Hurmaava simpanssi

Herätkää-lehden Sierra Leonen -kirjeenvaihtajalta

OLIN ensimmäistä kertaa Länsi-Afrikassa ja tässä kodissa, johon minut oli kutsuttu. Pahaa aavistamatta astuin olohuoneeseen ja istuuduin. Yhtäkkiä jokin karvainen olento ryntäsi kuin tuulispää eteisestä olohuoneeseen ilman mitään varoitusta. Kahdella pitkällä loikalla se käväisi kerran keskilattialla ja ponnahti sitten tukevasti suoraan syliini! Se kietaisi voimakkaat käsivartensa kaulani ympärille ja jäi siihen asentoon tuijottaen minua terävästi huulet törröllään. Olin täysin tyrmistynyt. Mutta muut huoneessa olijat nauroivat sydämellisesti. Chippie, lemmikkisimpanssi, oli esitellyt itsensä minulle näin dramaattisella ja unohtumattomalla tavalla.

Istuessani siinä kasvotusten yhden eläimistä suosituimman ja monipuolisimman kanssa mieleeni tuli vain yksi ajatus: ’Mitähän se tekee seuraavaksi?’ Chippie kiinnitti kuitenkin huomionsa muihin asioihin, niin että saatoin jälleen istua levollisesti.

Sen jälkeen kun ensi kerran tapasin ihmisapinan, olen oppinut, että noin 3000 vuotta sitten kuningas Salomo toi Jerusalemiin ”apinoita”, joiden joukossa oli ehkä myös simpansseja. (1. Kuningasten kirja 10:22) Mutta vasta viimeisten kolmensadan vuoden aikana on kädellisiä alettu huolellisesti tutkia ja luokitella. Vuonna 1738 tuotiin Afrikasta Englantiin eräs laji. Sitä kutsuttiin angolankielisellä nimellä ”chimpanzee”, joka tarkoittaa ’valeihmistä’. Simpanssi on juuri tuon alkuperäisen nimen suomenkielinen muoto.

Luonnonvaraisten simpanssien ryöstösaalistus

Vaikka jotkin simpanssit ovatkin syntyneet vankeudessa, silti suurin osa niistä tuodaan luonnosta. Viimeisten vuosikymmenien aikana niitä on tuotu tuhansittain päiväntasaajalta Afrikasta. Koska ulkomaisilla markkinoilla halutaan nimenomaan poikasia, niitä pyydystetään ampumalla tai myrkyttämällä imettäviä emoja ja riistämällä pienokaiset niiden käsivarsilta. Kuolonuhrien määrä on suuri, koska toisinaan ammutaan vahingossa myös koiraita ja jopa itse poikasia. Lisää kuolee kuljetuksen aikana. Jokaista turvallisesti perille saapunutta simpanssia kohti kymmenen muuta saa surmansa. Näin totesi kädellisten tutkija ja Sierra Leonen luonnonsuojelun erikoisneuvonantaja tri Geza Teleki.

Kysyntä on kuitenkin runsasta ja voitot suuret. Länsiafrikkalaiset kauppiaat maksavat paikallisille hankkijoille vain 30 dollaria (n. 200 mk) yhdestä simpanssin poikasesta, kun taas Yhdysvalloissa tai Japanissa ne maksavat 10000 dollaria (65000 mk) tai enemmän.

Koska hallitukset ymmärtävät, miten tärkeätä on säilyttää jäljelle jäänyt uhanalainen simpanssikanta, ne ovat asettaneet rajoituksia ja kieltoja salametsästykselle ja -kaupalle. Tästä huolimatta simpanssi kuuluu nykyään uhanalaisten lajien kasvavaan joukkoon.

Simpanssi ihmisten maailmassa

Simpanssit ovat hyvin arvokkaita tieteen eri aloilla. Ham-niminen simpanssi kävi ennen ihmistä avaruudessa. Lisäksi simpanssien avulla valmisteltiin astronauttien lähettämistä avaruuteen, sillä niitä käytettiin kokeissa, joissa tutkittiin painottoman tilan, alipaineen ja äärimmäisen kuumuuden tai kylmyyden aiheuttamia henkisiä ja fyysisiä vaikutuksia.

Simpanssi tunnetaan kuitenkin ehkä parhaiten toiminnallisesta monipuolisuudestaan ja luonteenlaadustaan. Vankeudessa olevat nuoret simpanssit ovat seurallisia, vastaanottavaisia ja melko älykkäitä. Ne ovat niin ulospäinsuuntautuvia ja pitävät yleisön edessä leikkimisestä niin paljon, että joistakin niistä on tullut viihdemaailman ”tähtiä”. Cheetah-niminen simpanssi ihastutti miljoonia ihmisiä keinuessaan liaanien varassa viidakon läpi ihmisystävänsä Tarzanin kanssa. Simpanssien temput ihastuttavat edelleen ihmisjoukkoja sirkuksissa ja ulkoilmanäytöksissä. Ja kylläpä ne käyttäytyvät hyvin eläintarhassa järjestetyillä teekutsuilla!

Simpansseja on lisäksi opetettu työskentelemään baareissa, kaatamaan juomia laseihin ja viemään niitä tarjottimella asiakkaille. Ne osaavat syödä ja juoda pöydän ääressä, pukea vaatteet päälleen, lakaista lattiaa ja pestä astioita. On jopa myyty ”simpanssitaiteilijoitten” maalaamia karkeatekoisia tauluja. Simpanssit osaavat myös ajaa polku- ja moottoripyörällä.

Ei tulisi kuitenkaan päätellä, että simpanssi on lähes ihminen. Monien muiden eläinten tavoin simpanssi reagoi ympäristöönsä. Se pystyy havaitsemaan, että tietyt toiminnat tuottavat tiettyjä tuloksia. Toistamisen avulla sille voidaan opettaa, että tietyt liikeradat johtavat aina tiettyihin tuloksiin. Näin se voi oppia tekemään monia tavanomaisia askareita. Mutta se ei pysty järkeilemään niin kuin ihminen. Se ei pysty erottamaan toimintojen taustalla olevia periaatteita ja soveltamaan niitä sitten toisiin toimintoihin. Eikä se osaa missään tapauksessa soveltaa moraaliperiaatteita.

Nuoret, tavallisesti alle kymmenvuotiaat simpanssit, antavat hämmästyttävimmät taidonnäytteet. Mutta kun vankeudessa kasvatetut simpanssit saavuttavat täysi-ikäisyyden, niistä saattaa tulla ilkeitä, itsekeskeisiä ja jopa vaarallisia. Mitä niiden suhteen voidaan sitten tehdä niiden elämän jäljellä olevina noin 30 vuotena? Eläintarhoissa on vain rajoitetusti tilaa. Niiden sopeuttaminen takaisin luontoon on myös hyvin ongelmallista. Niinpä asiantuntijat toisinaan antavat surullisen neuvon: ”Tappakaa ne.”

Ihminen simpanssien maailmassa

Laajat tutkimukset siitä, miten simpanssit reagoivat ihmisen maailmassa, ovat auttaneet saamaan paljon selville niiden luonteesta ja monipuolisuudesta. Simpanssi on kuitenkin aivan yhtä vieras ihmisen maailmassa kuin ihminen olisi simpanssin maailmassa. Tutkijat ymmärtävät siksi, että simpanssia voi oppia ymmärtämään täysin vain tutkimalla sitä sen omassa ympäristössä, luonnossa.

Näin yritettiin tehdä todennäköisesti ensimmäisen kerran 1800-luvun loppupuolella. Eläintieteilijä R. L. Garner lähti tutkimusmatkalle mukanaan valtavan suuri häkki. Häkkiä ei ollut kuitenkaan tarkoitettu apinoille, joita hän aikoi tutkia, vaan hänelle itselleen! Turvallisesti häkkiin lukittuna hän tarkkaili ohi kulkevia eläimiä. Vaikka hänen havaintonsa olivatkin melko niukat, se oli kuitenkin aito yritys tutkia apinoita niiden omassa elinympäristössä.

Eräs toinen suppeahko tutkimus tehtiin vuonna 1930, mutta vasta 1960-luvulla alettiin tehdä laajakantoisempia tutkimuksia. Länsi-Tansaniassa toimiva tutkija tri Jane Goodall ei istunut häkissä, koska hän halusi mennä simpanssien luo ja tarkastella niitä läheltä ja saada niiden hyväksynnän. Se ei kuitenkaan ollut helppoa. Ensin ne pakenivat hänet nähdessään, mutta hänen kärsivällisyytensä ja sinnikkyytensä palkittiin, ja jo vuoden kuluttua hän saattoi istua niiden joukossa.

Seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana tri Goodall oppi paljon simpanssien käyttäytymisestä ja niiden yhteiskuntajärjestyksestä ja perherakenteesta. Simpansseilla on myös kiinnostavia tapoja kohdella toisiaan. Jos ne ovat jonkin aikaa erossa toisistaan, ne saattavat tervehtiä toisiaan puristamalla toistensa kättä ja suutelemalla toisiaan. Ne myös sukivat toisiaan ja poistavat toistensa turkista takiaisia ja punkkeja. Mutta simpanssit eivät kohtele toisiaan aina näin epäitsekkäästi: joskus ne tappavat ja syövät toisiaan!

Maailman Luonnon Säätiö (WWF) haastatteli äskettäin tri Goodallia, ja hän kertoi, että simpanssien tutkiminen ’on auttanut häntä tajuamaan ehkä parhaiten juuri sen, miten suuresti me ihmiset eroammekaan niistä’. Kun häntä pyydettiin selittämään asiaa tarkemmin, hän sanoi: ”Ihmiset osoittavat enemmän myötätuntoa. Simpanssien keskuudessa myötätuntoa esiintyy emon ja poikasen välillä, mutta sitä tapaa harvoin muissa yhteyksissä. Myötätunto on hyvin, hyvin inhimillinen luonteenpiirre.” Vaikka Goodall on elänyt simpanssien keskuudessa jo 22 vuotta, hän ja hänen kollegansa oppivat niistä jatkuvasti uutta.

Ei ole epäilystäkään siitä, että tapaatpa simpanssin ihmisen maailmassa tai niiden omassa maailmassa, havaitset niiden olevan hyvin merkittäviä eläimiä. Huomaat sen varmasti, jos sellainen joskus ponnahtaa sinun syliisi!

[Huomioteksti s. 26]

Simpanssi voi oppia tekemään monia tavanomaisia askareita, mutta se ei pysty järkeilemään niin kuin ihminen

[Huomioteksti s. 26]

Simpanssien tutkiminen ’on auttanut minua tajuamaan ehkä parhaiten juuri sen, miten suuresti me ihmiset eroammekaan niistä’. – Tri J. Goodall