Lukijoitten kirjeitä
Raiskaajien vastustaminen
Kiitos kirjoituksesta ”He vastustivat raiskaajia”. [Suomeksi 22.5.1984] Yksitoista vuotta sitten erään sellaisen perheen poika, jonka taloa siivosin, hyökkäsi päälleni. Olin tuohon aikaan vain 16-vuotias. Muistin, että minun täytyy huutaa ja että en saa antaa hänelle periksi. Purin häntä huuleen ja yritin huutaa, mutta hän kiskoi minua tukasta ja pani kätensä suulleni. Yritin purra uudelleen ja rukoilin myös Jehovaa, että hän auttaisi minua taistelussani. Jatkoin kamppailua kunnes hän äkkiä nousi ylös ja istuutui tuoliin tuijottaen minua. Sitten hän lähti talosta. Minusta on tärkeää panna merkille, ettei hän ollut minulle täysin tuntematon. Naisten on hyvä olla varuillaan ja ajatella etukäteen, mitä he tekisivät, jos sellainen painajainen joskus kohtaisi heitä.
C. H., Illinois, USA
Kirjoituksenne ”He vastustivat raiskaajia” oli mielestäni suututtava. Olen järkyttynyt siitä, että joku edes pohtii sitä, onko raiskauksen uhri syyllinen haureuteen. Lainaamanne 5. Mooseksen kirjan kohta vaatii naista vain huutamaan, ei taistelemaan kuolemaan saakka!
C. W., Indiana, USA
Kiitoksia teille kirjoituksestanne ”He vastustivat raiskaajia”. Arvostan todella paljon sen erinomaista neuvoa ”käyttää keuhkojamme” ja kohdella raiskaajaa kunnioittavasti. Mielestäni myös raiskaajia menestyksellisesti vastustaneiden naisten kokemukset olivat valaisevia.
T. C., Florida, USA
Olen hyvin harmissani kirjoituksestanne ”He vastustivat raiskaajia”. Minä jouduin sellaisen miehen raiskaamaksi, joka hyökkäsi kimppuuni puukko kädessä. Pystyin huutamaan vain kerran, koska mies kuristi minua ja painoi suuren kätensä suulleni. Taistelin kunnes menetin tajuntani. Minua harmittaa ajatus, että olisin syyllistynyt haureuteen, koska selvisin hengissä. Te kehotatte kunnioittamaan raiskaajaa. Sellaiset miehet eivät kunnioita vähääkään uhriaan. He eivät piittaa siitä, että he murskaavat naisen ja jättävät hänen mieleensä loppuelämäksi kauhukuvia. Te ette voi koskaan todella ymmärtää tilannetta, ellette itse ole kokeneet tämän rikoksen kauhuja.
A.G., Massachusetts, USA
Uhrin voidaan katsoa syyllistyneen haureuteen vain, jos on todisteita siitä, että hän halukkaasti suostui tekoon. 5. Mooseksen kirjan 22:25–27:n vaatimus, jonka mukaan naisen tulee vastustaa huutamalla, poistaisi ilmeisesti kaikki epäilykset sen suhteen, että hän olisi antanut suostumuksensa. Vastustamisen arvoa tähdentää Illinoisin yliopiston sosiologi Pauline Bart, joka teki tutkimuksen raiskauksen torjuneista naisista. Kanadassa ilmestyvä ”Edmonton Journal” (10.11.1983) kertoo hänen sanoneen tutkimuksessaan: ”Puolustautumalla nainen lisää merkittävästi mahdollisuuksiaan välttää raiskaus – –. Se että ei pane vastaan, ei takaa inhimillistä kohtelua.” Hän sanoi edelleen: ”Raiskatut naiset, jotka puolustautuivat voimakeinoin, eivät joutuneet masennuksen valtaan niin usein kuin sellaiset raiskatut naiset, jotka eivät vastustaneet hyökkääjiään voimakeinoin.” Kunnioituksen osoittaminen mahdollista raiskaajaa kohtaan ei merkitse sitä, että hän ansaitsee sen. Kohtelias käytös voisi kuitenkin saada hänessä aikaan myönteistä vastakaikua ja vaikuttaa siten, että mahdollinen uhri selviytyy vaarallisesta tilanteesta. – Toimitus.