Maailma vuoden 1914 jälkeen

5. osa: 1943–1945 Toisen maailmansodan kiihkeä ja tulinen loppu

RAY muistaa, miten 1940-luvun alussa hänellä, nuorella koulupojalla, ja hänen veljellään oli joka ilta tapana asettua heidän Kalifoniassa sijainneen kotinsa radion ääreen kuuntelemaan kello kymmenen uutisia. Heidän kotipaikkansa ja Euroopan välisen aikaeron ansiosta he pystyivät kuulemaan uutisia sinä yönä Saksan ylle tehdyistä pommihyökkäyksistä. Näille kahdelle nuorukaiselle tuli jokailtaiseksi tavaksi yrittää löytää Essen, Berliini, Stuttgart, Hampuri ja muita Saksan kaupunkeja heidän eteensä lattialle levitetyltä suurelta Euroopan kartalta.

Samaan aikaan saksalaisnuorukaiset oppivat tuntemaan sodan paljon koskettavammin. Heille jokaöistä elämää oli yrittää saada nukutuksi väestönsuojien kolkoissa tiloissa. Saksaa oltiin järjestelmällisesti pakottamassa polvilleen jo toista kertaa vajaan 30 vuoden kuluessa. Muuan saksalainen sanomalehti kirjoitti myöhemmin: ”Se mitä siihen asti oli pelätty, oli nyt – viimeistään talvella 1942–1943 – ilmiselvää: Saksa ei voisi enää voittaa sotaa, jossa oli jo pitkään kärsitty tappioita.”

Tulta taivaasta

Liittoutuneiden pommit, jotka putoilivat kuin tuli taivaasta, saivat saksalaiset vielä vakuuttuneemmiksi siitä, että tappio oli väistämätön. On arvioitu, että sodan aikana lähes viidennes maan asuinrakennuksista joko tuhoutui tai vahingoittui asuinkelvottomaksi. Yli miljoona siviiliä sai surmansa tai haavoittui vakavasti, ja 7–8 miljoonaa ihmistä joutui kodittomaksi.

Niin kauan kuin sotarintamilta tuli hyviä uutisia ja niin kauan kuin ihmisten ei ollut pakko viettää öitään väestönsuojissa, useimmat olivat halukkaita seuraamaan Hitleriä ja hänen politiikkaansa. Mutta kuten Süddeutsche Zeitung selittää, ”kun huonoja uutisia alkoi kasaantua, silloin tuli käännekohta”. Eräässä 9. elokuuta 1943 päivätyssä Saksan salaisen palvelun raportissa myönnetään, että ilmasodalla oli seurauksensa. Siinä sanotaan, että ihmiset, ”joiden edessä oli ratkaisemattomalta vaikuttava ongelma heidän oman elämänsä jatkumisesta”, kysyivät nyt: ”Miksi?”, mitä ei ollut tapahtunut aikaisemmin. Vastarintaliikkeet, joiden tarkoitus oli joko syöstä Hitler vallasta tai pakottaa hänet solmimaan rauha, saivat uutta tukea. Hänen salamurhaamisekseen tehtiin useita epäonnistuneita yrityksiä, muun muassa se tunnettu yritys, joka tapahtui 20. heinäkuuta 1944.

Suljettujen ovien takana ilmaistu tyytymättömyys tuli yhä tavallisemmaksi, ja usein se esitettiin huumorin muodossa. Kerrottiin esimerkiksi Berliinistä kotoisin olleesta miehestä ja Essenistä kotoisin olleesta miehestä, jotka keskustelivat siitä, miten suuria vahinkoja pommit olivat aiheuttaneet kummankin omassa kaupungissa. Berliiniläinen sanoi Berliinin pommituksen olleen niin ankaraa, että ikkunaruutuja putoili taloista viiden tunnin ajan pommituksen jälkeen. Tähän esseniläinen vastasi: ”Ei tuo vielä mitään. Essenin pommituksen jälkeen Führerin kuvia lensi ulos ikkunoista kahden viikon ajan!”

Kun liittoutuneiden odotettu maihinnousu Eurooppaan lähestyi, liittoutuneiden pommihyökkäykset, joille oli annettu nimi ”Pointblank”, tehostuivat. Itse asiassa niitä jatkettiin aina sodan loppuun saakka; yksi sodan kiistellyimmistä pommihyökkäyksistä tehtiin vasta helmikuussa 1945. Saksalainen sanomalehti Stuttgarter Zeitung kertoo: ”Aluksi kohteena pidettiin Berliiniä. Sitten päätettiin valita kaupunki, joka oli siihen asti säilynyt käytännöllisesti katsoen koskemattomana – –, Dresdenin kaupunki. – – Hiroshimaa enteilevän tuhon laajuus teki tästä pommituksesta erilaisen kuin kaikki muut.” Illustrierte Wochenzeitung lisää: ”Dresdenistä, joka oli Euroopan kauneimpia kaupunkeja, tuli kuollut kaupunki. Mitään muuta Saksan kaupunkia ei pommitettu pirstaleiksi yhtä järjestelmällisesti.”

Vertaa toisiinsa oheisessa kehystetyssä osassa olevia kahta silminnäkijän kuvausta tästä pommihyökkäyksestä. Kysy sitten itseltäsi: voisiko mikään korostaa selvemmin sodan julmuutta ja mielettömyyttä?

Jo kauan ennen ”tähtien sodan” aikakautta oli siis selvää, että taivaalla oli muitakin vaaroja kuin vain myrskysää. Miten hyvin tämä muistuttaakaan siitä, mitä Kristus Jeesus ennusti viimeisistä päivistä: ”Ja tulee olemaan pelottavia näkyjä ja taivaasta suuria tunnusmerkkejä. On myös oleva tunnusmerkkejä auringossa ja kuussa ja tähdissä.” – Luukas 21:11, 25; vrt. Ilmestys 13:13.

Salainen ase ei saakaan aikaan rauhaa

Ajettuaan akselivallat pois Pohjois-Afrikasta liittoutuneet nousivat maihin Sisiliassa heinäkuussa 1943. Syyskuussa ne etenivät Italian mantereelle. Italian hallitus, joka oli sillä välin pannut Mussolinin viralta, antautui. Lokakuussa se jopa julisti sodan entiselle kumppanilleen Saksalle.

Aavistaessaan maihinnousun uhkaavan lännestä Hitler veti saman vuoden lopulla osan joukoistaan pois idästä. Hänen oli välttämättä pystyttävä pitämään Pohjois-Ranskan ja Belgian rannikot valvonnassaan. Sieltä hän aikoi laukaista sen, minkä hän toivoi kääntävän taistelun kulun jälleen kerran hänen edukseen: salaisen aseen!

Mikä se saattoi olla? Sen uskottiin pystyvän pyyhkimään maan tasalle Lontoon kokoisen kaupungin huomattavan lyhyessä ajassa. Joulukuussa 1943 kiersi huhu, että Saksan länsiosien asukkaita oli käsketty valmistautumaan 60 tunnin oleskeluun väestönsuojissa. Kun sitten salainen kostoase olisi tehnyt tehtävänsä, he voisivat astua maailmaan, jossa natsit sanelisivat rauhan.

Mutta varhain kesäkuun 6. päivän aamuna vuonna 1944, ennen kuin Hitlerin salainen ase oli toimintakunnossa, liittoutuneiden maihinnousujoukot tekivät rynnäkön Ranskan rannikolle Normandiaan. Hitlerin joukkoja vastaan taisteltiin nyt idästä, lännestä ja etelästä. Viikkoa myöhemmin, 13. kesäkuuta, Hitler iski luvatulla salaisella aseellaan. Todellisuudessa se koostui kahdesta aseesta. Toinen oli lentävä pommi, jota kutsuttiin V-1-ohjukseksi, ja toinen, jota kutsuttiin V-2-raketiksi, oli nykyisten pitkän matkan ballististen ohjusten edeltäjä. ”V” tarkoitti saksalaista sanaa Vergeltungswaffen, joka merkitsee ’kostoasetta’. Siitä päivästä seuraavaan maaliskuuhun saakka niitä laukaistiin tekemään tuhojaan Englannissa ja Belgiassa. Niiden uhreiksi joutui yli 23000 henkeä, joista useat tuhannet kuolivat. Mutta pian kävi ilmi, että Hitlerin salaisesta aseesta ei ollut riittävästi apua ja että se tuli liian myöhään.

Oli myös selvää, että Hitler syyttäisi tappiostaan toisia. Viimeisimpiä hänen kirjoittamiaan sanoja olivat: ”Monet ihmiset ovat – – käyttäneet luottamustani väärin. Uskottomuus ja petollisuus ovat koko sodan ajan kaivaneet maata vastarinnan alta.” Hän korosti tätä vakaumustaan erottamalla puolueesta ja virasta entiset toverinsa Hermann Göringin ja Heinrich Himmlerin, joita hän nyt piti pettureina. Saksalaisen lehtimiehen ja palkitun kirjailijan Sebastian Haffnerin mukaan Hitler itse oli ”tietoisesti – – petturi”. Hitlerin muille kansoille ja ryhmille tekemien kauhutekojen laajuutta ja vakavuutta ei voida vähätellä, mutta Haffnerin mukaan ”ylivoimaisesti eniten objektiivisestikin katsoen Hitler vahingoitti Saksaa”.

Hitler teki itsemurhan Berliinissä sijainneessa bunkkerissaan 30. huhtikuuta 1945 Berliinin hallinnasta käytyjen kiihkeiden taistelujen keskellä. Hänen ohjeittensa mukaisesti hänen ruumiinsa poltettiin valtakunnankanslian puutarhassa. Sekä Hitler että hänen suurisuuntaiset harhakuvitelmansa haihtuivat savuna ilmaan.

Pahempaa kuin Dresden

Samaan aikaan liittoutuneet saivat Japania vastaan käydyssä sodassa tuntuvia voittoja. Heidän suunnitelmansa siirtymisestä harppauksin saarelta toiselle aina Japanin pääsaarille asti oli yksinkertainen. Mutta sen toteuttaminen oli vaikeaa ja sitä paitsi menetykset olivat äärimmäisen suuret. Lisäksi arvioitiin, että itse pääsaarille hyökkääminen merkitsisi liittoutuneille ainakin puolen miljoonan sotilaan kuolemaa ja japanilaisille ehkä vieläkin enemmän. Jos vain olisi jokin keino lopettaa sota nopeammin! Onnistuisiko Yhdysvaltain kehittelemä salainen ase sen tekemisessä?

Juuri toisen maailmansodan syttymistä Albert Einstein oli ilmoittanut Yhdysvaltain presidentille, että saksalaiset tiedemiehet tekivät kokeita yrittäen valjastaa ydinenergiaa aseiden valmistukseen. Hän varoitti, että jos he onnistuisivat tavoitteittensa toteuttamisessa, heillä olisi hallussaan suunnaton voima, jota voitaisiin käyttää sotilaallisesti heidän päämääriensä saavuttamiseen. Tämän vaaran vastapainoksi Yhdysvaltain sotaministeriö otti vuonna 1942 käyttöön suunnitelman, joka myöhemmin tunnettiin ”Manhattan-projektina” ja jonka päämääränä oli atomipommin kehittäminen.

Heinäkuun 16. päivänä 1945 tehtiin ensimmäinen onnistunut sellaisen pommin räjäytys New Mexicossa. Oli liian myöhäistä käyttää tätä salaista asetta Euroopassa, mutta ei Aasiassa.a Niinpä 6. elokuuta pudotettiin atomipommi Hiroshimaan Japaniin ja kolme päivää myöhemmin toinen Nagasakiin. Jos Dresdenin hyökkäys oli ollut kiistanalainen, niin miten paljon kiistanalaisempia nämä kaksi hyökkäystä olivatkaan! Jotkut väittävät, että ne olivat oikeutettuja ja säästivät ajan oloon ehkä satoja, tuhansia ihmishenkiä. Toiset ovat kuitenkin esittäneet, että asumattomalla alueella tehty koeräjäytys olisi voinut riittää Japanin pakottamiseksi antautumaan. Joka tapauksessa tajutessaan tilanteen olevan toivoton Japani antautui. Sota oli ohi – todella ohi!

Vastaus kysymykseen ”Miksi?”

Niitä vastaan, joiden liittoutuneet katsoivat olleen pääasiallisesti vastuussa sodan puhkeamisesta ja sen jatkumisesta, käytiin oikeudenkäynti sotarikoksista. Syyllisiksi todistettuja rangaistiin.b Natsismi oli todellakin syyllistynyt historian hirvittävimpiin kuuluviin kauhutekoihin. Mutta mitkä seikat olivat johtaneet vähitellen kaikkeen tähän? Puhuessaan natsismin noususta sveitsiläinen historioitsija professori Walter Hofer väittää, että ”yleensä vääristellään historiallisten kysymysten vastauksia, jotka ovat aivan liian yksinkertaisia; etenkin tässä tapauksessa tehdään niin”. Hän selittää edelleen: ”Ilman vuosina 1914–1918 koetun totaalisen sodan ja sotaympäristön aiheuttamia voimakkaita jälkivaikutuksia kansallissosialismin ideologia ja hallinto olisivat olleet mahdottomia.”

Tämä tukee sitä väitettä, että maailmassa lähes koko tämän vuosisadan vallinneet katastrofaaliset olosuhteet juontavat juurensa siitä, mitä tapahtui vuosina 1914–1918. Raamatun ajanlaskun mukaan juuri silloin se – –, ”jota kutsutaan Panettelijaksi ja Saatanaksi, joka eksyttää koko asuttua maata”, karkotettiin taivaallisesta asemastaan kansojen vastustamattomana hallitsijana. ”Hänet heitettiin alas maahan”, sanoo raamatunkirjoittaja ja varoittaa sitten: ”Voi maata – –, koska Panettelija on tullut alas teidän luoksenne suuren vihan vallassa tietäessään, että hänellä on lyhyt aika.” – Ilmestys 12:9, 12; vrt. 11:18.

Ensimmäinen maailmansota oli ilmaus Panettelijan vihasta, samoin kuin myös toinen maailmansota. Hän on siksi molempien sotien ja kaiken niiden tuottaman kurjuuden pohjimmainen syy. On ymmärrettävää, että joidenkuiden on vaikea tukahduttaa Auschwitzin johdosta saksalaisia kohtaan tuntemaansa vihaa tai Pearl Harborin johdosta japanilaisia kohtaan. Toisaalta jotkut tuntevat vihaa englantilaisia kohtaan Dresdenin takia tai amerikkalaisia kohtaan Hiroshiman takia. Kansalliset ja myös henkilökohtaiset vihan tunteet istuvat tiukassa. Mutta ne eivät saa hallita kristittyjen ajattelua, vaan heidän on sopivampaa kohdistaa tunteensa Saatana Panettelijaan.

Jumalan valtakunta tuhoaa pian Panettelijan ja ratkaisee kaikki ihmiskunnan ongelmat. Juuri tätä hyvää uutista halusivat Jehovan todistajat, joiden rivit kasvoivat 71509:stä 141606:een vuosina 1939–1945, saarnata entistä laajemmin nyt, kun toinen maailmansota oli ohi. ”Petollinen vauraus keskellä rauhaa jota ei ollutkaan” ei estäisi heitä tekemästä sitä. Lue siitä lehtemme seuraavasta numerosta.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 17]

Valtava tulimeri

”Koko Dresdenin kaupunki vavahteli. Palopommit kylvivät bensiiniä ja fosforia kuin sadetta. Liekit hyppivät rakennuksista kaduille, sytyttivät asfaltin tuleen ja kuumensivat raitiokiskot hehkuviksi. Kaikki oli yhtä valtavaa tulimerta, joka oli neljä kilometriä leveä ja seitsemän kilometriä pitkä. 70000 ihmistä paloi elävältä, repeytyi kappaleiksi pommien räjähtäessä, murskautui sortuvien seinien alle tai tukehtui savuun. Jälkeenpäin puhjennut suunnaton tulimyrsky nostatti kaiken ilmaan – huonekalut, niin, jopa ihmiset kieppuivat ympäri tulikurimuksessa. Vanhalla torilla oli kolme kertaa kolmen metrin suuruinen vesisäiliö. Vauhkoontuneet ihmiset hyppäsivät veteen turvaan, mutta he hukkuivat tai tukehtuivat sinne; vain harvat pääsivät pois elävinä. Löytyi vain hiiltyneitä ruumiita. Kuolleita oli mahdotonta haudata kaikkia; ruumiit vain koottiin kasoihin, valeltiin bensiinillä ja sytytettiin tuleen. Kasat paloivat päiväkausia. Meidän talomme paloi niin että vain seinät jäivät jäljelle. Menetimme myös rakkaan Josiemme ja hänen pienen viisivuotiaan poikansa.” – Dresdenin asukkaat H. ja S. M.

”Ilmasta katsoen kaupunki näytti hyvin kauniilta, keskustassa – – pala eri värisiä liekkejä. – – Minun mielestäni se ei todellakaan vaikuttanut niin kovin kauhealta kammottavan kauneutensa tähden.” – Tuntematon Englannin ilmavoimien pommituslentäjä

[Tekstiruutu s. 20]

Muita uutisia

1944 – Paavi pyytää sotivia maita olemaan pommittamatta Roomaa

Naiset saavat äänioikeuden Ranskassa

[Kuvat s. 18]

Toisessa maailmansodassa käytetty saksalainen V-1-ohjus (oikealla) ja V-2-raketti (alla)

[Lähdemerkintä]

Imperial War Museum, Lontoo

[Kuvan lähdemerkintä s. 19]

Yhdysvaltain ilmavoimien valokuva