolaisille 1:10.

Mutta kristillinen seurakuntahan oli silloin nuori, toimintansa alussa ja kooltaan pieni, jotkut saattavat väittää. He saattavat myös sanoa olevan aivan luonnollista, että sitä mukaa kuin kristillisyyteen liittyisi eri kansoista, roduista ja kulttuuriryhmistä tulleita ihmisiä, kehittyisi ajan mittaan suuria eroja. Jeesus kuitenkin rukoili, että hänen seuraajiensa osoittama rakkaus ja ykseys todistaisi sen, että Jumala oli lähettänyt hänet, sekä sen, että he olivat hänen opetuslapsiaan. (Johannes 17:20, 21; 13:34, 35) On järkevää olettaa, että tällainen tilanne tulisi vallitsemaan Jeesuksen tosi opetuslasten keskuudessa myös sinä lopun aikana, jota me parhaillaan elämme. Tuollainen ykseys vallitseekin sen kasvavan ihmisjoukon keskuudessa, johon kuuluvat tunnetaan Jehovan todistajina.

Aito kristillinen ykseys meidän aikanamme

Jehovan todistajiksi tulleet ovat aiemmin olleet jakautuneina lukemattomien eri uskontokuntien keskuuteen, tai sitten he eivät ole kuuluneet mihinkään uskontokuntaan, mutta nyt he ovat saavuttaneet aidon ykseyden, koska he palvovat Jumalaa Kristuksen Jeesuksen kautta ja koska Jumalan sana Raamattu vaikuttaa yhdistävästi heidän elämässään.

Siinä tapauksessa, että jotkut eivät katso sen olevan aitoa ykseyttä vaan ahdasmielisen sotilaallisen järjestyksen ilmentymä, me kehotamme: perehdy huolellisesti ja vilpittömästi Jehovan todistajien toimintaan siellä missä asut. Tulet huomaamaan, että heillä on samat uskomukset, sama näkemys Jumalasta, samat moraalikäsitykset ja sama näkemys heitä ympäröivästä maailmasta kuin heidän uskonveljillään kaikissa maailman maissa. Ja näin on riippumatta heidän kansallisuudestaan, rodustaan tai aiemmista uskonnollisista tai poliittisista yhteyksistään. Koska he Jeesuksen käskyä noudattaen kieltäytyvät olemasta osa tästä maailmasta (Johannes 15:19), maailman selkkaukset eivät saa heidän ykseyttään säröilemään.

Heidän ykseytensä on yksilöiden ykseyttä eikä pelkästään ryhmien yhteensulautumista. Heidän keskuudessaan vallitsee ajattelun ja käytöksen ykseys, joka vaikuttaa kaikkiin heidän elämänsä piirteisiin. Se on ykseyttä, joka perustuu siihen, että he etsivät ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. (Matteus 6:33) Jehovan todistajat rukoilevat: ”Meidän Isämme taivaissa, olkoon sinun nimesi pyhitetty. Tulkoon sinun valtakuntasi.” (Matteus 6:9, 10) Tämä ei ole heille pelkkä tarkoitukseton fraasi. Nämä sanat viittaavat todelliseen toivoon ihmiskunnan yhdistämisestä: Jumalan taivaalliseen Valtakunta-hallitukseen.

Sinä voit itse todeta tämän. Me kannustamme sinua ottamaan yhteyttä paikkakuntasi Jehovan todistajien seurakuntaan ja olemaan läsnä sen kokouksissa. Olemalla kotiasi lähinnä toimivan seurakunnan yhteydessä voit havaita ja kokea Jehovan todistajien saavuttaman ykseyden, ykseyden jonka Jumala hyväksyy.

[Kuva s. 11]

Jehovan todistajien kokouksissa voi kokea aidon ja kaiken kattavan ykseyden, joka vallitsee Jumalan sanan ohjaamien ihmisten keskuudessa