Katsaus joihinkin Japanin lintuihin
Herätkää-lehden Japanin-kirjeenvaihtajalta
OLEN kuljeskellut paljon kaikkialla Japanin maaseudulla, sen vuorilta ja pengerretyiltä pelloilta aina merenrannoille saakka. Siinä samalla minulla on ollut lukuisia tilaisuuksia tarkkailla joitakin Japanin 500 lintulajista. Ehkä saisin esitellä sinulle joitakin niistä.
PYRSTÖTIAINEN: Oli talvi, ja maa oli jäässä. Olin iloinen siitä, että minulla oli lämpimät saappaat ja paksut sukat jalassani ollessani tutkimusmatkalla lähellä Chiban kaupunkia sijaitsevilla kukkuloilla.
Eräällä metsäaukealla havaitsin noin 15 pyrstötiaisen parven. Me kutsumme noita lintuja nimellä enaga. Mutta kun yritin lähestyä niitä, ne väistyivät kauemmas. Väsyttyäni yrittämään istahdin erään matalaoksaisen puun alle. Yllätyksekseni lintuparvi palasi lepäämään juuri sen puun oksille, jonka alla istuin. En hievahtanutkaan.
Enaga on kaunis pikkulintu; sillä on valkoinen pää ja muualla ruumiissa sillä on vaaleanpunaista, mustaa ja valkoista. Nuo linnut näyttävät lentämisen sijasta ikään kuin virtaavan puitten oksistoissa toinen toistaan seuraten kuin loputtomassa pukkihyppyleikissä.
HAARAHAUKKA, josta japanilaiset käyttävät nimeä tobi, on ympärivuotinen asukas. Tämä lintu on iso, 60 senttimetriä pitkä, sillä on paksu ruumis, pitkät siivet ja haarapyrstö. Vaikka se on väriltään tummanruskea, se on helppo havaita sen liidellessä taivaalla rauhallisesti ja viehkeästi. Tobi on erityisesti mieltynyt lähellä merenrantaa sijaitseviin mäenrinteisiin, vaikka sitä voidaan kyllä nähdä lähes kaikkialla. Sen ruokavalio koostuu kaloista ja hiiristä. Se auttaa lisäksi pitämään maaseutua puhtaana, sillä se syö myös raatoja.
Ollessani eräänä talvisena päivänä kävelyllä merenrannassa näin joitakin suurikokoisia tobeja istumassa vanhoilla aidantolpilla. Saatoin nähdä niiden suuret varpaat ja kynnet sekä terävät koukkunokat. Täytyy myöntää, että oli hiukan kiusallista nähdä niiden tuijottavan minua.
HAARAPÄÄSKY on lähinnä vain kesäkävijä. Näin ensimmäisen kerran näitä huimapäälentäjiä Takasakin kaupungissa, jossa ne lentelevät pitkin katuja, usein pään korkeudella. Ne eivät tunnu piittaavan ihmisistä. Ne syöksähtelevät sinne tänne kapeilla kaduilla, jotka ovat täpötäynnä polkupyöriä, mopedeja, autoja ja kiireisiä ostostentekijöitä. Juuri viime hetkellä ne viuhahtavat pään yli!
PHOENICURUS AUROREUS tunnetaan täällä nimellä jō-bitaki. Näin tämän vaikuttavan näköisen linnun ensimmäisen kerran lähellä Mobaran kaupunkia sijaitsevalla erinomaisella lintualueella. Näin ensin koiraan, joka on noin 15 senttimetriä pitkä, värikäs (hallitsevat värit ovat musta, oranssi ja valkoinen) ja komea. Sitten näin naaraan – se oli huoliteltu ja kaino, väriltään vaalean oliivinvihreä. Nämä viehättävät linnut käyvät usein ihmisten puutarhoissa.
Jō-bitaki tulee Siperiasta talvea pakoon. Vaikka muut linnut jatkavat etelämmäksi, jō-bitaki viettää talvensa mielellään Japanissa. Siperian jälkeen Japanin talven tuulet tuntuvat siitä varmaankin leudoilta.
JAPANINKURKI, jota me kutsumme nimellä tanchō, oleskelee soilla ja pelloilla. Nämä kauniit, harvalukuiset kurjet ovat lailla rauhoitettuja. Soilta löytyy lisäksi kuusi muuta kurkilajia, mutta vain tanchō oleilee siellä pysyvästi.
JALOHAIKARAT kuuluvat erottamattomasti Japanin maaseutuun. Kesäisin niitä löytää tulvivilta riisipelloilta ja jokien matalilta rannoilta, jossa ne tavallisesti ovat ahkerasti pyydystämässä kaikenlaista pientä syötäväksi. Jalohaikarat pitävät varsinkin kaloista ja sammakoista. Ne astelevat hitaasti, hätäilemättä, ja panevat näin ensin ”ateriansa” liikkeelle. Jos ne sitten havaitsevat jotakin syötäväksi kelpaavaa, niiden pitkä kaula ja suippo nokka liikahtavat hyvin nopeasti.
Tarkkaan seuraamalla voi nähdä, että jalohaikaroita on yhden sijasta kolmea eri lajia. Niitä nimitetään sopivasti ”pieniksi”, ”keskikokoisiksi” tai ”suuriksi”, ja niiden koko on 60–90 senttimetriä.
Japanin saarilla on todella runsas linnusto. Näiden luomusten ja niiden ympäristön välillä vallitsee hieno tasapaino ja harmonia.
Miksi et varaisi aikaa oman paikkakuntasi lintujen tarkastelemiseen. Ole kuitenkin varovainen. Säikytetty pesivä lintu saattaa hylätä poikasensa tai jopa vahingoittaa niitä. Tee siis huomioita, mutta älä häiritse. Voit havaita sen hyvin miellyttäväksi, ja lisäksi opit arvostamaan syvemmin Luojaa, joka teki nämä ihastuttavat siivekkäät luomukset meidän iloksemme.