Suklaa oikeudessa – oliko todistusaineisto väkevää vai makeaa?

KAIKKI todistusaineisto oli merkitty pöytäkirjaan. Syyttäjä ja puolustus olivat esittäneet lopulliset yhteenvetonsa. Valamiehistö oli poistunut harkitsemaan todisteita ja tekemään päätöksensä. Oikeussalin täyttänyt kiinnostunut yleisö oli tuntikausia tarkkaillut tasaista todistajien virtaa, kun he esittivät todistusaineistoa syytetyn puolesta ja häntä vastaan. Nyt he odottivat tuomiota.

Syytetty odotti heidän kanssaan. Joko kuumuuden tai huolestuneisuuden vuoksi näytti siltä kuin hän sulaisi. Odottaessaan hän kertasi mielessään nopeasti tuntien mittaisen todistusaineiston. Hän ajatteli omaa kertomustaan varhaisvuosistaan.

Syytetyn todistus

Vuonna 1519, kuten hän oli kertonut oikeudelle, espanjalainen tutkimusmatkailija Hernando Cortés johti retkikuntia Meksikon sydämeen kulta- ja hopea-aarteiden ryöstämiseksi atsteekki-intiaaneilta. Keisari Montezuma atsteekkialamaisineen ajatteli Cortésin ja hänen sotilaidensa olevan ”merestä nousseita valkoisia jumalia”. Heidät lausuttiin tervetulleiksi, heitä kestittiin ja heille tarjoiltiin kylmää, karvasta juomaa, joka oli hyvin suosittua atsteekki-isäntien keskuudessa. Sitä kutsuttiin cacahuatliksi.

Espanjalaiset saivat tietää, että atsteekit uskoivat yhden profeettansa tuoneen kaakaopuun siemenet paratiisista ja istuttaneen ne puutarhaansa. Juomalla siemenistä puristettua nestettä hän hankki yleismaailmallista viisautta ja tietoa. Montezuma itse uskoi, että se ei antanut hänelle ainoastaan voimaa ja tarmoa vaan myöskin virvoitti hänen heikkeneviä sukupuolisia voimiaan. Kaakaopapuja käytettiin myös rahana.

Cacahuatl oli liian karvasta valloittajien eurooppalaiselle maulle, mutta lisäämällä hiukan sokeria maku muuttui aivan toiseksi, ja Cortés päättikin esitellä tämän makeutetun version, jota kutsuttiin chocolatliksi, Espanjan hoville. Siitä tuli Espanjassa heti suosittu. Hienostonaiset nauttivat siitä niin paljon, että heidän palvelijattarensa saivat tuoda heille höyryäviä chocolatl-kuppeja kirkkoonkin, jossa he sitten maistelivat sitä kirkonmenojen aikana. Eksoottisen juoman kysyntä kasvoi nopeasti, ja pian espanjalaiset laivat toivat säännöllisesti täydennyksiä kaakaopapuvarastoihin päiväntasaajanmaista, joissa papuja kasvatettiin.

Tämän epätavallisen, piristävän juoman lähde ja valmistusmenetelmä pidettiin tarkoin varjeltuna salaisuutena. Mutta salaisuus vuoti, kun espanjalaiset munkit paljastivat sen italialaisille munkeille. Juoma levisi nopeasti Italiaan, Ranskaan ja Englantiin ja kaikkialle Eurooppaan. Jokainen maa lisäsi siihen mieleisensä erikoismausteet. Syytetty tiesi, että Suomessa hänen nimensä havaittiin liian vaikeaksi lausua, joten siellä se muutettiin muotoon suklaa.

Kaikissa näissä maissa, sanoi syytetty, samoin kuin Yhdysvalloissa vuonna 1765, nousi tehtaita, jotka moderneilla menetelmillään muuttivat kaakaopavut suklaaksi, myöhemmin maitosuklaaksi, suklaalevyiksi, pähkinäsuklaaksi, kirsikkasuklaaksi ja makeisten kuorrutesuklaaksi. Italiassa on suklaapastaa. Joissakin maissa tarjoillaan lihan kanssa suklaakastiketta. Tanskassa syödään suklaavoileipiä välipalaksi. On myös suklaatupakkaa ja suklaachiliä. Saatavana on jopa suklaalla kuorrutettuja mehiläisiä ja heinäsirkkoja, syytetty oli sanonut hymyillen. Mutta tuomaria alkoi tässä vaiheessa kuvottaa, ja hän tarttui vesilasiinsa.

Lopuksi syytetty oli sanonut oikeudelle: ”On ilmeistä, että maailma on mieltynyt minuun. Tämä ei kuitenkaan ole syyte minua vastaan. Se on todiste hyvistä ominaisuuksistani, kuten tosiasiat ovat osoittaneet.”

Syytetty muisti hyvin, mitä kaikkea häntä vastaan oli esitetty. Hän palautti mieleensä todistajanaitioon kutsutuista yhden, jonka todistusta syyttäjä piti erityisen raskauttavana puolustukselle, nimittäin erään 20-vuotiaan tytön. Hänen kasvoillaan olivat vaikean finnitapauksen arvet. Todistaja kertoi, että hän söi kolme tai neljä suklaalevyä viikossa. Hänen perässään todistajanaitioon marssi melkoinen joukko samasta iho-ongelmasta kärsiviä, ja yksi kerrallaan he kertoivat syöneensä useita suklaalevyjä viikossa.

Hän muisti myös lääkärin joka todisti, että melkein kaikki hänen tuntemansa lääkärit panevat suklaan niiden ruokien luetteloon, jotka aiheuttavat allergisia reaktioita. Hän saattoi muistaa jokaisen sellaisen kasvot, joka vannoi kärsineensä nokkoskuumeesta, migreenikohtauksista tai vatsavaivoista syötyään suklaata.

Sitten siellä oli hammaslääkäri, joka kertoi oikeudelle suklaan aiheuttavan hammasmätää. Toiset yhtyivät tähän hänen väitteeseensä. Toinen lääkäri todisti, että suklaa on syypää veren korkeaan kolesterolipitoisuuteen, mistä aiheutuu suuri sydäntautiriski. Tätä todistajaa seurasi asiantuntija, joka väitti, että suklaassa on ”paljon kofeiinia” ja että ihmisen olisi parempi juoda teetä tai kahvia. Tähän huomautukseen syyttäjäpuoli lopetti.

Syytetty muisti, kuinka mielissään hän oli ensimmäisestä puolustuksen todistajasta. Tunnettu allergialääkäri todisti: ”Mahdollisesti maitoa ja sokeria lukuun ottamatta on todennäköistä, että kaikista ruoka-aineista suklaata on arvosteltu eniten. – – On aika yrittää erottaa totuus myytistä. Sen tekeminen tulee tärkeäksi, sillä suklaa on ravintoarvoltaan korkealuokkaista ruokaa, jonka edut on tunnustettu silloin kun tarvitaan paljon energiaa pienessä koossa.”

Tältä todistajalta tiedusteltiin suklaan ja finnien välistä yhteyttä. ”Monia vuosia suklaan katsottiin rutiinimaisesti olevan huomattava finniärsyke, koska sen ajateltiin lisäävän veren rasvamaisia aineita ja vaikuttavan näin talinmuodostukseen”, hän sanoi. Hän viittasi tutkimuksiin, joissa tehtiin ”se johtopäätös, että suklaalla ei ollut mitään erityistä vaikutusta finneihin”.

Hiljattain Pennsylvanian yliopistossa suoritettu tutkimus mainittiin esimerkkinä. Se koski 65:tä finneistä kärsivää. He alkoivat syödä suuria määriä suklaata päivittäin. 46:lla ei ollut mitään muutosta finneissään, 10 tuli paremmaksi ja 9 huonommaksi. Kun samat potilaat nauttivat samannäköisiä makeisia, joissa ei ollut yhtään suklaata, 53:ssa ei näkynyt muutosta, 5 tuli paremmaksi ja 7 huonommaksi. Myös se mainittiin, että äskeisissä tutkimuksissa ryhmälle finneistä kärsiviä laivaston kadetteja laadittiin neljän viikon ohjelma, jonka puitteissa he söivät ainakin kolme suklaalevyä päivässä. Se ei vaikuttanut heidän ihovammaansa.

Entä migreenikohtaukset, vatsavaivat ja nokkoskuume, jotka joidenkuiden todistuksen mukaan johtuivat suklaan syömisestä? Todistukset kylläkin selvästi osoittivat, että suklaa voi antaa joissakuissa ihmisissä alkusysäyksen tällaisille reaktioille. Syytetty muisti, että tämä tunnustus sai hänet liikahtelemaan hermostuneesti tuolillaan. Lääkäri myönsi, että ”suklaa itsessään voi todella olla ärsyke allergisiin, myrkyllisiin – – reaktioihin”, mutta hän osoitti myös, että ottaen huomioon suklaan laajalle levinneen käytön allergisia reaktioita oli suhteellisen vähän. Hänestä niin ikään tuntui, että suklaata käytetään usein mukavana syntipukkina, kun diagnoosi on ”vaikea tai epämääräinen”, ja että suklaata ”syytetään ja se kielletään umpimähkäisesti, usein vähin perustein”. Samaten: ”Todistettu reagointi suklaaseen on huomattavasti harvinaisempaa kuin lääkärit ja maallikot yleensä kuvittelevat.”

Syytetty oli erikoisen kiinnostunut puolustautumisesta sitä syytettä vastaan, että suklaa aiheuttaa hammasmätää. Hän oli kuunnellut kolmen eri tutkimuslaitoksen tekemiä tutkimusraportteja. Yksi niistä oli Yhdysvaltain kansallisen hammastutkimusinstituutin käsialaa. Niissä oli todettu, että suklaa sisältää mätää ehkäisevän tekijän – ehkä sen rasvassa – joka peittää ja siten suojelee hampaita mädältä.

Maitosuklaalevyssä on kuitenkin 55 prosenttia sokeria sen painosta, ja sokeri aiheuttaa hammasmätää. Mutta saattaa olla, että mätää ehkäisevä tekijä suklaassa taistelee sokerin mätää lisäävää ominaisuutta vastaan. Sitä paitsi tärkkelyspitoiset ruoat, esimerkiksi perunat, tarttuvat hampaisiin pidemmäksi aikaa kuin nopeasti liukeneva sokeri ja saattavat sen tähden olla jopa suurempi syyllinen hammasmätään!

Syytetty muisti huvittuneena todistuksen, jonka esitti eräs naispuolinen asiantuntija Pennsylvanian valtionyliopistosta: ”Ihmisen elimistö ei pysty tekemään eroa niiden sokereiden välillä, jotka ovat lähtöisin hedelmistä, kasviksista, maidosta tai hunajasta, tai niiden, jotka ovat lähtöisin suklaasta tai makeisista.” Eikä hän voinut pidättyä hihittämästä, kun hän muisteli todistusta eräästä Texasin yliopiston tutkimuksesta. Sen mukaan hänen kilpaileva jäljitelmänsä, johanneksenleipälevy, aiheuttaisi viisi kertaa todennäköisemmin hammasmätää kuin suklaalevy!

Puolustus meni pitemmälle. Ei ole totta, että suklaa nostaisi veren kolesterolipitoisuutta. Jotkut asiantuntijat ovat osoittaneet, että suklaassa oleva rasva on tyydyttynyttä, ”mutta toisin kuin muut tyydyttyneet rasvat se ei ilmeisesti kohota veren kolesterolipitoisuutta. Koska puhdas suklaa on kasvistuote, se ei sisällä kolesterolia.” Tätä selostavassa kirjoituksessa jatketaan: ”Niiden, jotka ovat huolissaan sydänsairaudesta, ei tarvitse välttää suklaata, paitsi mahdollisena ylimääräisten kaloreiden lähteenä.” Jos siis lasket kaloreita, varo: 40 gramman suklaalevyssä on noin 200 kaloria!

Syytetty kuitenkin lohduttautui palauttamalla mieleensä todistuksen, jonka mukaan nämä eivät olleet kokonaan ”tyhjiä kaloreita”, niin kuin jotkut haluavat niitä kutsua. Suklaassa on pieniä määriä valkuaisaineita, A-, D-, E- ja K-vitamiineja, linoleenihappoa, kalsiumia, tiamiinia, riboflaviinia, fenyylietyyliamiinia ja rautaa.

On kyllä totta, että suklaa sisältää jonkin verran kofeiinia, mutta paljon vähemmän kuin kupillinen teetä tai kahvia. Kuinka paljon vähemmän? Vajaassa 30 grammassa normaalia suklaata on noin 5–10 milligrammaa kofeiinia, kun taas kupillisessa kahvia kofeiinia on 100–150 milligrammaa.

Viimeisenä kaikista muuan asiantuntija todisti, että Montezuma ja hänen atsteekkialamaisensa olivat oikeassa. Suklaa on väkevä taistelija väsymystä vastaan ja antaa nauttijalleen voimaa ja tarmoa. Urheilijat ja rintamalla olevat sotilaat käyttävät sitä. Kun Hillaryn retkikunta valloitti Mount Everestin, sillä oli mukanaan kymmeniä kiloja suklaata ja kaakaota. Ja kun USA:n Geminiastronautit menivät avaruuteen, heillä oli suklaata mukanaan.

Tässä vaiheessa syytetyn muistelot keskeytyivät. Valamiehistöön kuuluvat miehet ja naiset palasivat takaisin valamiehistön aitioon. Tuomari pyysi syytettyä nousemaan. Sali hiljeni, kun tummanruskea syytetty nousi jaloilleen ja kääntyi valamiehistöön päin. Tätä ihmisjoukko oli innokkaasti odottanut. Totuuden hetki oli koittanut.

”Arvoisat valamiehistön rouvat ja herrat”, tuomari kysyi, ”oletteko päätyneet ratkaisuun?”

Valamiehistön puheenjohtaja katsoi onnettomana tuomaria. ”Emme”, hän sanoi yksinkertaisesti. ”Emme onnistuneet pääsemään yksimieliseen ratkaisuun. Tunteet olivat sekavat. Jotkut pitivät häntä syyllisenä; meidän muiden mielestä hän oli syytön.”

Oikeussalissa puhkesi äänekäs puheensorina. Valamiehistö ei pääse yksimielisyyteen! Mitä tapahtuu seuraavaksi? Tuomari päättäisi sen myöhemmin. Mutta entä yleisö? Jokaisen olisi nyt muodostettava oma mielipiteensä syytetystä.

Entä herra Suklaa? Miltä hänestä tuntui? ”Olen tyytyväinen. En ole läheskään niin paha kuin minun usein väitetään olevan, mutta en ole myöskään täydellinen.” Hän ajatteli hetken ja jatkoi sitten tyytyväisin ilmein: ”Mikä ruoka sitten on täydellistä, paitsi saastumaton äidinmaito?”

[Huomioteksti s. 22]

Minua tarjoillaan jopa mehiläisten ja heinäsirkkojen suklaakuorrutuksena

[Huomioteksti s. 22]

Suklaa voi antaa joissakuissa ihmisissä alkusysäyksen allergisille reaktioille

[Huomioteksti s. 23]

Johanneksenleipälevy aiheuttaa viisi kertaa todennäköisemmin hammasmätää kuin suklaalevy

[Huomioteksti s. 23]

Varo: 40 gramman suklaalevyssä on noin 200 kaloria!

[Huomioteksti s. 24]

Kun Hillary valloitti Mount Everestin ja astronautit menivät avaruuteen, heillä oli suklaata mukanaan

Kun Jehovan kansa eräässä tilaisuudessa murehti, sitä kehotettiin ’syömään rasvaisia ruokia ja juomaan makeita juomia’ ja olemaan, ei surullinen, vaan sen sijaan iloinen. (Nehemia 8:10) On hyvä muistaa, että ”Jumalan valtakunta ei merkitse syömistä ja juomista” ja että ”ruokia, jotka Jumala loi – – kiittäen nautittavaksi”, voidaan käyttää kohtuullisesti. – Roomalaisille 14:17; 1. Timoteukselle 4:3, 4.