Onko tämä sukupolvi nähnyt ’tunnusmerkkejä taivaasta’?

JOTKUT tämän sukupolven vanhemmat edustajat voivat vielä muistaa ilmailun historian alkuvuodet ja Orville Wrightin vuonna 1903 suorittaman menestyksellisen ensilennon. Tuohon aikaan lentokonetta pidettiin isona leluna. Se soi lentäjille tilaisuuden antautua seikkailuun ja viihdytti yleisöä.

Mutta vuonna 1911 Italia alkoi pudottaa lentokoneista kranaatteja turkkilaisten joukkojen niskaan. Sitten tuli vuosi 1914. ”Ihmisen ilmailun sirkus- ja karnevaalikausi päättyi äkisti ensimmäisen maailmansodan syttyessä vuonna 1914”, kertoo Encyclopædia Britannica. ”Ilmailusta tuli yhtäkkiä suurta liiketoimintaa, kun sotaa käyvien maiden hallitukset maksoivat halukkaasti miljoonia lentokoneiden suunnittelijoille.”

Ilmasota alkaa

Aivan sodan alusta lähtien Euroopan maat käyttivät lentokoneita toistensa vakoilemiseen. Mutta 26. elokuuta 1914 muuan venäläinen lentokone törmäsi tahallaan itävaltalaiseen koneeseen, joka oli loukannut Venäjän ilmatilaa. Molemmat lentäjät saivat surmansa. Tuona samana päivänä kolme englantilaista lentokonetta piiritti saksalaisen tiedustelukoneen ja pakotti sen laskeutumaan. Maat olivat selvästikin aloittaneet ilmasodan. 5. lokakuuta 1914 muuan ranskalainen lentäjä nousi ilmaan mukanaan kädessä pidettävä konekivääri, jolla hän ampui alas saksalaisen koneen. Pian lentokoneisiin asennettiin konekiväärejä, mikä johti pelottaviin ilmataisteluihin. Sodan loppuun mennessä yli 10000 miestä oli saanut surmansa näissä yhteenotoissa.

Vielä pelottavampaa oli nähdä lentokoneista putoavan pommeja. 8. lokakuuta 1914 kaksi englantilaista konetta pommitti Kölnissä ja Düsseldorfissa sijainneita strategisia kohteita. Sitten vuoden 1914 joulukuussa Saksa aloitti ilmahyökkäykset Englannin yllä. ”Pommituslennot muuttuivat yhä pelottavammiksi sodan edistyessä”, kirjoittaa Susanne Everett ensimmäistä maailmansotaa käsittelevässä kirjassaan. – World War I – An Illustrated History.

Lentäjiä ja lentämistä käsittelevässä kirjassaan Aidan Chambers esittää yhteenvedon lentokoneen merkityksestä ensimmäisessä maailmansodassa: ”Lentokone oli tullut täysi-ikäiseksi tuhon orgioissa. Ranskan taistelukentillä lepäsivät monien ilmassa käytyjen kamppailujen vääntyneet hylyt; Lontoota ja muita suurkaupunkeja sekä pikkukaupunkeja ja kyliä oli pommitettu; laivojen kimppuun oli hyökätty taivaalta käsin. Sota – – muutti täysin luonnettaan, kun lentäjät astuivat näyttämölle noissa uskomattomissa koneissaan.” – Flyers and Flying.

Monet näkivät näissä ja muissa sodan kehitysvaiheissa seuraavan Raamatun ennustuksen täyttyvän: ”Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, – – ja tulee olemaan pelottavia näkyjä ja taivaasta suuria tunnusmerkkejä.” (Luukas 21:10, 11) Tämän ennustuksen rinnakkaiskertomus lisää sanat: ”Kaikki nämä ovat ahdingon tuskien alkua.” – Matteus 24:7, 8.

”Synnytystuskien alkuako”?

Osoittautuiko ensimmäinen maailmansota ’pelottavine näkyineen ja taivaasta tulevine suurine tunnusmerkkeineen’ vain ”synnytystuskien aluksi”, kuten Uusi testamentti nykysuomeksi asian ilmaisee? Historia vastaa myöntävästi. Toisen maailmansodan aikana pudotettiin maata lähinnä olevista taivaista yli miljoona tonnia pommeja. Näiden joukossa oli korttelipommeja ja muita kuusitonnisia laitteita, jotka pystyivät porautumaan viisi metriä kiinteään betoniin.

Kuvittelehan vain sitä kauhua, jota Hampurin asukkaat tunsivat sydämessään eräänä heinäkuun iltana vuonna 1943, kun noin 700 pommikonetta tuhosi heidän kaupunkiaan. Tämä toistui kaksi vuorokautta myöhemmin aiheuttaen tulimyrskyn, joka vaati yli 40000 uhrin hengen. ”Riutuneita ja kauhistuneita pakolaisia virtasi naapurimaakuntiin”, kirjoitti Adolf Galland. ”Hampurin kauhu levisi nopeasti Saksan kaukaisimpiin kyliin.”

Varsova, Lontoo, Coventry, Berliini, Dresden, Tokio ja monet muut kaupungit kärsivät ankarista pommituksista. Eräs Tokioon tehty ilmahyökkäys aiheutti Hampurin tulimyrskyä vielä tuhoisamman myrskyn. Se vaati yli 80000 ihmisen hengen. Toistuvien ilmahyökkäysten jälkeen miljoonat pakenivat kaupungista. ”Tokion väkiluku laski viidestä miljoonasta 2,3 miljoonaan”, kertoo historioitsija Jablonski. Muuan japanilainen nainen sanoo: ”Aina kun kuulen paloauton sireenin ulvovan tai näen puitten rätisevän takassa, sydämeni alkaa jyskyttää ja elän uudelleen lapsuuteni kauhun päivät.”

Toisen maailmansodan aikana otettiin käyttöön hirvittäviä uusia aseita. Sodan viimeisenä vuonna Saksa alkoi laukoa ilmaan V-2-raketteja, joissa oli tonnin räjähdyspanos. Niiden nopeus oli 5600 kilometriä tunnissa, ja ne saapuivat Englannin maaperälle vain viidessä minuutissa niiden laukaisemisesta. Sitten Yhdysvallat pudotti atomipommin kahteen Japanin kaupunkiin, toisen Hiroshimaan ja toisen Nagasakiin, ja surmasi kerralla yli 100000 ihmistä. Britannica-tietosanakirja selittää: ”V-2 oli sukua atomipommille, ja se edelsi sodanjälkeisen kauden mannertenvälisiä ballistisia ohjuksia.”

Sodan jälkeen maat kehittivät vielä tuhoisampia ydinaseita. Näitä kokeiltiin kuumeisesti ennen vuonna 1963 solmitun ydinkoekieltosopimuksen allekirjoittamista. Ydinpommeja räjäytettiin jopa avaruudessa. Tri Mitton kirjoittaa Aurinkoa käsittelevässä kirjassaan eräästä tällaisesta kokeesta: ”Heinäkuussa vuonna 1962 tehty Starfish-räjäytyskoe sai aikaan useita vuosia kestäneen ydinlaskeuman. Tämän kokeen suorittamisen typeryys havaittiin selvästi, kun huomattiin sen tuhonneen tehokkaasti useita kalliita satelliitteja.” – Daytime Star – The Story of Our Sun.

Vuoden 1963 sopimus rajoitti ydinasekokeita, mutta se ei estänyt supervaltoja valmistamasta lisää näitä pommeja. Se ei myöskään estänyt niitä kehittämästä niiden laukaisumenetelmiä. Tri Jastrow kirjoitti tästä Science Digest -lehdessä: ”Kun saksalaiset antoivat sataa V-2-ammuksia Englannin ylle 40 vuotta sitten, he ajattelivat päässeensä hyvään tulokseen, jos raketti osui 10 mailin [16 kilometrin] päähän kohteestaan. – – Nykyään käytössä olevien neuvostoliittolaisten ja amerikkalaisten mannertenvälisten ohjusten kärjet osuvat 300 jaardin [270 metrin] säteelle kohteistaan lennettyään ensin tuhansia maileja.”

Tri Jastrow kuvaili edelleen uusia ydinkärkiä, joissa on tutka ja elektroniaivot. Niitä kutsutaan nimellä ”smart warheads” (’älykkäät taistelukärjet’) ja niiden sanotaan ”laskeutuvan kohteeseensa keskimäärin 25 jaardin [23 metrin] tarkkuudella”. Näitä taistelukärkiä uskotaan voitavan asentaa mannertenvälisiin ballistisiin ohjuksiin.

Etkö olekin samaa mieltä siitä, että vuonna 1914 alkaneet tapahtumat olivat vain ”synnytystuskien alkua”? Ihminen on alkanut käyttää ”taivasta” aina vain kuolettavampiin tarkoituksiin.

[Kuva s. 4]

Ydinpommeja kokeiltiin avaruudessa ennen osittaisen ydinkoekieltosopimuksen allekirjoittamista