’Jehova antaa kasvun’

JUUTALAISET kirjoitukset kertovat meille, että pakkosiirtolaisuudesta palanneet juutalaiset lauloivat tai lausuivat Psalmeja 113–118 joissakin juhlissaan. Nämä psalmit ovat niin kutsuttuja hallel-psalmeja, ja niihin sisältyy lupaus: ”Jehova antaa teille kasvun – –. Te olette Jehovan siunaamia.” – Psalmit 115:14, 15, UM.

Vuonna 1984 nämä sanat laulettiin uudelleen – ei kirjaimellisesti vaan kuvaannollisesti – aivan toisenlaisissa juhlissa: ”Valtakunnan kasvun” piirikonventeissa, joita Jehovan todistajat järjestivät eri puolilla maailmaa. Oliko heillä syytä valita konventtiensa teemaksi ”Valtakunnan kasvu” ja soveltaa psalmistan sanat itseensä?

Ulkopuoliset huomaavat kasvun

Le Jour -lehti kirjoitti Belgian todistajista: ”Vuoden 1984 teema, ’Valtakunnan kasvu’, kuvailee hyvin sattuvasti tätä ryhmää – –. Heidän lukumääränsä on kasvanut vuonna 1945 vain 600:sta mukana olleesta nykyisiin yli 22000 todistajaan, mihin lukuun eivät sisälly käännynnäiset eivätkä asialle muuten vain myötämieliset ihmiset.” Lisäksi Ranskassa ilmestyvä sanomalehti Le Provençal kertoi: ”105 vuotta todistajien muodostaman liikkeen perustamisen jälkeen heidän lukumääränsä kasvaa kiihtyvällä vauhdilla.”

Todistajat eivät ole kiinnittäneet maailman huomiota pelkästään kasvavalla lukumäärällään vaan myös verrattomalla elämäntavallaan. Ulkopuolisiin tekee vaikutuksen kansa, jota on aivan ilmeisesti siunattu ominaisuuksilla, joita tapaa aivan liian harvoin rakkaudettomassa, siivottomassa ja jakautuneessa maailmassa. Firenzessä Italiassa sijaitsevan stadionin johtaja esimerkiksi huomautti: ”Tiedän kyllä ajattelevani itsekkäästi, mutta toivoisin, että Jehovan todistajat pitäisivät konventtejaan tällä stadionilla joka toinen kuukausi. Silloin se olisi aina puhdas. Te olette hämmästyttäviä.”

”He ovat hämmästyttävä kansa”, sanoi myös Southamptonissa Englannissa lähellä konventtipaikkaa sijaitsevan autoliikkeen eräs työntekijä. Hän lisäsi: ”Samalla kun maailma taistelee ja riitelee, he ovat niin rauhallisia, ja he kaikki hymyilevät. On sääli, ettei koko maailma ole heidän kaltaisensa.”

Suomalainen toimittaja Heli Savin kuvaili heitä seuraavasti: ”Seitsemäntuhatta – – nuorta tyttöä ja poikaa, isää ja äitiä, mummia ja vaaria – –, [jotka] olivat kuin yhtä suurta perhettä jossa vallitsivat kauniit ja toinen toistaan kunnioittavat käytöstavat.” Kirjoittaja jatkoi: ”Parasta katseltavaa mielestäni olivat meidän ’mahdottomien murkkujemme’ ikäiset pojat. – – Mieleni teki ihan rutistaa ja samalla huudahtaa: ’Ihmiskunnalla on vielä toivoa!’”

Vaatimusten täyttäminen kasvun saamiseksi

Muinaisina aikoina Jumala antoi kansalleen kasvua vain, jos se torjui epäjumalanpalvonnan, ’turvasi’ täysin Jehovaan ja ’pelkäsi’ häntä. (Psalmit 115:4–13) Jehovan todistajat ponnistelevat nykyään kovasti täyttääkseen nämä vaatimukset. Muuan konventtipuhuja osoitti, että he todella pelkäävät Jehovaa, sanoen: ”Jehovan todistajat ovat kaikkialla maailmassa hartaita Raamatun tutkijoita. Heillä on todellakin ’arka tunto’ Jumalan sanan edessä, kun he jatkuvasti hankkivat täsmällistä tietoa Suuren Opettajansa rakkaudellisista tarkoituksista.” – Ks. Jesaja 66:2.

Tämä halu miellyttää Jehovaa heijastui siinä aineistossa, joka konventtiohjelmaan oli valittu. Siinä tähdennettiin muun muassa jumalisen käytöksen mittapuita. Liikuttava raamatullinen näytelmä osoitti, miten muinainen Israel menetti Jumalan siunauksen, kun Aakan kieltäytyi osoittamasta jumalista pelkoa ja lähti uskottomuuden tielle. Jehovan todistajat haluavat estää mitään samankaltaista tapahtumasta meidän aikamme kristillisissä seurakunnissa.

Konventit antoivat Jehovan todistajille hyvän tilaisuuden osoittaa luottamuksensa Jumalaansa. Esimerkiksi eräälle sveitsiläiselle todistajalle kerrottiin toukokuussa, että hän menettäisi työpaikkansa kesäkuun lopussa uskontoon liittyvistä syistä. Tästä taloudellisesta takaiskusta huolimatta hän kieltäytyi sovittelemasta asenteessaan ja jatkoi konventtisuunnitelmien tekemistä yhdeksänhenkiselle perheelleen. Sitten hänen työskennellessään viimeistä viikkoa työpaikassaan hänelle kerrottiin, että hän voisikin pitää työnsä, että hänelle itse asiassa annettaisiin parempi työ ja että ne päivät, jotka hän halusi olla läsnä konventissa, laskettaisiin hänen lomapäivikseen. Hän kertoo: ”Ainoa jäljelle jäänyt ongelma oli lasten saaminen ylös sängystä tarpeeksi aikaisin, jotta ehtisimme konventtipaikalle ajoissa.”

Tämä ja samankaltaiset kokemukset osoittavat, miten suuresti Jehovan todistajat arvostavat konventeissaan annettavaa hengellistä opetusta. Itse asiassa muuan suomalainen postinkantaja, jonka loma-anomus hylättiin, maksoi eräälle työtoverilleen 200 markkaa päivää kohti, jotta tämä tekisi hänen työnsä hänen puolestaan. Jälkeenpäin hän huomautti: ”Konventti oli varmasti tuon summan arvoinen. Ajatella, mitä olisinkaan menettänyt, jos olisin jäänyt kotiin!”

15:ssä Euroopan maassa pidetyissä 127 konventissa kastettiin yhteensä 11918 uutta, joista monet olivat vasta äskettäin kääntäneet selkänsä epäjumalanpalvelukselle.

Niiden joukossa, jotka antoivat tällaisen julkisen julistuksen ja tunnustivat Jehovan nyt olevan ”heidän apunsa ja kilpensä”, olivat N. K. ja hänen 19-vuotias sisarensa E. G. Ruotsista. (Psalmit 115:11) He ovat romaaneja. Heidän perinteisen elämäntapansa muuttaminen merkitsi hyvin voimakkaitten sosiaalisten siteitten katkaisemista ja vapautumista monista syvään juurtuneista tavoista, joihin sisältyivät muun muassa eräät epäjumalanpalveluksen muodot. Itävallassa sijaitsevan Grazin kuuluisan katedraalikuoron entinen jäsen E. B. sanoi kasteensa jälkeen: ”Vasta alettuani tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa ymmärsin, että kuoron toiminta oli suoranaisesti yhteydessä epäjumalanpalvelukseen.”

Tietenkin mikä tahansa, mikä työntää Luojan ja hänen palvontansa pois elämästämme ja ajatuksistamme, on epäjumalanpalvelusta. Juuri sitä uhkapelit olivat eräälle innokkaalle pokerinpelaajalle. Mutta kuinka epävarmaa hänen elämänsä olikaan! Jonakin päivänä hänellä saattoi olla tuhansia markkoja rahaa, ja seuraavana päivänä hän olikin pennitön. Mutta kun hän oppi arvostamaan todellisia rikkauksia, hengellisiä rikkauksia, niin hän hylkäsi uhkapelien pelaamisen, mikä elämäntapa perustui epäjumalanpalvelukseen, ja hänet kastettiin Mo i Ranassa Norjassa.

Toiset joutuvat sen epäjumalanpalveluksen muodon uhriksi, jossa luotetaan mieluummin ihmisten teorioihin, filosofioihin ja hallituksiin kuin Jumalaan, jonka olemassaolon he joko kokonaan kieltävät tai jättävät huomiotta. Vito-niminen 37-vuotias veturinkuljettaja, joka oli kasteella Avellinossa Italiassa, valaisee asiaa. Hän oli ateisti ja kommunisti ja uskoi lujasti kehitykseen. Niinpä hän ajatteli uskonnon olevan ”oopiumia kansalle”. Mutta hänen uskonsa ateismiin horjui, kun todistajat saivat hänet vakuuttuneeksi kehitysteorian epäjohdonmukaisuuksista. Tämä johti raamatuntutkisteluun. Hän ei enää kysy niin kuin kansojen ihmiset: ”Missä on heidän jumalansa?”, vaan yhtenä Jehovan todistajista hän julistaa: ”Meidän Jumalamme on taivaissa.” – Psalmit 115:2, 3.

Kasvua sekä pienten että suurten keskuudessa

Jehova on ”elävä Jumala, joka on kaikenlaisten ihmisten Pelastaja”. (1. Timoteukselle 4:10) Tai kuten Psalmi 115:13 asian ilmaisee: ”Hän siunaa niitä, jotka Herraa pelkäävät, niin pieniä kuin suuriakin.” Niinpä vastakastettujen todistajien joukossa oli monia tavallisia ihmisiä, pieniä ihmisiä niin sanoaksemme, mutta myös toisia, joita maailmalliselta näkökannalta katsoen voitaisiin pitää suurina. ”Kaikenlaiset ihmiset” olivat edustettuina. Tarkastelehan joitakin esimerkkejä.

Vuosi sitten muuan huippu-urheilija ja erittäin arvostettu urheiluvalmentaja kastettiin Helsingissä.a Hän alkoi todistaa 14-vuotiaalle tytölle, jota hän valmensi. Veli jopa järjesti niin, että kolmen tunnin valmennusjaksosta yksi tunti tutkittiin Raamattua! Niinpä vuonna 1984 tyttö kastettiin perheen vastustuksesta huolimatta yhdessä Suomessa pidetyistä konventeista.

Kun muuan yhdysvaltalainen baptistikirkon pyhäkoulun tarkastaja alkoi oppia totuutta, hän otti tavakseen aloittaa tuntinsa esittämällä rukouksen Jehovalle. Hän kertoo: ”Oppilaat suhtautuivat siihen melko hyvin, mutta sitten yllätyksekseni jotkut opettajat ja toiset kirkonjäsenet häiriintyivät siitä. Monet heistä lähtivät luokasta kesken oppituntieni sanoen, että minun opettamani asiat erosivat suuresti ’pastorin’ opetuksista. Totisesti ne erosivatkin, koska käytin opetusmateriaalina Kirjaani Raamatun kertomuksista. Olin ostanut 30 kappaletta Kirjaani Raamatun kertomuksista niillä kymmenysrahoilla, jotka olin varannut luokkaa varten. Annoin yhden kirjan ’pastorille’, ja pyysin hänen hyväksymystään sille. Myöhemmin hän tuli luokseni ja sanoi: ’Kirja on erittäin hyvin kirjoitettu, ja pidän siitä kovasti, se on hyvin kaunis. . . .’ Hänen asenteensa kuitenkin muuttui äkkiä, kun hän huomasi, kenen julkaisema se oli: Vartiotorni-seuran.” Tällainen ulkokultaisuus auttoi tarkastajaa murtautumaan vapaaksi Suuren Babylonin vankeudesta, ja hänet kastettiin Ciceron konventissa Yhdysvalloissa.

Ruotsissa muuan 20-vuotias tyttö löysi äitinsä kirjahyllystä erään Seuran kirjan ja alkoi lukea sitä. Hän ihastui oppimaansa ja alkoi vastata jokaisen sivun alareunassa oleviin kysymyksiin kirjoittamalla vastaukset muistivihkoon. Hän luki kirjan viisi kertaa ja täytti vastauksillaan kaksi muistivihkoa. Erottuaan Ruotsin valtionkirkosta hän soitti paikalliseen valtakunnansaliin ja sai yhteyden todistajiin.

Muitten kastettujen joukossa oli eräs portugalilainen koulunopettaja, joka omien sanojensa mukaan oli aikaisemmin ”vihkiytynyt täysin hallituksen kaatamiseen”. Itävallassa kastettiin toisenlainen taistelija, entinen karatekoulun opettaja, joka oli itsekin voittanut kilpailuja. Espanjassa muuan nuori nainen, joka oli aikaisemmin kaupustellut huumeita, tehnyt ryöstöjä ja elänyt moraalittomasti, joutui 22-vuotiaana miehensä hylkäämäksi, vaikka hän odotti lasta. Hän oli vähällä luopua taistelusta, sillä hän harkitsi itsemurhaa juuri ennen kuin hän tapasi Jehovan todistajat.

Jotkut omaksuivat totuuden vain muutamassa kuukaudessa. Toiset tarvitsivat enemmän aikaa. Eräs Saksassa kastettu äiti oli asunut Jehovan todistajien naapurissa 11 vuotta. Mutta vasta kun todistajien lapset alkoivat puhua hänen 8- ja 11-vuotiaille lapsilleen asiasta, hänkin kiinnostui heidän sanomastaan. Ja kun muuan 91-vuotias saksalainen mies tuli Jehovan todistajaksi, hän seurasi isänsä esimerkkiä, sillä tämä oli kastettu jonkin verran aikaisemmin – tarkalleen sanottuna 88 vuotta aikaisemmin – vuonna 1896!

Jotkut saivat ihmeellisellä tavalla kokea, että ”Valtakunnan kasvu” tapahtuu enkelien ohjauksessa. (Ks. Ilmestys 14:6, 7.) Eräs 25-vuotias Hollannissa asuva mies uskoi jälleensyntymiseen ja harjoitti spiritismiä. Hän palvoi aurinkoa ja toivoi jopa tulevansa jonakin päivänä osaksi sitä. Saavuttaakseen tämän tavoitteen hän oli päättänyt kuolla ’tavalla tai toisella vuoden 1983 maaliskuussa’, kuten hän asian ilmaisi. Todistajat tapasivat hänet helmikuussa!

Kun ajattelemme tätä ”kaikenlaisten ihmisten”, sekä pienten että suurten, keskuudessa tapahtuvaa suurta kasvua, niin mitä voimme odottaa tulevaisuudelta?

Lisää on vielä tulossa!

Me voimme olla varmoja siitä, että lisää uusia on tulossa. Ensinnäkin Jehova on luvannut kasvun jatkuvan. (Ks. Jesaja 60:22.) Toiseksi kuten viereisen sivun taulukon luvut osoittavat, kasvulle on yhä valtavat mahdollisuudet. Huomaa, miten monta prosenttia enemmän ihmisiä oli konventeissa kuin oli aktiivisten Jehovan todistajien huippu vuonna 1984. Huomaa myös, kuinka monta todistajaa kastettiin viime palvelusvuonna. He kaikki auttavat nyt Jumalan perustettua Valtakuntaa koskevan hyvän uutisen saarnaamisessa toisille. Konventit ovat epäilemättä laskeneet hyvän perustuksen lisäkasvulle. Hannoverissa Saksassa pidetyn konventin jälkeen K. V. ilmaisi ajatuksensa seuraavin sanoin: ”Konventtiohjelma kiinnitti rakkaudellisella ja selvällä tavalla huomion kasvua edistäviin perusehtoihin – asioihin, jotka koskevat henkilökohtaista elämäämme, toisiin seurakunnan jäseniin omaamiamme suhteita, asennoitumistamme järjestöön ja perhe-elämää.”

Jehovan todistajat eivät ota itselleen kunniaa tästä kasvusta. ”Älä meille, Herra, älä meille – – anna kunniaa”, he sanovat auliisti. Tämä kasvu on pikemminkin tapahtunut Jumalan ”armon ja totuuden tähden” ja hänen siunauksensa ansiosta, ja se tulee jatkumaan myös tulevaisuudessa. – Psalmit 115:1; ks. myös Sakarja 4:6.

Jehovan todistajat palvelevat iloisina Jumalaansa Jehovaa ja kutsuvat ”kaikenlaisia ihmisiä” kaikkialta osallistumaan henkilökohtaisesti Valtakunnan kasvuun liittymällä heihin ja yhtymällä heidän kanssaan hallel-psalmin sanoihin: ”Mutta me, me kiitämme Herraa [Jehovaa, UM], nyt ja iankaikkisesti.” – Psalmit 115:18.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 20]

KONVENTTILAISTEN AJATUKSIA:

”Luulen ettei edes 10000 sanaa riittäisi kuvailemaan arvostustani Jehovaa kohtaan tämän hengellisen juhlan johdosta.” – R. S., Luxemburg

”Mielestäni esitteen Jumalan nimi joka pysyy ikuisesti julkaiseminen oli todiste Jehovan siunauksesta. Olin toivonut jotakin tämänkaltaista jo pitkään. Miljoonat kiitokset!” – A. L., Saksan liittotasavalta

”Viiteraamatun julkaiseminen oli Jehovan minulle antama henkilökohtainen siunaus – –. Se on suurenmoinen! Olen lukenut Raamatun läpi kolme kertaa. Tämä uusi Raamattu kannustaa lukemaan sen läpi jälleen.” – A. P. ja J. J., Yhdysvallat

[Kaavio s. 22]

(Ks. painettu julkaisu)

VUODEN 1984 ”VALTAKUNNAN KASVUN” PIIRIKONVENTIT JOISSAKIN EUROOPAN MAISSA JA YHDYSVALLOISSA

Alankomaat 27812 51 % 841

Belgia 20499 39 % 1009

Englanti 97495 40 % 5166

Espanja 56717 49 % 3671

Italia 116555 45 % 9060

Itävalta 15618 37 % 790

Luxemburg 1129 18 % 54

Norja 7670 48 % 328

Portugali 27220 71 % 1859

Ranska 82458 34 % 4708

Ruotsi 19526 29 % 845

Saksa 109102 29 % 4288

Suomi 15263 54 % 629

Sveitsi 12378 41 % 713

Tanska 14337 62 % 391

Yhdysvallat 690830 53 % 35618

Yhteensä 69970

[Kuvat s. 19]

Yläkuva: Konventtilaisia Hannoverissa Saksassa matkalla saarnaamaan

Vasen alakuva: Uusi Edinburghissa Skotlannissa julkaistu viiteraamattu

Oikea alakuva: Ei rotueroja – japanilaisia todistajia läsnä Dortmundissa Saksassa pidetyssä konventissa