Nuoret kysyvät:
Kuinka voin vastata vanhempieni toiveita?
WALLYN äidin mielestä Wallyn pitäisi käyttää enemmän aikaa kotitehtäviinsä. Wally kuitenkin sanoo: ”Työskentelen kovasti koulussa ja tultuani kotiin haluaisin hiukan rentoutua, esimerkiksi tavata ystäviäni. Mutta äiti sanoo, etten saa mennä minnekään.”
’Toimi niin, että voin olla ylpeä sinusta!’ ’Tee parhaasi!’ ’Koeta menestyä!’ Nämä ovat tavallisia vanhempien kehotuksia. Ja vaikka nämä sanat rohkaisevat ja kannustavat joitakin nuoria, sinä kenties olet harmissasi niistä. Et tietenkään halua omaistesi olevan välinpitämättömiä sinua kohtaan, mutta joskus heidän alituinen huomionsa voi tuntua liialliselta. Saatat siis pohtia: ”Kuinka oikeastaan voin vastata vanhempieni toiveita?”
Miksi vanhemmat odottavat niin paljon?
Ensiksikin tunnustakaamme eräs tärkeä seikka: hyvät vanhemmat tuntevat vastuuta lapsistaan. Ja kuten Sananlaskujen 10:1 sanoo: ”Viisas poika on isällensä iloksi, mutta tyhmä poika on äidillensä murheeksi.” On siis vain luonnollista, että vanhempasi haluavat sinun selviytyvän hyvin elämässäsi, koska sinä vaikutat heidän elämäänsä. Vielä tärkeämpää on kuitenkin se, että he välittävät sinusta suuresti. Tri Joan Lipsitz sanoo: ”Usein vanhempien odotukset perustuvat haluun säästää lasta käymästä läpi kaikkea sitä, mitä he kokivat ollessaan samanikäisiä.”
Kun isäsi tai äitisi siis käskee sinun pysyä kotona ja tehdä kotitehtäväsi loppuun, hän ei välttämättä vaadi sinulta liikaa. Vanhempasi tietävät, että selviytyäksesi aikuisena sinun täytyy kehittää taitoja ja kykyjä, jotka saavutetaan vain kovalla työllä. Ja jos he ovat kristittyjä, he myös haluavat sinun kypsyvän hengellisesti mahdollisuuksiesi mukaan. (Vrt. Efesolaisille 4:13) Kun vanhempasi siis rohkaisevat sinua tavoittelemaan hyviä arvosanoja tai vaativat sinua osallistumaan kristillisiin kokouksiin, ja niin edelleen, heidän vaikuttimensa on syvä rakkaus. Gary-niminen nuori mies sanoikin: ”Tietenkin vanhempani asettivat minulle korkeita päämääriä. Hehän sentään uhrasivat rakkaudellisesti aikaansa ja rahaansa minun hyväkseni. Minä olin ’palkinto’ heidän vaivoistaan.”
On toki myönnettävä, että jotkut vanhemmat menevät tässä liian pitkälle. He ottavat sydämenasiakseen sen, että heidän lastensa täytyy saavuttaa hyväpalkkainen työpaikka, arvostettu asema tai jopa kuuluisuutta. Billyn isä ja äiti esimerkiksi unelmoivat siitä, että Billystä tulisi urheilusankari. Koulun jälkeen hänen isänsä harjoituttaa häntä koripallokentällä heittämään koreja. Billy ei kuitenkaan ole mikään urheilijatyyppi.
Huomaa, mitä Jeesus sanoi kahden apostolinsa äidille, kun tämä yritti varmistaa pojilleen arvovaltaiset asemat Kristuksen valtakunnassa – ’toiselle Jeesuksen oikealla puolella ja toiselle vasemmalla’. Sen haluaminen, että hänen poikansa palvelisivat muita Jeesuksen kanssa, oli oikein. Mutta ehkä hänen pyyntönsä pilasi väärä vaikutin. Joka tapauksessa Jeesus oikaisi ne käsitykset, joita naisella ja hänen pojillaan kenties oli toisten ’pitämisestä vallan alla’ suurina herroina. Tärkeimmän aseman tavoittelu ei yksinkertaisesti kuulunut kristityille. (Matteus 20:21–26) Samoin nykyäänkin todellista merkitystä on vain suhteellasi Jumalaan. (1. Korinttolaisille 1:31) Säälimätön kilpailu ja herkeämätön ponnistelu aineellisen omaisuuden keräämiseksi ovat turhaa ”tuulen tavoittelua”. – Saarnaaja 4:5; ks. myös Galatalaisille 5:26 ja 1. Johannes 2:16.
Jotkut vanhemmat eivät kuitenkaan täysin ymmärrä tätä. He saattavat painostaa lapsiaan olemaan etevämpiä – joskus jopa yli heidän kykyjensä. Mikä tästä voi olla seurauksena? Eräs viranomainen väittää: ”Mahdottomat odotukset vanhempien, opettajien ja vertaisten taholta aiheuttavat nuorten keskuudessa ehkä enemmän stressiin liittyviä ongelmia kuin mitkään muut tekijät.”
Onneksi suurin osa vanhemmista ei ole liian kunnianhimoisia eikä liian vaativia. Niinpä vaatimukset, joita perheesi sinulle asettaa, ovat luultavasti täysin kohtuullisia. Mutta sinä voit tehdä ja oppia paljon kääntääksesi heidän odotuksensa hyödyksesi!
Opettele tekemään parhaasi!
”Olin vihainen, turhautunut ja peloissani”, muistelee 16-vuotias tyttö, jonka vanhemmat kehottivat häntä edelleen pysymään laajalla kurssilla oppiaineissaan. ”Omasta mielestäni en ollut tarpeeksi älykäs.” Mutta pyysivätkö hänen vanhempansa todella liikaa ehdottaessaan, että hän työskentelisi hiukan ahkerammin? Eivät suinkaan. Hän päätti koulunsa korkein arvosanoin, ja nyt hän pitää koko kokemustaan ”voittona itselleen”. – Teen-lehti.
Nuoret aliarvioivat usein omia kykyjään. Niinpä jos vanhempasi rohkaisevat sinua edistymään jollakin alueella – esimerkiksi parantamaan arvosanojasi – pystyt varmasti selviytymään siitä ottamalla huomioon vanhempiesi näkemykset. ”Kuule isääsi, joka on sinut siittänyt”, sanoo Sananlaskujen 23:22, ”äläkä äitiäsi halveksi, kun hän on vanhennut.” Heidän elämänkokemuksensa on saattanut antaa heille paremmat valmiudet arvioida kykyjäsi totuudenmukaisemmin. Kirjassaan Childstress! (Lasten stressi!) Mary Susan Miller kirjoittaa: ”Haluan korostaa sitä, että vanhemmilla ja opettajilla pitäisi olla odotuksia lasten suhteen. – – Ilman niitä lapsilta puuttuu itseluottamusta, jota he saavat siitä, että aikuiset luottavat heidän kykyihinsä.”
Yritä siis täyttää vanhempiesi kohtuulliset odotukset.
Vaihtakaa ajatuksia! Keskustelkaa!
Mutta entä jos sinusta tuntuu, että vanhempiesi vaatimukset aiheuttavat sinulle liikaa paineita? Tai jos heidän tavoitteensa ovat omien toiveittesi vastaisia? Tarve vaihtaa ajatuksia – rakentavasti ja myötätuntoisesti – toistuu usein sellaisten nuorten lausunnoissa, jotka ovat selviytyneet menestyksellisesti tästä samasta tilanteesta. Veronica esimerkiksi sanoo: ”Istuudu keskustelemaan vanhempiesi kanssa silloin, kun kukaan teistä ei ole poissa tolaltaan, ja anna heidän nähdä sinut sellaisena kuin itse näet itsesi.” David lisää: ”Jos olisin aiemmin ottanut puheeksi sen paineen, jota tunsin, sen kestäminen olisi ollut helpompaa sekä minulle että vanhemmilleni.”
Ajatusten vaihto merkitsee yhtä lailla kuuntelemista kuin puhumista. Saatat olla hyvinkin selvillä siitä, mitä vanhempasi vaativat. Mutta tiedätkö todella, miksi he pyytävät sitä? Muista, että ”on tyhmää ja häpeällistä tehdä päätös ennen kuin tuntee asian”. (Sananlaskut 18:13, Elävää viisautta) Kalifornian yliopiston psykiatrian osaston lehtori Tom Kennon vakuuttaa: ”Yhteydenpito on avain. – – Siitä syntyy uudenlainen ymmärtämys sekä teini-ikäisen että vanhempien taholla.” Kaksi seuraavaa vihjettä saattavat helpottaa sellaista yhteydenpitoa.
Ole yhteistoiminnassa: ”Huomasin, että minun oli tärkeää ponnistella ollakseni myöntyväinen”, sanoo Gary. Hän myöntää, että se ”ei aina ole helppoa”. Olipa se helppoa tai ei, Raamattu osoittaa, että se on oikein: ”Totelkaa vanhempianne, sillä se on oikein.” (Efesolaisille 6:1, Uusi testamentti nykysuomeksi) Uhmaamalla vanhempiasi ajaudut vain kauemmaksi heistä. Aiemmin mainittu Veronica lisää, että sellainen yhteistyö ”tekee sinusta ajan mittaan paremman ihmisen”.
Osoita kunnioitusta: Kunnioitus parantaa aina suhteitasi muihin perheesi jäseniin. Sen turvin voit jopa ilmaista tunteitasi loukkaamatta toisia. Niinpä jos sinusta tuntuu, että vanhempasi odottavat sinulta enemmän kuin mihin pystyt, esitä heille mielipiteesi lempeästi ja syvää kunnioitusta osoittaen. – Vrt. 1. Pietari 3:15.
Esimerkiksi eräs Edward-niminen nuori kristitty oli eri mieltä vanhempiensa kanssa urapäämääristään. Kuinka hän saattoi miellyttää vanhempiaan tässä arkaluonteisessa asiassa? Edward sanoo: ”Sain hyviä tuloksia, kun selitin heille kunnioittavasti, miksi halusin tavoitella kristillistä palvelusta ennemmin kuin sitä uraa, jonka he olivat valinneet minulle. Odotin valtaisaa riitaa, etenkin äidin taholta, mutta sen sijaan he suhtautuivatkin asiaan rauhallisesti.”
Vuosia myöhemmin Edwardista tuli Jehovan todistajien päätoimiston henkilökunnan jäsen. Äskettäin hänen äitinsä kirjoitti: ”Me tosin järkytyimme, kun päätit mennä [sinne], mutta hyväksymme sen ja olemme sitä mieltä, että se oli ehkä paras ratkaisu sinulle. Sinä tunnut olevan onnellinen siellä, ja se on tärkeintä. Emme voi hyväksyä uskonnollista vakaumustasi, mutta se ei tee siitä oikeaa eikä väärää.”
Sen sijaan, että ärsyyntyisit vanhempiesi kehotuksista, miksi et pitäisi näitä vanhempiesi toiveita sinun suhteesi pikemminkin luottamuksen osoituksena sinua kohtaan? Ja onpa korjaamisen varaa sitten heidän tai sinun odotuksissasi, älä unohda osoittaa kunnioitusta vanhempiasi kohtaan, kun keskustelette niistä.
[Huomioteksti s. 15]
”Istuudu keskustelemaan vanhempiesi kanssa silloin, kun kukaan teistä ei ole poissa tolaltaan, ja anna heidän nähdä sinut sellaisena kuin itse näet itsesi”, suosittelee eräs nuori.
[Kuva s. 16]
Tuntuuko sinusta, että vanhempasi aiheuttavat sinulle paineita suunnittelemalla elämääsi?