Nuoret kysyvät:
’Voinko käydä koulua tulematta pahoinpidellyksi?’
’KOULUUN tullessaan vaarantaa henkensä.’ Näin valittavat sekä oppilaat että opettajat. Erään kouluvandalismia käsittelevän kirjan kirjoittajat sanovat, että aikaisemmin koulu ”oli perinteisesti turvapaikka jokapäiväisen elämän levottomuuksilta”. Mutta mitä onkaan tapahtunut? ”Selvästikin tilanne on muuttunut. Monissa kouluissa – – väkivallasta ja vandalismista on tullut suuri huolenaihe.” – School Vandalism.
Joissakin paikoissa vaara vaanii jo koulumatkalla! Muuan koulubussinkuljettaja kertoi Herätkää-lehdelle: ”Teen parhaani lasten hillitsemiseksi, mutta kyllähän te tiedätte millaista se on. Toisinaan suuremmat lapset säikyttelevät pienempiään pakottaakseen nämä antamaan heille rahansa. Mitä minä voin tehdä? Jo vuosia sitten joku valitti, että bussin istuimet olivat vaarallisia, joten tilalle asennettiin nämä korkeaselkänojaiset istuimet. Nyt lapset piiloutuvat niiden taa niin etten edes näe, mitä on tekeillä.”
Todennäköisesti olet koulussa joko nähnyt väkivaltaa tai joutunut itse sen uhriksi. Jos näin on, et tarvitse tilastotietoja vakuuttuaksesi ongelman laajuudesta. Mike-niminen teini-ikäinen poika sanookin: ”Vaikeinta on nousta aamulla ylös. Se ei johdu niinkään siitä, että olen väsynyt, vaan siitä, etten kestä sitä ilmapiiriä, johon minun on astuttava heti kun lähden kotoa.”
Siltä ei voi piiloutua
Voiko kouluväkivaltaa paeta? Jotkut nuoret karttavat sitä lopettamalla koulunsa kesken tai jäämällä pois joiltakin tunneilta, mutta näin tekemällä ongelmat vain muuttuvat toisiksi. Koulua vaihtamallakaan ei välttämättä pääse väkivaltaa pakoon. Edellä mainitun kouluväkivaltaa käsittelevän kirjan kirjoittajat osoittavat, että ”kaupungin ja esikaupunkialueen kouluissa esiintyy suunnilleen yhtä paljon vandalismia”. Toiseen maahan muuttaminenkaan ei ehkä merkittävästi parantaisi tilannetta. Raporttien mukaan kussakin sellaisessa maassa kuin Iso-Britannia, Japani ja Kanada esiintyy samanlaista luokkakurin ja järjestyksen luhistumista.
Monien nuorten mielestä siis ainoa järkevä teko on aseistautuminen. ”En tiedä ketään joka kulkisi ilman veistä”, väittää 15-vuotias Steve. ”Muutamilla on pistooli.” Mutta onko aseenkanto todella käytännöllistä? Ei Jeesuksen Kristuksen mukaan, sillä kun yksi hänen apostoleistaan, Pietari, turvautui aseen käyttöön, Jeesus varoitti häntä ankarasti: ”Pistä miekkasi takaisin paikalleen, sillä kaikki jotka miekan ottavat, ne miekkaan tuhoutuvat.” (Matteus 26:52) Jeesus tiesi, että väkivalta synnyttää väkivaltaa. Asetta kantava ihminen tosiasiassa etsii vaikeuksia, ja kuten sananlasku sanoo: ”Joka pahaa etsii, sille se tulee.” – Sananlaskut 11:27.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettet voi mitenkään puolustautua. Jeesus varoitti opetuslapsiaan: ”Katso! Minä lähetän teidät niin kuin lampaat susien keskelle; osoittautukaa sen tähden varovaisiksi kuin käärmeet ja silti viattomiksi kuin kyyhkyset.” (Matteus 10:16) Nykyään näissä erilaisissa oloissa ja näinä ”kriittisinä aikoina, joista on vaikea selviytyä”, meidän on tarpeellista puolustukseksemme olla jopa vielä varovaisempia kuin ennen. (2. Timoteukselle 3:1–5) Monissa osissa maailmaa tarvitaan varovaisuutta sekä koulussa että melkeinpä kaikkialla muuallakin.
Selviytymiskeinoja
Voidaksesi tehokkaasti välttää vaaran tarvitset muutakin kuin varovaisuutta.
TUNNE VAARALLISET PAIKAT JA KARTA NIITÄ:
”Varsinaisia vaaravyöhykkeitä ovat käytävät, WC-tilat, portaikot, pukuhuoneet ja ruokala”, selitti muuan nuorten ryhmä Herätkää-lehdelle. Joissakin kouluissa WC-tilat ovat niin tunnettuja paikkoina, joissa tapellaan, käytetään huumeita ja puhutaan hävyttömiä, että monet kärsivät mieluummin epämukavuutta kuin käyttävät näitä tiloja. ”Me odotamme, kunnes pääsemme kotona WC:hen”, selittivät nämä nuoret edelleen. Myös ruokalat ovat usein ”ruokatappeluiden” näyttämöitä: niissä syntyy mellakoita, joissa oppilaat heittelevät toisiaan erilaisilla ruokatarvikkeilla. Vaikka sinun onkin ehkä valppautesi ja varovaisuutesi ansiosta mahdollista selvitä ehjin nahoin sellaisista vaarallisista alueista kuin portaikoista ja käytävistä, niin mitä voit tehdä ruokalan suhteen? Seuraava selviytymiskeino auttaa sinua tässä.
VALITSE HUOLELLISESTI SEURASI:
Kristityt nuoret muistavat hyvin 1. Korinttolaiskirjeen 15:33:ssa esitetyn Raamatun neuvon: ”Älkää eksykö. Huono seura turmelee hyödylliset tavat.” Monesti käy niin, että nuori havaitsee joutuneensa keskelle tappelua vain siitä syystä, että hän liikkuu väärässä seurassa. – Ks. Sananlaskut 22:24, 25.
On tietenkin luonnollista toivoa olevansa pidetty ja haluta ystäviä. Eikä seurasi valikoiminen suinkaan merkitse sitä, että sinun tulisi olla koulutovereillesi epäystävällinen. Se saattaisi karkottaa heidät loitolle ja kasvattaa heissä vihamielisyyttä sinua kohtaan. Doris-niminen kristitty nainen kertoo, miten hän pystyi säilyttämään tasapainon suhteessaan toisiin: ”Oppikouluvuosinani olin pääasiassa itsekseni; en viettänyt koulussa aikaa toisten lasten seurassa. Kerroin heille, että olen Jehovan todistaja, ja ruokatunneilla he saattoivat usein nähdä minun lukevan raamatullisia julkaisuja. Yritin siitä huolimatta olla koulutovereitani kohtaan lämmin, ystävällinen ja kohtelias. En ollut välinpitämätön heitä kohtaan. Sen vuoksi toiset pitivät minusta ja kunnioittivat minua. Eikä minua kiusattu paljoakaan.”
LÄHDE POIS TAPPELUPAIKALTA:
Raamattu neuvoo meitä välttämään ’pakottamasta toista näyttöön’. (Galatalaisille 5:26, UM, 1984, alaviite) On tietenkin vaikeaa olla lyömättä takaisin, kun toiset ovat huudelleet pilkkanimiä ja tyrkkineet ärsyttävästi. Mutta muista: väkivalta synnyttää väkivaltaa. Vaikka voittaisitkin väkivaltaisen voimainmittelyn, vastustajasi saattaa vain odottaa uutta tilaisuutta tapella. Yritä siis ensin selvitä tilanteesta puhumalla. ”Leppeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan”, sanoo Raamattu. (Sananlaskut 15:1) Jos ei puhe auta, kävele tai jopa juokse pois, kun tilanne uhkaa muuttua väkivaltaiseksi. Viimeisenä mahdollisuutena voit käyttää itsesi puolustamiseksi mitä tahansa järkevää keinoa, joka näyttää välttämättömältä. – Roomalaisille 12:18.
Ylpeytesi voi tietenkin saada kolauksen, kun kävelet tai juokset pois tappelutilanteesta. Esimerkiksi Ray muistaa, miltä hänestä tuntui, kun hän kieltäytyi tappelemasta itseään paljon pienemmän pojan kanssa. ”He huusivat perääni kaikenlaisia pilkkanimiä, kuten ’mammanpoika’. Jopa oma veljeni piti minua pilkkanaan. Mutta isäni kiitti minua siitä, että olin tehnyt oikein.” Kun kieltäytyy antamasta periksi tappelunhalulle, tekee oikein, ja sen lisäksi säästyy fyysisiltä vammoilta. Muista mitä Salomo sanoi: ”Elävä koira on parempi kuin kuollut leijona.” – Saarnaaja 9:4.
KERRO ASIOISTA VANHEMMILLESI:
Erään lasten yksinäisyyttä käsittelevän kirjan kirjoittaja huomauttaa, että nuoret ”harvoin kertovat vanhemmilleen koulussa kohtaamastaan terrorismista, sillä he pelkäävät vanhempiensa pitävän heitä pelkureina tai toruvan heitä siksi, etteivät he kestä kiusaajiaan.” Älä tee tätä erehdystä! Vanhempasi ovat epäilemättä hyvin kiinnostuneita hyvinvoinnistasi ja voivat useinkin auttaa sinua selviytymään vaikeasta tilanteesta. – The Loneliness of Children.
Laura joutui koulussaan poikien hätyyttelemäksi ja pelkäsi tehdä mitään asian suhteen. Lopulta hän kuitenkin rohkaisi mielensä ja kertoi asiasta isälleen, joka piti huolta siitä, että pojat jättivät hänet rauhaan. Vaikka Laura olikin hiukan nolo sen johdosta, että hänen isänsä sekaantui tällä tavalla asiaan, hän silti tunnustaa: ”Minun olisi ilmeisesti alun alkuunkin pitänyt kertoa asiasta isälle.”
Paras suoja
Tässä esitetyistä ehdotuksista saattaa olla apua, mutta nykyään on mahdotonta välttyä täysin väkivallalta. Jos kuitenkin olet kehittänyt todellisen ystävyyden Jumalaan, sinulla ei ole mitään syytä antaa pelon vallata sinua kokonaan. Psalmista sanoi: ”Herra on minun valkeuteni ja autuuteni: ketä minä pelkään!” – Psalmit 27:1.
Muuan Faye-niminen nuori kristitty tyttö osoitti tällaista uskoa. Jotkut hänen koulutovereistaan vihasivat häntä sen johdosta, että hän kertoi avoimesti toisille uskonnollisesta vakaumuksestaan. Niinpä viimeisenä koulupäivänä kolme tyttöä ahdisti hänet yhteen WC-tilojen nurkkaukseen ja alkoi nimitellä häntä (mm. ’Neiti Pyhimykseksi’). Sitten yksi tytöistä tarttui kiinni hänen hiuksiinsa ja pani veitsen hänen kurkulleen. Pelottiko häntä? Pelotti, mutta Faye oli kehittänyt ystävyyden Jumalaan, ja niinpä hän alkoikin nyt rukoilla häntä ääneen! Tämä häkellytti hyökkääjät. Ja kun he kuulivat askelten ääniä, he äkkiä pakenivat. ”Olen varma siitä, että Jehova auttoi minua, ja siitä, että me voimme luottaa hänen apuunsa ahdistuksen aikoina”, selitti Faye.
Jumala ei tosin takaa sitä, että hänen palvelijansa välttämättä suojeltaisiin fyysisiltä vammoilta. Mutta hän voi antaa sinulle rohkeutta kohdata jopa hyvinkin väkivaltaisia yhteenottoja. Turvaa siksi Jehovaan kaikessa.
[Huomioteksti s. 18]
”Tapaukset, joissa oppilaat ovat lyöneet opettajia, keskeyttäneet oppitunteja ja juhlamenoja sekä turmelleet koulun omaisuutta, ovat viime vuosina järkyttäneet japanilaista yhteiskuntaa.” – Asahi Evening News
[Kuva s. 17]
On vaarallista ja epäkäytännöllistä valmistautua vastaamaan väkivaltaan väkivallalla