Maailma vuoden 1914 jälkeen

6. osa: 1946–1959 Petollinen vauraus keskellä rauhaa jota ei ollutkaan

”MIELLYTTIPÄ meitä tai ei, nykyinen maailma on Hitlerin työtä”, väittää kirjallisuuspalkinnon saanut lehtimies Sebastian Haffner. Hän selittää: ”Ilman Hitleriä ei olisi Saksan ja Euroopan jakoa; ilman Hitleriä ei olisi amerikkalaisia ja venäläisiä Berliinissä; ilman Hitleriä ei olisi Israelia; ilman Hitleriä ei olisi siirtomaajärjestelmän purkautumista, ei ainakaan niin nopeaa, ei Aasian, arabimaiden ja mustan Afrikan emansipaatiota eikä Euroopan putoamista alempaan luokkaan.”

Tietenkin myös muiden sen ajan maailman johtajien teoilla oli paljon merkitystä. Esimerkiksi ”useimmat nykyhistorioitsijat johtavat Euroopan nykyisen idän ja lännen välisen kahtiajaon Teheranin [konferenssissa vuoden 1943 lopulla] kolmen suuren välillä tehdyistä päätöksistä”, kerrotaan kanadalaisessa Maclean’s-aikakauslehdessä. Lehti jatkaa kuitenkin huomauttamalla, että ”Jalta[n konferenssi, joka pidettiin helmikuussa 1945] tuli monien historioitsijoiden keskuudessa parhaiten tunnetuksi – – kokouksena, jossa Stalin oli läntisiä liittolaisiaan ovelampi ja anasti itselleen maailmanvallan. – – Muutamien viikkojen kuluessa Stalinin joukot olivat lujittaneet otettaan ja ulottaneet sen Itä-Eurooppaan. – – Kuuma sota oli loppumaisillaan, mutta kylmä sota oli juuri alkanut.”

Kylmä sota? Kyllä. Sellaista ilmaisua Bernard Baruch, Yhdysvaltain presidentin neuvonantaja, käytti vuonna 1947 kuvaillessaan Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välistä kilpailua. Kylmässä sodassa taisteltiin poliittisilla, taloudellisilla ja propagandan rintamilla.

Sodan lopussa liittoutuneet jakoivat Saksan neljään miehitysvyöhykkeeseen. Ranskalaiset, englantilaiset ja amerikkalaiset ottivat haltuunsa maan etelä- ja länsiosat, ja neuvostoliittolaiset itäosan. Näin muodostui kaksi kansallista ryhmittymää, joista toinen oli demokraattinen ja toinen kommunistinen. Aina siitä lähtien ne ovat vaihtaneet jäätäviä katseita näkymättömän rautaesiripun yli.

Myös Berliini jaettiin neljään sektoriin. Koska tuo Saksan entinen pääkaupunki sijaitsi Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeellä, sen englantilaiselle, ranskalaiselle ja amerikkalaiselle sektorille tarkoitettujen toimitusten täytyi kulkea Neuvostoliiton vyöhykkeen halki. Tämä aiheutti ongelmia, ja vuoden 1948 puolivälissä neuvostoliittolaiset sulkivat kaikki maayhteydet Berliinistä länteen. Vastaukseksi länsivallat kuljettivat kaikki tarvitsemansa elintarvike- ja polttoainetoimitukset lentoteitse. Berliinin saarto ja ilmasilta pitivät kylmän sodan jännitystä kireänä noin 11 kuukauden ajan saarron päättymiseen asti.

Pariisin yliopiston professori Alfred Grosser kirjoittaa: ”Melkein yhdessä yössä Berliini muutti mainettaan preussilaisen sotahenkisyyden ja Hitlerin diktatuurin symbolista vapauden symboliksi.” Nykyään Berliini on yhä yleinen symboli, ja sekä idän että lännen poliitikot käyttävät sitä aika ajoin verukkeena kylmän sodan liekkien lietsomiseen.

Viisi päivää ennen toisen maailmansodan loppumista Neuvostoliitto julisti sodan Japanille ja hyökkäsi Japanin miehittämään Koreaan sen pohjoiskärjestä. Kun Japani antautui, liittoutuneet sopivat siitä, että 38. leveyspiirin pohjoispuolella olleiden japanilaisten joukkojen pitäisi antautua neuvostoliittolaisille ja tämän linjan eteläpuolella olleiden joukkojen amerikkalaisille. Vuonna 1950 tämä maan keinotekoinen jako johti sotaan. Ennen kuin se oli ohi, lähes 20 maata oli osallistunut sotatoimiin, ja yli 40 muuta maata oli toimittanut sotavarusteita tai muonitusapua. Heinäkuun 27. päivänä vuonna 1953 tulitauko saatettiin lopulta voimaan, sen jälkeen kun satojatuhansia ihmisiä oli kuollut. Minkä puolesta? Nykyään, yli 30 vuotta myöhemmin Korean kysymykseen ei ole löydetty mitään lopullista ratkaisua. Tämän rajan yhteydessä puhutaan bambuesiripusta.

Profeetta Daniel näki ennalta, että sellainen yhteenotto tapahtuisi kahden vertauskuvallisen kuninkaan välillä. Kylmä sota oli antanut meidän aikamme kahdelle supervalta-kuninkaalle sopivan tilaisuuden neuvotella toistensa kanssa ja jatkaa jo kauan kestänyttä politiikkaansa puhua ”samassa pöydässä – – valhetta”. Näin he ovat ajaneet kansallisia etujaan ja samaan aikaan iskeneet ”yhteen” toistensa kanssa tavoitellen omaa hyötyään. – Daniel 11:27–45.

Kurittomien ”vauvojen synnytys sujui hyvin”

Kun ensimmäinen onnistunut atomipommin räjäytys tehtiin New Mexicossa, Yhdysvaltain presidentti Trumanille lähetettiin salainen viesti, jossa luki: ”Vauvojen synnytys sujui hyvin.” Mutta miten kurittomiksi ja vaativiksi nämä ”vauvat” ovatkaan osoittautuneet! Ne ovat syösseet sekä suuret että pienet kansat ennenkuulumattomaan, maailmanlaajuiseen sotavarusteluun ja pakottaneet ne kuluttamaan rahat, jotka ne olisivat voineet käyttää paremmin ruokkiakseen ja kouluttaakseen köyhiään. Ne ovat edistäneet vaarallista politiikkaa rauhan säilyttämisestä kauhun tasapainon avulla. Ne ovat antaneet Yhdistyneille kansakunnille hyvän syyn pitää jokaista kansallista tai kansainvälistä yhteenottoa, olipa se kuinka pieni tahansa, mahdollisena ydintuhon alkuna. Niiden vuoksi on ollut pakko perustaa sellaisia uusia rauhaa ylläpitäviä järjestöjä kuin NATO (Pohjois-Atlantin liitto) vuonna 1949 ja Varsovan liitto vuonna 1955.

Samalla kun ”atomivauvojen” ja niiden vanhempina olleiden maiden lukumäärä on kasvanut, myös joko vahingossa aiheutetun tai suunnitellun maailmanlaajuisen ydinsodan vaara on kasvanut. Ne ovat saaneet maailman vapisemaan ”pelosta ja sen odotuksesta, mikä kohtaa asuttua maata”. – Luukas 21:26.

Jos siis se laukaus, joka aloitti Yhdysvaltain vapaussodan vuonna 1775, oli ”laukaus, joka kuultiin ympäri maailmaa”, kuten runoilija Ralph Waldo Emerson sitä kutsui, silloin se atomipommin räjähdys, joka lopetti toisen maailmansodan vuonna 1945, oli ehdottoman varmasti ’räjähdys, joka kuultiin ympäri maailmaa’.

Kirjassa The World Book Encyclopedia kerrotaan muista kurittomista ”vauvoista”, joiden ”synnytys sujui hyvin” sodanjälkeisena aikana. Aiheen ”Uusien kansakuntien nousu” yhteydessä kirjassa selitetään: ”Toisen maailmansodan jälkeen suuret eurooppalaiset maailmanvallat luhistuivat yksitellen. Sodassa koetut menetykset olivat heikentäneet Englantia, Ranskaa, Belgiaa, Alankomaita ja muita suuria siirtomaavaltoja. Ne eivät enää pystyneet pitämään siirtomaitaan hallussaan väkipakolla.” Ensimmäisiä siirtomaita, jotka saavuttivat itsenäisyyden, olivat Indonesia, Filippiinit, Pakistan, Intia, Ceylon (nykyään Sri lanka), Israel, Libya, Tunisia ja Ghana.

Tämä suuntaus kohti poliittista itsenäisyyttä on jatkunut aina nykyaikaan asti, ja se on johtanut ainakin sadan uuden kansakunnan syntyyn vuoden 1945 jälkeen.

Kolonialismilla eli siirtomaajärjestelmällä oli varjopuolensa, mutta sekään, mitä on tullut tilalle, ei välttämättä ole parempaa. Useisiin lehtiin kirjoittava kolumnisti Georgie Anne Geyer huomauttaa: ”Kun siirtomaavallat hajosivat, monilla uusilla kansoilla alkoi pitkä, hitaasti tuhoon johtava aikakausi. Sisällissodat ovat sille usein tunnusomaisia.” Näin on siis kasaantunut todisteita siitä, ettei ihminen voi hallita itseään menestyksellisesti. – Saarnaaja 8:9; Jeremia 10:23.

Kallis ja petollinen hyvinvointi

Vuonna 1945 sodan runteleman Euroopan ja Aasian asukkaat olivat vaikeuksissa. Humanitaarisista syistä mutta myös omia etujaan tavoitellen liittoutuneet suunnittelivat Euroopan jälleenrakennusohjelman. Se oli suunnitelma, jonka mukaan rahallista apua tarjottiin Euroopan raunioina olleen teollisuuden jälleenrakentamiseksi. Yleisesti tämä tee se itse -ohjelma, joka nimitettiin ajatuksen luoneen Yhdysvaltain ulkoministerin mukaan, tunnettiin Marshallin suunnitelmana, ja vaikka se oli kallis, se oli tehokas.

Talous ja teollisuus elpyivät huomattavasti. Nykyaikaiset tehtaat, jotka olivat täynnä ajanmukaisia koneita, auttoivat hävinneitä kansoja saavuttamaan ja joissakin tapauksissa ohittamaan voittajina selviytyneet naapurimaansa, joiden oli usein pakko tulla toimeen vanhentuneilla tehtailla ja laitteilla. 1950-luvulla niin kutsuttu Saksan talousihme oli täydessä vauhdissa, ja vuosikymmenen loppuun mennessä Japani oli ryhtynyt rakennusohjelmaan, jonka avulla se voittaisi suuren osan maailmasta kaupankäynnissä.

Voittajat yrittivät myös samaan aikaan saada sisä- ja talouspolitiikkansa palautumaan ennalleen. Kotien rakentamista ja kotimaisten tavaroiden tuotantoa oli tuntuvasti vähennetty sodan aikana, jolloin kaikki valjastettiin sotatarvikkeiden tuotantoon. Tavaroilla, joita ilman ihmiset olivat tulleet kauan toimeen, oli nyt valtava menekki. Tämä merkitsi työtä kaikille; ainakaan sillä hetkellä työttömyys ei ollut ongelma. Maailma oli nyt menossa kohti hyvinvoinnin aikakautta, jollaista ei ollut nähty suurta lamakautta edeltäneen ajan jälkeen.

Mutta hyvinvoinnilla oli hintansa. Yhä useammat äidit lähtivät työhön kodin ulkopuolelle ja toisinaan laiminlöivät lapsiaan niin tehdessään. Kohoava elintaso toi lisää aikaa virkistäytymiseen, joka ei kuitenkaan aina ollut tervehenkistä. Television katselu alkoi syrjäyttää perheenjäsenten välistä keskustelua. Perhe-elämän luhistuminen johti avioerojen määrän lisääntymiseen. Kasvava taipumus siihen, että naimattomat asuvat yhdessä menemättä naimisiin, korvasi myöhemmin osittain tämän suuntauksen. Molempiin suuntauksiin liittyi kasvava pyrkimys korostaa omia etujaan toisten kustannuksella. Tämä jäyti sodan jo pahasti repimiä hengellisiä ja moraalisia arvoja yhä enemmän.

Aito rauha ja hyvinvointi

Kokonaisuutena maailman uskonnolliset järjestöt eivät olleet nähneet mitään väärää jäsentensä lähettämisessä teurastamaan lähimmäisiään toisen maailmansodan aikana. Siksi ne eivät nähneet nytkään mitään väärää kylmän sodan, poliittisten kapinoiden ja niin kutsuttujen vapaussotien tukemisessa moraalisesti ja aineellisesti. Oli kuitenkin olemassa yksi huomattava poikkeus.

Jehovan todistajat säilyttivät kristillisen puolueettomuuden toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen. Hitlerin tuhoamisyrityksistä huolimatta aktiivisten Jehovan todistajien määrä Saksassa kasvoi alle 9000:sta yli 52000:een vuosina 1946–1950. Vuosina 1945–1959 heidän määränsä kautta maailman lisääntyi 68 maassa toimineesta 141606 todistajasta 871737 todistajaan, jotka työskentelivät 175 maassa. Samaan aikaan kun monien muiden uskontojen jäsenet olivat yhä pahemmin sekä sodassa toisiaan vastaan poliittisten ja yhteiskunnallisten kiistakysymysten takia että huolissaan kirkon jäsenmäärän putoamisesta, Jehovan todistajat nauttivat hengellisessä mielessä todellisesta rauhasta ja hyvinvoinnista.

Tämä oli ilmeistä heidän vuonna 1958 New Yorkissa pitämässään Jumalan tahdon kansainvälisessä konventissa, jossa yhdessä ohjelmajaksossa läsnä olleiden suurin määrä oli yli 250000. Yksi pääpuhujista sanoi: ”Hengellisen paratiisin kukoistus selittää Jehovan – – todistajien ylitsevuotavan onnellisuuden. – – Tämä hengellinen paratiisi heijastaa Jumalan kirkkautta ja todistaa hänen valtakuntansa perustamisen.”

Toisen maailmansodan jälkeen seurannut rauha oli todellakin rauha, jota ei ollutkaan. Se ja sen edistämä puhtaasti materialistinen hyvinvointi korostivat seuraavaa kiistämätöntä tosiasiaa: aito rauha ja hyvinvointi voivat tulla ainoastaan Jumalan perustetun valtakunnan välityksellä. 1960-luvulla – ”kiihkeiden protestien aikakaudella” – tämä tulisi vieläkin selvemmäksi. Lue siitä lehtemme seuraavasta numerosta.

[Tekstiruutu s. 14]

Muita uutisia

1946 – Ho Tši Minh julistaa vapaussodan Vietnamissa

1948 – Mohandas Gandhi salamurhataan

1952 – Yhdysvallat räjäyttää ensimmäisen vetypommin

1958 – Euroopan talousyhteisö (EEC) aloittaa toimintansa

1959 – Neuvostoliittolainen raketti lähettää maahan kuvia kuusta

[Kuva s. 15]

Sodanjälkeinen hyvinvointi toi tullessaan kauniita koteja ja uusia autoja moniin perheisiin

[Lähdemerkintä]

H. Armstrong Roberts