Kulttuurien yhteentörmäys

NOIN 500 vuotta sitten kävivät espanjalaiset ja portugalilaiset diplomaatit keskenään tiukkoja neuvotteluja eräässä pikkukaupungissa keskellä Kastiliaa. 7. kesäkuuta 1494 he pääsivät sovintoon, ja syntynyt neuvottelutulos muotoiltiin niin sanotuksi Tordesillasin sopimukseksi, johon neuvottelijat panivat alle nimensä. Tästä sopimuksesta oli seurauksena se, että sadat miljoonat läntisellä pallonpuoliskolla asuvat ihmiset puhuvat nykyään joko espanjaa tai portugalia.

Sopimus oli lisävahvistuksena paavin lahjakirjoille, joilla tutkimaton maailma edellisvuonna oli jaettu näiden kahden Pyrenneitten niemimaan valtion kesken. ”370 leguaa [2190 kilometriä] Kap Verden saarilta länteen” vedettiin pohjois-eteläsuuntainen viiva. Espanja sai ottaa siirtomaikseen kaikki alueet, jotka löytyvät tämän viivan länsipuolelta (Pohjois-Amerikan ja koko muun Etelä-Amerikan paitsi Brasilian), ja levittää niissä evankeliumia, kun taas Portugalille kuuluivat kaikki saman viivan itäpuoliset alueet (Brasilia, Afrikka ja Aasia).

Kun Espanja ja Portugali olivat näin saaneet hankkeilleen paavin siunauksen, niistä tuli koko maapallon käsittävän meriliikenteen ja siten myös koko maailman valtiaita. Portugalilaisten ja espanjalaisten jälkiä seurasivat pian monet muutkin Euroopan valtiot. Kun Tordesillasin sopimuksen teosta oli kulunut 50 vuotta, valtamerten yli oli jo olemassa vakiintuneita merireittejä, tärkeimmät maanosat oli saatu yhdistetyksi toisiinsa ja maailmannäyttämölle oli alkanut ilmaantua laajalle ulottuvia siirtomaamahteja. (Ks. sivun 8 tekstiruutua.)

Siitä, että tällä tavalla nopeassa tahdissa tehtiin uusia maantieteellisiä löytöjä, oli valtavia seurauksia. Kaupassa ja maataloudessa tapahtui syvällekäypiä muutoksia, ja samoin maailman rotujen ja uskontojen koostumuksessa tapahtui muutoksia. Tapahtumien vyöryn liikkeellepanijana oli kuitenkin ollut kulta.

Kaupan kehitys

Kolumbus oli ollut oikeassa. Kultaa löytyi, vaikka hän itse olikin löytänyt sitä vain hyvin vähän. Ennen pitkää laivat alkoivat kuljettaa Espanjaan valtavia määriä Amerikasta ryöstettyä kultaa ja hopeaa. Rikastuminen jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi. Jalometallien tulva emämaahan aiheutti tuhoisan inflaation, ja kun rahaa oli runsaasti liikkeellä, Espanjan elinkeinoelämä näivettyi. Toisaalta Amerikoista tuotu kulta edisti maailmantalouden kasvua. Rahaa oli käytettävissä ulkomaantuotteitten ostamiseen, joiden saannin laivaliikenne oli tehnyt mahdolliseksi kaikilla maailman kolkilla.

1600-luvun lopussa Manilassa oli kaupan perulaista hopeaa, Méxicossa (Meksikon pääkaupungissa) kiinalaista silkkiä, Lissabonissa afrikkalaista kultaa ja Lontoossa pohjoisamerikkalaisia turkiksia. Ylellisyystavarat olivat raivanneet tietä tavallisille hyödykkeille, kuten sokerille, teelle, kahville ja puuvillalle, ja niitä alettiin tuoda entistä enemmän Atlantin ja Intian valtamerten takaa. Ihmisten ruokavalio alkoi muuttua.

Uusia viljelykasveja ja uusia ruokalajeja

Sveitsiläinen suklaa, irlantilainen peruna ja italialainen pitsa ovat kaikki jotakin velkaa inka- ja atsteekkikansojen maanviljelijöille. Kaakao, peruna ja tomaatti olivat vain kolme niistä uusista tuotteista, jotka tulivat Eurooppaan. Vaikka ananas ja bataatti olivat saaneet Kolumbuksen ja hänen miehensä haltioitumaan, niin kesti usein jonkin aikaa ennen kuin eurooppalaiset oppivat käyttämään uusia mausteita, hedelmiä ja vihanneksia. (Ks. sivun 9 tekstiruutua.)

Samalla kun aasialaisperäisiä viljelykasveja, kuten puuvillaa ja sokeriruokoa, alettiin viljellä runsaasti Uudessa maailmassa, tuli eteläamerikkalaisesta perunasta moneen eurooppalaiseen ruokatalouteen tärkeä ravinnonlähde. Sen lisäksi että uudet viljelykasvit toivat kautta maailman enemmän vaihtelua ruokapöytään, ne paransivat oleellisesti myös yleistä ravitsemusta ja edesauttoivat siten maailman väestön nopeaa kasvua 1800- ja 1900-luvuilla. Maataloudessa tapahtuneilla mullistuksilla on ollut kuitenkin myös ikävät puolensa.

Rotusyrjintä ja sorto

Siirtolaiset saattoivat rikastua viljelemällä uusia kauppakasveja, kuten puuvillaa, sokeria ja tupakkaa – kunhan tiluksille vain saataisiin töihin riittävästi halpaa työvoimaa. Katseet luonnollisestikin kääntyivät alkuasukasväestöön.

Useimmilla eurooppalaisilla siirtolaisilla oli sellainen ennakkokäsitys, että alkuasukkaat olivat vain eläimiä, joilla kuitenkin oli puhekyky, ja näin heitä katsottiin voitavan pitää orjina. Vaikka paavi olikin vuonna 1537 laatimassaan virkakirjelmässä tullut siihen tulokseen, että ”intiaanit” tosiaankin olivat ”oikeita ihmisiä, joille on annettu sielu”, se ei juurikaan estänyt näiden ihmisten häikäilemätöntä hyväksikäyttöä. Eräässä Vatikaanin tuoreessa asiakirjassa todetaankin, että ”Amerikan löytyminen aloitti rotusyrjinnän”.

Raaka kohtelu ja ”eurooppalaisten tautien” leviäminen harvensivat suuresti paikallista väestöä. Joidenkin arvioiden mukaan se väheni sadassa vuodessa jopa 90 prosenttia. Karibianmeren saarilta hävisivät alkuasukkaat melkein kokonaan. Kun paikallista väestöä ei ollut enää työvoimaksi, tilanomistajien oli ruvettava etsimään voimakkaita, terveitä maatyöläisiä muualta. Portugalilaiset, jotka olivat saaneet vankan jalansijan Afrikassa, tarjosivat kaameaa ratkaisua: orjakauppaa.

Jälleen rotukäsitykset ja ahneus aiheuttivat hirvittävästi kärsimyksiä. 1800-luvun loppuun mennessä olivat (lähinnä englantilaiset, hollantilaiset, ranskalaiset ja portugalilaiset) orjalaivat kuljettaneet todennäköisesti yli 15 miljoonaa afrikkalaista orjiksi Amerikoihin.

Kun eurooppalaisilla kerran on ollut tällaisia rodullisia taka-ajatuksia, niin ei ole mikään ihme, että monissa Amerikan alkuperäiskansojen edustajissa on herättänyt voimakasta harmistumista se, että eurooppalaiset löysivät Amerikan. Eräs Pohjois-Amerikan intiaani on sanonut: ”Kolumbus ei löytänyt intiaaneja. Me löysimme hänet.” Samoin Chilen mapuche-intiaanit sanovat, että ’ei voida puhua todellisesta löytämisestä eikä aidosta evankeliumin levittämisestä, vaan hyökkäyksestä heidän esi-isiensä alueille’. Tämä huomautus osoittaa sen, ettei uskontokaan ollut vapaa syytöksistä.

Uskonto siirtomaaherrana

Uuden maailman uskonnollinen valloittaminen tapahtui yhtä aikaa sen sotilaallisen valloittamisen kanssa.a Kun jokin alue oli saatu vallatuksi, sen alkuasukasväestö käännytettiin väkisin katoliseen uskontoon. Katolinen pappi ja historioitsija Humberto Bronx selittää: ”Aluksi heitä kastettiin antamatta heille ensin suullista opetusta, käytännöllisesti katsoen väkipakolla – –. Pakanatemppeleitä muutettiin kirkoiksi tai luostareiksi, ja epäjumalankuvat korvattiin risteillä.” Ei ihme, että tällaisen mielivaltaisen ”käännyttämisen” takia syntyi uskonto, jossa katolilaisuus ja perinteinen uskonto ovat erikoisella tavalla sekoittuneet toisiinsa ja joka on olemassa vielä tänäkin päivänä.

Valloituksen ja ”käännytysten” jälkeen kirkon ja sen edustajien sanasta tuli laki, jota oli ehdottomasti toteltava, ennen muuta Meksikossa ja Perussa, joihin perustettiin inkvisitio. Jotkut vilpittömät kirkonmiehet protestoivat epäkristillisten menetelmien käyttöä vastaan. Dominikaanimunkki Pedro de Córdoba, Hispaniolan saaren valloittamisen silminnäkijä, pahoitteli: ”Olen sitä mieltä, että jos saarnaajat olisivat tulleet näiden hyvien, tottelevaisten ja nöyrien ihmisten pariin ilman näiden viheliäisten kristittyjen voimakeinoja ja väkivaltaa, niin tänne voitaisiin perustaa yhtä erinomainen kirkko kuin oli varhaiskristityilläkin.”

Erilaista mutta ei järin uutta

Jotkut ovat pitäneet Amerikan löytymistä, siirtomaiksi ottamista ja käännyttämistä ”kahden kulttuurin kohtaamisena”. Toiset ovat pitäneet sitä ”riistämisenä”, kun taas jotkut ovat empimättä tuominneet sen ”raiskaukseksi”. Olipa arvio millainen tahansa, ei ole epäilystäkään siitä, että se aloitti uuden aikakauden, jolle oli oleva luonteenomaista taloudellinen kasvu ja tekninen kehitys, vaikkakin ihmisoikeuksien kustannuksella.

Italialainen merenkulkija Amerigo Vespucci alkoi vuonna 1505 nimittää uutta mannerta ”Uudeksi maailmaksi”. Epäilemättä se tarjosi monenlaista uutta, mutta ongelmat olivat siellä kuitenkin pohjimmiltaan samanlaisia kuin Vanhassakin maailmassa. Se, että tarunomainen kultamaa, Eldorado, jäi kaikille sen löytämistä yrittäneille espanjalaisille valloittajille kangastukseksi, osoittaa, ettei uuden maailman löytyminen kyennyt tyydyttämään ihmisten kaipuuta. Tullaanko se vielä joskus tyydyttämään?

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 8]

Kolumbus, löytöretkien aikakauden edelläkävijä

KUN Kolumbuksen ensimmäisestä Amerikan-retkestä oli ehtinyt kulua 50 vuotta, maailmankartta oli jo aivan toisen näköinen. Etsiessään uusia reittejä Aasiaan espanjalaiset, portugalilaiset, italialaiset, ranskalaiset, hollantilaiset ja englantilaiset purjehtijat löysivät uusia meriä ja uusia maanosia. Vuonna 1542 olivat löytämättä enää Australian manner ja Etelämanner.

Etelä-Amerikka: Kolumbus ja pian hänen jälkeensä Ojeda, Vespucci ja Coelho kartoittavat Keski- ja Etelä-Amerikan rannikoita (1498–1501).

Pohjois-Amerikka: Caboto (Cabot) löytää Newfoundlandin vuonna 1497, ja Verrazano purjehtii ensimmäisenä Pohjois-Amerikan itärannikon päästä päähän vuonna 1524.

Purjehdus maapallon ympäri: Ensimmäisiä maailmanympäripurjehtijoita ovat Magalhães ja Del Cano, jotka harvinaislaatuisen urotyönsä, Tyynenmeren yli tapahtuneen purjehduksen, jälkeen löytävät myös Filippiinit (1519–1522).

Meritie Hyväntoivonniemen kautta Intiaan: Purjehdittuaan Afrikan eteläkärjen ympäri Vasco da Gama saapuu Intiaan vuonna 1498.

Kaukoitä: Portugalilaiset purjehtijat saapuvat Indonesiaan vuonna 1509, Kiinaan vuonna 1514 ja Japaniin vuonna 1542.

[Tekstiruutu/Kuva s. 9]

Kasveja, jotka muuttivat ruokatottumuksia kaikkialla maailmassa

AMERIKAN löytyminen aiheutti ihmisten ruokavalioon suuria muutoksia. Vanhassa maailmassa alettiin pian viljellä monia Uuden maailman ravintokasveja ja Uudessa maailmassa puolestaan Vanhan maailman kasveja. Monet niistä kasveista, joita inkat ja atsteekit aikoinaan viljelivät, luetaan nykyään maailman tärkeimpiin ravintokasveihin.

Peruna: Espanjalaisten saapuessa Peruun peruna oli inkojen talouden kivijalka. Peruna viihtyi hyvin myös pohjoisella pallonpuoliskolla, ja 200 vuodessa siitä oli tullut monessa Euroopan maassa kansan pääruokaa. Jotkut historioitsijat ovat jopa sitä mieltä, että Euroopassa teollisen vallankumouksen yhteydessä tapahtunut nopea väestönkasvu oli tämän vaatimattoman mutta ravitsevan juurimukulan ansiota.

Bataatti: Kolumbus tutustui bataatteihin ensimmäisellä matkallaan. Hän sanoi niiden muistuttaneen hiukan ”suuria porkkanoita” ja olleen ”kastanjan makuisia”. Nykyään bataatti on miljoonien ihmisten tärkeimpiä ruoka-aineita suuressa osassa maailmaa.

Maissi: Maissin viljely oli atsteekeille niin tärkeää, että he pitivät maissia elämän vertauskuvana. Viljelypinta-alan perusteella maissi on nykyään vehnän jälkeen maailman toiseksi tärkein viljelykasvi.

Tomaatti: Erään atsteekkien ja mayojen viljelykasvin nimenä oli zitomatle (myöhemmin tomatl). 1500-luvulla tomaattia kasvatettiin jo Espanjassa ja Italiassa, ja niissä tuli esimerkiksi gazpacho-keitosta, pastasta ja pitsasta suosittuja ruokalajeja. Muut eurooppalaiset oppivat ymmärtämään tomaatin arvon vasta 1800-luvulla.

Kaakaopuu: Chocolatl eli kaakaovesi oli atsteekkien hallitsijan, Montezuma II:n, lempijuoma. Cortésin saapuessa Meksikoon kaakaopavut, joista valmistettiin kaakaomassaa, olivat niin arvokkaita, että ne kävivät rahasta. Kun 1800-luvulla kaakaomassaan alettiin lisätä sokeria ja maitoa maun parantamiseksi, kaakao alkoi saada suurta suosiota kaikkialla maailmassa sekä juomana että siitä valmistettavana suklaana.

[Kuva]

Kolumbuksen saapuminen Bahamasaarille vuonna 1492

[Lähdemerkintä]

Käyttöluvan antajat: Madridin merimuseo ja Manuel Gonzales López

[Kuva s. 7]

Tordesillasin sopimuksen jäljennös

[Lähdemerkintä]

Archivo General de Indias, Sevilla, Espanja

[Kuva s. 10]

Inkvisition meksikolaisia uhreja

Osa Diego Riveran seinämaalauksesta ”Meksiko läpi vuosisatojen”

[Lähdemerkintä]

Méxicon Kansallispalatsissa