Uskonnon hyökyaalto – lopullinen tilinteko
KOKOT rätisevät, kipinät lentelevät, ilotulitusraketit syöksyvät taivaalle ja värjäävät sen punaiseksi, siniseksi, keltaiseksi ja vihreäksi. Kuuluu naurun remahduksia ja ilohuutoja. On Guy Fawkesin ilta Englannissa.
TYÖNTEKIJÄT löysivät 25 ruumista sattumalta. Luurangot oli haudattu huolellisesti käsivarret ristissä. Tämän sattuman kautta historioitsijat pääsivät erään sellaisen arvoituksen jäljille, jonka alku ulottuu noin 200 vuoden takaiseen aikaan. Tämä tapahtui Quebecissä Kanadassa.
Edellä kerrotut ovat kaksi irrallista tapahtumaa, joilla on yhteinen alkujuuri: uskonpuhdistus.
LOKAKUUN 1. päivän numerossamme olleessa kirjoituksessa osoitettiin, että Eurooppa koki 1500-luvulla voimakkaan uskonnollisen mullistuksen. Sen seuraukset levisivät maailman muihinkin osiin. Nykyäänkin monet elämän piirteet ovat vain uskonpuhdistuksen vesien jättämiä jälkiä. Ne saattavat jopa vaikuttaa tavalliseen päiväohjelmaasi. Mutta vielä tärkeämpää on se, että me elämme nyt lopullisen uskonnollisen katastrofin partaalla, joka tulee varmasti vaikuttamaan elämääsi. Tiedätkö miten?
Seurataanpa nyt jälkiä, jotka uskonpuhdistus jätti seuraaviin maihin:
Saksa: Jotkut sanovat, ettei kellään yksilöllä ole ollut yhtä suurta vaikutusta englantia puhuvaan maailmaan kuin Lutherilla oli saksalaiseen kulttuuriin. Hänen raamatunkäännöksensä on laajimmin hyväksyttyjä saksankielisiä Raamattuja. Luther teki paljon luodakseen kielen tyylin ja edellytykset Saksan sisäisten suhteitten kehittymiselle. Hän sai valtion tajuamaan, että kaikki tarvitsevat koulutusta, ja kohotti siten opettajan ammatin arvoa.
Kanada: Siirtomaavallan aikana Englanti ja Ranska olivat osallisina voimainkoetuksessa, joka jätti jälkensä etenkin yhteen provinssiin: Quebeciin. Vaikka Quebecin asuttivatkin alun perin Ranskan katoliset siirtolaiset, se joutui vuonna 1763 Englannin ja siten myös protestanttisuuden valtaan. Vain vähän ennen sitä haudattiin tämän kirjoituksen alussa mainitut ruumiit salaa lähelle kaupungin linnoitettuja muureja. Miksi ne haudattiin salaa? Koska näyttää siltä, että vainajat olivat olleet protestantteja, ja siihen aikaan ei protestantteja saanut haudata katolisiin hautausmaihin. Quebec erottuu yhä ranskankielisen katolilaisuuden saarekkeena, mikä synnyttää uusia separatistisia liikkeitä.
Irlanti: Uskonpuhdistukselle välinpitämättömänä pysynyt Smaragdisaari säilytti etäisyytensä. Aikanaan protestanttinen vaikutus kulkeutui Irlanninmeren halki Englannista pohjoisiin maakuntiin. Perintönä on nyt jakautunut Irlanti. Ulsterissa vuosittain pidettävissä kesämarsseissa juhlitaan menneisyydessä saavutettujen protestanttisten voittojen muistoa. Juhlallisuuksille antavat yleensä leimansa katusulut, pommit ja kumiluodit. Heinäkuussa 1986 vietetyssä paraatissa loukkaantui 160 henkeä. Paraatissa vietettiin sen päivän muistojuhlaa, jolloin kuningas Vilhelm III Oranialainen kolmisensataa vuotta sitten vahvisti protestantismin aseman Englannissa ja löi Englannin viimeisen katolisen hallitsijan Jaakko II:n.
Yhdysvallat: ”Erilaisen eurooppalaisen taustan omaavien uskonlahkojen moninaisuus vaikutti voimakkaasti siihen, että Amerikassa saatiin aikaan uskonnonvapaus”, kirjoittaa A. P. Stokes kirjassaan Church and State in the United States. Siirtomaavallan päivinä protestanttiset värit verhosivat Yhdysvallat. Kalvinistiset arvot ohjasivat uskontoa, politiikkaa ja kauppaa. Olennainen käsitys oli, että jokainen oli suoranaisesti tilivelvollinen Luojalleen ilman pappien välitystä. Tämä käsitys synnytti ihmistyypin, joka oli keskittynyt oman kohtalonsa luomiseen, oman työnsä tulosten niittämiseen.
T. H. White muistuttaa kirjassaan In Search of History, että tämän vuosisadan vaihteessa 13 prosenttia Yhdysvaltain väestöstä oli katolilaisia. Heidän osuutensa nousi yli 25 prosenttiin vuoteen 1960 mennessä. Siitä huolimatta vain harvat katolilaiset pääsivät korkeisiin poliittisiin virkoihin. White jatkaa: ”Senaatin ylimmällä tasolla, jossa sovittiin sodasta ja rauhasta, jossa päätettiin sopimuksista ja ulkopolitiikasta, jossa korkeimman oikeuden tuomarien nimitykset vahvistettiin, amerikkalaiset halusivat mieluummin vanhan perinteen mukaisia protestantteja kansallisten päämäärien vaalijoiksi.” Tähän tapaan tuli muutos, kun John F. Kennedystä tuli Yhdysvaltain ensimmäinen katolinen presidentti.
Katso sivulla 31 olevaa kehystettyä tekstinosaa nähdäksesi lisää esimerkkejä muista maista.
Tulviva maisema
Protestantismin aikana teologinen keskustelu laajeni ja vapauden ja yksilöllisen ilmaisun virta alkoi tuoda tullessaan raamatunkäännöksiä ja Raamatun selitysteoksia. Ajan kuluessa vapaus veti kuitenkin raamatunkritiikin pinnalle. Uusia ajatuksia omaksuttiin; vapaasta tahdosta tuli päivän sana. Uskonpuhdistuksen eteneminen ei ollut enää aaltojen lempeää liplatusta vaan tyrskyjen pauhua. Uudistuksen voimakas virta pyyhkäisi mennessään perinteisen kristillisen opin perustatkin. Nykyaikaisia vaihtoehtoisia käsityksiä, esimerkiksi evoluutio, naisten vapautusliike ja ’uusi moraali’, on huuhtoutunut maihin kuin ajopuita sanattomana todisteena myrskystä. Joissakin protestanttisissa maissa yksilöllistetty uskonto on jättänyt jokaisen yksilön haaksirikkoon omalle yksinäiselle uskonsaarekkeelleen.
Protestanttisten alueiden maastoa muovaa mieltymys vakiintuneiden normien saattamiseen kyseenalaiseksi. Ihmisten uskontunnustuksena on edistys, vapaus ja ihmisoikeudet. Saksalainen sosiologi ja taloushistorioitsija Max Weber julkaisi vuonna 1904 tutkimuksen protestantismista ja kapitalismista. Siinä hän totesi, ettei kapitalismi ollut pelkästään uskonpuhdistuksen aikaansaannosta. Mutta sen hän havaitsi, että vaihtelevan uskonnollisen taustan omaavilla menestyvillä kapitalistisilla alueilla omistajat, johtajat, ammattitaitoiset ja koulutetut olivat pääasiassa protestantteja. Der Fischer Weltalmanach -julkaisun mukaan vuoteen 1985 mennessä myönnetyistä 540:stä Nobelin palkinnosta kaksi kolmasosaa meni protestanttisista kulttuureista kotoisin oleville kansalaisille. Katolisten alueiden asukkaat saivat vain 20 prosenttia palkinnoista. Niistä 20 valtiosta, joiden bruttokansantuote asukasta kohti oli korkein, yhdeksän oli protestanttisia ja kaksi katolisia. Toisaalta luetelluista kymmenestä velkaantuneesta kehitysmaasta viisi oli katolista eikä yksikään protestanttinen.
Saksalainen uutislehti Der Spiegel kirjoitti, että kalvinistiset ihanteet yllyttivät Englantia tulemaan johtavaksi maailmanvallaksi. 1800-luvulta lähtien Yhdysvaltojen, Saksan ja Englannin kasvavasta poliittisesta mahdista tuli yhteiskunnallista uudistusta ajava voima. Johtoajatuksena oli, että kaikkien piti saada samat mahdollisuudet. Jotkut pitävät uskonpuhdistuksen päävirrassa olleita pyörteitä nykyaikaisen sosialismin edelläkävijöinä. Poliittinen tietoisuus yhteiskunnallisesta vastuusta raivasi tietä hyvinvointivaltiolle. Siviiliviranomaiset ottivat vähitellen varsinkin protestanttisilla alueilla valvontaansa syntymään, kuolemaan, avioliittoon, avioeroon ja perintöön liittyvät lailliset piirteet. Avioeron ja laillisen abortin saaminen katolisissa maissa eroaa tätä nykyä usein melkoisesti protestanttisten maiden tilanteesta.
Kahdesta protestantismin tukijasta, Yhdysvalloista ja Isosta-Britanniasta, kasvoi yhdessä Raamatun ennustuksen kaksisarvinen peto. (Ilmestys 13:11) Tämän vuosisadan poliittinen jättiläinen, Yhdistyneet kansakunnat, jota aluksi kutsuttiin Kansainliitoksi, puhkesi kukkaan protestanttien aloitteesta.
Tulvavedet palaavat
Laskuvesi jättää rannalle jäljet, jotka muistuttavat odotettavissa olevasta nousuvedestä. Samalla tavoin 1500-luvun uskonpuhdistus jätti näkyviä jälkiä, jotka me voimme havaita nykyään. Ja voimakkaat todisteet osoittavat niin suurten uskonnollisten muutosten aallon olevan aivan lähellä meitä, että se tulee ylittämään kaikki aiemmat mullistukset, pyyhkäisemään kokonaan pois väärän uskonnon ja vaikuttamaan jokaiseen elossa olevaan. Selviydytkö sinä siitä? Yksilöt ja hallitukset ovat kaikkialla maailmassa varsin tyytymättömiä uskonnollisiin järjestöihin. Mistä tyytymättömyys johtuu?
Uskonto menee usein hengellisiä valtuuksiaan pidemmälle sekoittaen viran ja vihkimyksen, kruunun ja piispanhiipan, valtikan ja ristin. Muutama vuosi sitten Observer-sanomalehti herätti kysymyksen siitä, olivatko Irlannin poliitikot valmiita ottamaan papeilta ohjakset maan johtamisessa. Länsi-Saksan entinen liittokansleri Helmut Schmidt kommentoi uskonnon sekaantumista politiikkaan seuraavin sanoin: ”En usko, että tällaista voidaan sallia loputtomiin.” Ja pariisilainen Le Figaro -lehti syytti kirkkoa ’politiikkaan sekaantumisesta’ niin paljon, että ”on olemassa vaara, että politiikan nähdään sekaantuvan uskontoon”. Intiasta Egyptiin ja Yhdysvaltoihin, Puolasta Nicaraguaan, Malesiasta Chileen – politiikan ja uskonnon välinen uuvuttava taistelu jatkuu.
Tämä ei ole mikään yllätys eikä mitään uutta. Ilmestyskirjan 17. luku kuvailee koko väärää uskontoa portoksi, ”Suureksi Babyloniksi”, joka harjoittaa haureutta maan poliitikkojen kanssa. Jae 4 kuvailee edelleen hänen olevan ”koristettu kullalla ja kallisarvoisilla kivillä ja helmillä”. Uskonnollinen imperiumi on kyltymätön, se kylpee ylellisyydessä ja tihkuu varallisuutta. 1500-luvulla katolisen kirkon kilisevät rahakirstut vetivät puoleensa kaihoisia katseita. Sama pitää paikkansa kaikkeen uskontoon liittyvään materiaaliseen loistoon nähden meidän vuosisadallamme.
Hallitukset alkavat jo kiinnittää ahnaan katseensa sellaiseen vaurauteen. Albania näki maansa yli 2 000 moskeijaa, kirkkoa ja muuta uskonnollista rakennusta ja joko siirsi ne maalliseen omistukseen tai hävitti ne. Sunday Times -lehti kertoi vuonna 1984, että Maltan hallitus ”alkoi tarkkailla kirkon varallisuutta” ja supisti kirkon kouluille annettua tukea. Kun eräältä hallituksen ministeriltä kysyttiin, miten kirkon pitäisi korvata tuo menetys, hän vastasi: ”Jos on tarvetta, he voivat sulattaa kultaristinsä ja hopea-alttarinsa.” Kreikan ortodoksinen kirkko on taistellut voimakkaasti Kreikan parlamentin aiemmin tänä vuonna hyväksymää lainsäädäntöä vastaan, joka soisi valtiolle mahdollisuuden ottaa haltuunsa kirkon suunnattomat maaomaisuudet (jotka käsittävät noin 10 prosenttia maan pinta-alasta).
Uskonto on koko maailmassa suuri pettymys. Sen sijaan että se yhdistäisi, se repii hajalle. Eräs saksalainen päivälehti huomautti ”katolilaisten ja protestanttien välisen kilpailuhengen kasvaneen vihamielisyyteen asti”. Frankfurter Allgemeine Zeitung -lehti kirjoitti, että jopa ekumeeniset liikkeet, joiden tarkoitus oli tasoittaa kuilua, saivat alkunsa tilanteessa, jolle oli ominaista ”katolilaisten ja protestanttien välinen keskinäinen epäluottamus ja sovittamaton vihamielisyys”. Eräs toinen saksalainen päivälehti lainasi Elie Wieselin, vuoden 1986 Nobelin rauhanpalkinnon saajan, sanoja: ”Minusta tuntuu usein, että me olemme epäonnistuneet. Jos joku olisi sanonut meille vuonna 1945, että näkisimme vielä uskonnosta johtuvien sotien raivoavan käytännöllisesti katsoen joka mantereella – – me emme olisi uskoneet sitä.” Uskonto, joka lietsoo vaikeuksia ja yllyttää sotaan tai edes suvaitsee sitä, on väärä uskonto. Ja Luoja päätti kauan sitten poistaa sen.
Ilmestyskirjan 17. luku ei jätä epäilyksiä väärän uskonnon kohtalon suhteen. Voimme lukea jakeesta 16: ”Ne kymmenen sarvea [Yhdistyneissa kansakunnissa edustettuina olevat hallitusvallat], jotka näit, ja peto [Yhdistyneet kansakunnat], nämä tulevat vihaamaan porttoa [väärää uskontoa] ja riisuvat hänet paljaaksi ja alastomaksi ja syövät hänen lihansa ja polttavat hänet kokonaan tulella.”
Millä puolella sinä olet?
Niin harvinaiselta kuin se voikin tuntua, väärä uskonto on aikansa elänyt. Sen tavat, tottumukset, perinteet ja edut häviävät pian. Se voi tuntua sinusta yhtä epätodennäköiseltä kuin katolisen kirkon jääminen tulvan alle tuntui 1500-luvulla eläneistä. Uskonpuhdistuksen vedet peittivät kuitenkin kaiken alleen. Kirkon varallisuus siirtyi kansalle, sen valta hallitsijoille. Myös meidän päivinämme kansat tulevat johtamaan väärän uskonnon lopullista hävittämistä.
Mitä se merkitsee sinulle itsellesi? Tutki sitä uskonnollista laitosta, johon kuulut. Onko se, mitä se edustaa, sopusoinnussa kaikin tavoin Raamatun kanssa? Jollei ole, niin se on osa ”Suurta Babylonia” eli väärän uskonnon maailmanmahtia. Noudata Ilmestyksen 18:4:ssä olevaa käskyä, joka kuuluu: ”Lähtekää siitä ulos, minun kansani, – – ellette tahdo saada osaa hänen vitsauksistaan.”
Muista, että hyökyaalto, joka tuhoaa lopullisesti väärän uskonnon, on jo matkalla. Se voidaan nähdä horisontissa. Missä sinä olet silloin, kun se pauhaten tuottaa tuhon? Välinpitämättömyyden laaksossako? Vai jonkin maallisen vallan kukkulalla? Vai Jehovan vuorella? On olemassa vain yksi turvallinen paikka.
[Huomioteksti s. 29]
Uudistuksen voimakas virta pyyhkäisi mennessään perinteisen opin perustatkin. Vaihtoehtoisia käsityksiä, esimerkiksi evoluutio, naisten vapautusliike ja ’uusi moraali’, on huuhtoutunut maihin kuin ajopuita
[Huomioteksti s. 30]
Voimakkaat todisteet osoittavat suurten uskonnollisten muutosten aallon olevan aivan lähellä meitä. Selviydytkö sinä siitä?
[Huomioteksti s. 31]
Jos joku olisi sanonut meille vuonna 1945, että näkisimme vielä uskonnosta johtuvien sotien raivoavan joka mantereella, me emme olisi uskoneet sitä
[Tekstiruutu s. 31]
Etelä-Afrikka: Kalvinistinen usko ennaltamääräykseen antoi apartheidille teologisen perustan. Saksalainen päivälehti Frankfurter Allgemeine Zeitung sanoi Etelä-Afrikassa toimivan Hollannin reformoidun kirkon NGK:n teologeja ”apartheid-politiikan luojiksi”.
Sveitsi: Kalvinistisen liikkeen keskuspaikkana Geneve veti puoleensa tuhansia pakolaisia, jotka toivat mukanaan varallisuutta, tietoa ja taitoa. Niinpä Geneve on yhä merkittävä pankkikaupunki ja siellä on kukoistavaa kelloteollisuutta.
Intia: Jesuiittaveljeskunta kasvoi osana vastauskonpuhdistusta, liikettä jonka tarkoitus oli elvyttää katolisuutta uskonpuhdistuksen vastoinkäymisten jälkeen. Veljeskunnan jäseniä tuli Goaan 1500-luvulla pian sen jälkeen, kun Portugali oli tehnyt siitä siirtomaansa. Kirkon vaikutus heijastuu väestöstä nykyään: Goassa kolme henkeä kymmenestä on katolilaisia, kun taas Intiassa yleensä vain yksi 25:stä tunnustautuu kristityksi.
Englanti: Vuonna 1605 protestanttinen Jaakko I hallitsi valtaistuimella. Kun painostus katolilaisia vastaan lisääntyi, syntyi salaliitto parlamentin, kuninkaan ja kaikkien räjäyttämiseksi. Salaliittolaiset, Guy Fawkesin johdolla toiminut ryhmä katolilaisia, paljastettiin ja teloitettiin. Marraskuun 5. päivänä vietetään Guy Fawkesin iltaa. Perheet ja ystävät kokoontuvat yhä yhteen ja saavat lämpöä tuohon kosteaan iltaan ilotulitusvälinein ja polttamalla Guy Fawkesia esittävän nuken.
[Kuvat s. 28]
Uskonpuhdistusjohtajat Martti Luther ja Jean Calvin