Polttamistraditio

”MUISTAKAA, muistakaa marraskuun viides päivä!” Mikä on tämän Englannissa kuultavan vuotuisen huudon syy?

Sen syy juontaa juurensa vuodesta 1605, jolloin roomalaiskatoliset salaliittolaiset suunnittelivat räjäyttävänsä Englannin protestanttisen kuninkaan Jaakko I:n (joka on kuuluisa myös raamatunkäännöksestään) ilmaan yhdessä ministereittensä kanssa. Ruuti löydettiin parlamenttitalon kellarista, ja useimmat salaliittolaiset tapettiin, mukaan luettuna Guy Fawkes, joka pidätettiin ensimmäisenä. Aina siitä lähtien on marraskuun 5. päivänä vietetty kaikkialla Englannissa kokkoja ja ilotulitusraketteja polttaen tämän ruutisalaliiton vuosipäivää, joka tunnetaan nimellä Guy Fawkesin ilta.

Lapset ovat haltioissaan sen johdosta! Mutta niin ovat myös heidän vanhempansa, jotka tuhlaavat vuosittain yli 150 miljoonaa markkaa 100 miljoonaan ilotulitusvälineeseen vain säilyttääkseen tämän kansallisen tavan.

Yleensä nähdään poltettavan Guy Fawkesia esittävä oljilla täytetty nukke, joka on asetettu istumaan korkealle kokon laelle. Etelä-Englannissa sijaitsevassa pienessä torikaupungissa, Lewesissä, haihtuvat myös tunnettujen poliitikkojen ja paikallisten arvohenkilöitten sekä poptähtien ja muiden kuuluisuuksien kuvat savuna ilmaan. Ne kaupungin viisi seuraa, jotka pystyttävät kokot, kilpailevat keskenään siitä, mikä niistä pystyy järjestämään vaikuttavimman esityksen. Mutta kiihkeän protestanttinen Cliffe Bonfire -seura pysyy erossa muista. Sen jäsenet kantavat ”Ei paavia” -julistetta ja polttavat Guy Fawkesin aikalaisen paavi Paavali V:n kuvan, sillä monet uskovat tuon paavin olleen osallinen ruutisalaliittoon.

Paikallisen kaupunginvaltuuston pyynnöistä huolimatta järjestäjät pysyvät järkkymättöminä päätöksessään pitää yllä tätä traditiota. He osoittavat läheisellä kukkulalla sijaitsevaa valaistua marttyyrien monumenttia. Se on pystytetty niiden 17 lewesiläisen protestantin muistoksi, jotka poltettiin uskonsa vuoksi kuoliaiksi vanhan Star Inn -kapakan ulkopuolella roomalaiskatolisen Maria Tudorin hallintokauden aikana.

Lewesin ja sen lähistön kirkkojen neuvoston puheenjohtaja, joka on anglikaanisen kirkon pappi, on suorin sanoin tuominnut tämän tavan ”vanhanaikaiseksi ja nykyään eläviä kristittyjä loukkaavaksi”. Paikalliset roomalaiskatoliset papit ovat samoin vuosien mittaan yhä vuolaammin painostaneet ihmisiä luopumaan ”näistä turmiollisista katolisuudenvastaisista tunteista”, sillä ne ovat ”julkinen loukkaus katolista uskontoa kohtaan”, mutta kaikki tämä on ollut turhaa.

”Polttakaa hänet! Polttakaa hänet!” Itsepintaisen väkijoukon huuto kohoaa huippuunsa, kun paavin kuvaa valmistetaan kohtaamaan tulinen kohtalonsa. Se täytetään ilotulitusraketeilla, ja niinpä sen vaikuttavan näköistä räjähtämistä saakin katsella pitkään. Siinä voi nähdä ilotulitustekniikkaa parhaimmillaan.

Puolenyön tienoilla kun kaikki täytetyt nuket on poltettu yhdessä 6000 soihdun kanssa ja ilotulitusraketit räjäytetty, hauskanpito vähitellen päättyy. Ne 12 soittokuntaa, jotka värikkäinä karnevaalijoukkoina kiemurtelivat aikaisemmin illalla pikkukaupungin kapeita katuja, hajaantuvat yhdessä 50000:n läheltä ja kaukaa tulleen ilonpitäjän kanssa. Tuhannet naamiaispuvut pannaan taas huolellisesti säilöön, ja järjestäjät vetäytyvät suunnittelemaan salaa vielä vaikuttavampaa esitystä ensi vuodeksi.

Satunnaisesta vierailijasta koko juhla tuntuu kovin hämmentävältä ja odottamattomalta. Onhan aivan epätavallista, että tasaisen rauhalliset englantilaiset pystyvät ilmaisemaan näin voimakasta uskonnollista kiihkoa. Mutta Rooman vuosisatoja sitten osoittama suvaitsemattomuus on jälleen sytyttänyt kiihkoilunpuuskan, joksi monet innokkaat ekumenian kannattajat sitä kutsuvat ja jolle ei heidän mielestään ole sijaa tällä 20. vuosisadalla. Mutta tavat ovat hyvin lujassa – varsinkin Englannissa! – Herätkää-lehden Britteinsaarten-kirjeenvaihtajalta.