Lukijoitten kirjeitä
Epänormaalin vilkkaat lapset
Haluan kiittää teitä siitä, että olette kirjoittaneet artikkelin hyperkineettisistä lapsista. [Suomeksi 8. 9. 1984] Minulla on 15-vuotias poika, joka on hyperkineettinen. Olen kiitollinen tämän aiheen käsittelystä, koska ihmiset, jotka eivät elä tällaisissa olosuhteissa, eivät voi täysin ymmärtää tällaista lasta, ja he ovat sitä mieltä, että lasta on hemmoteltu ja että sitä pitäisi kurittaa enemmän. Olen yksinhuoltaja, ja se tekee ongelman minulle vielä vaikeammaksi. Poikani on päässyt joistakin hyperkinesian oireista, mutta hän tappelee yhä toisien kanssa, vaikkakaan ei niin paljon kuin joitakin vuosia sitten.
A.H., New York, USA
Eronneiden vanhempien lapset
Nimeni on Claudia. [Ikä 13–14-vuotta] Luin Herätkää-lehdestä [sen italiankielisestä painoksesta], että eronneiden vanhempien lapset olisivat jollakin tavalla surkuteltavia. [’Me rakastimme teitä jo ennen kuin te synnyitte’, suomeksi 8. 10. 1984] Vanhempani ovat eronneet, mutta minusta ei tunnu siltä, että olisin kuin ”postipaketti”. Heillä molemmilla on oma perhe, ja minä asun äitini luona, mutta lauantaisin ja sunnuntaisin olen isäni luona. Hyväksyn ehdottomasti heidän avioeropäätöksensä, ja jos minun on joskus tehtävä uhrauksia, teen ne koska rakastan vanhempiani. Saattaa olla lapsia, joiden tilanne on pahempi kuin minun, mutta luuletteko, että heidän olisi parempi elää jatkuvasti keskenään riitelevien vanhempien kanssa?
C., Italia
On erinomaista, että olet voinut sopeutua olosuhteisiisi. Mutta kuten annoit ymmärtää, monilla avioeron ottaneiden vanhempien lapsilla ei mene niin hyvin kuin sinulla. Todisteet osoittavat itse asiassa selvästi, että eronneiden vanhempien lapsilla on paljon enemmän vaikeuksia voitettavanaan kuin sellaisilla lapsilla, joiden vanhemmat pysyvät yhdessä. Avioeroja koskeva kantamme perustuu Jeesuksen sanoihin: ”Minä sanon teille, että joka eroaa vaimostaan muun kuin haureuden perusteella ja menee naimisiin toisen kanssa, se tekee aviorikoksen.” (Matteus 19:3–9) Me emme usko, että vanhempien edessä olisi valittavana vain joko avioero tai yhdessä asuminen ja jatkuva riitely. On olemassa kolmas vaihtoehto, joka myös on näistä paras vaihtoehto. Se on sellainen, että siinä vanhemmat soveltavat Jumalan sanan periaatteita avioliittoonsa, tekevät epäitsekkäästi muutoksia elämässään ja pysyvät yhdessä, kestävät toisiaan rakkaudessa ja saavat siten aikaan onnellisen, yksimielisen perheen. – Toimitus.
Kadoksissa olevat lapset
Olen yhdeksänvuotias. Kirjoitan kiittääkseni teitä artikkelin ”lapseni on kadoksissa!” johdosta. [Suomeksi 22.7. 1984] Pidin todella kovasti siinä olleista käytännön ehdotuksista. Kävimme kirjoituksen perheenä läpi, ja jo heti seuraavana päivänä eräs vieras mies ajoi kadulla kohdalleni ja kysyi, haluaisinko tulla kyytiin. En kuullut sateen vuoksi, mitä hän sanoi, ja siksi sanoin: ”Mitä?” Hän kysyi jälleen, haluaisinko tulla kyytiin, mihin sanoin: ”EN!” Hänen kasvoilleen tuli vihainen ilme ja hän ajoi pois. Juoksin kotiin ja kerroin äidilleni, ja hän kutsui poliisin. Kun poliisi tuli kotiimme, hän pyysi kuvailemaan miestä. Kaikki ne, joille kerroimme tapauksesta, säikähtivät. Haluan kiittää teitä siitä, että selvisimme pälkähästä Herätkää-lehden avulla.
A.R., New Jersey, USA