Nuoret kysyvät:
Miten tulen toimeen uuden vanhempani kanssa?
Kun 16-vuotiasta Lynchiä pyydettiin koulussa kirjoittamaan aiheesta ”Henkilö jota ihailen”, hän aloitti: ”Ihailen hänen ajattelutapaansa ja sitä tapaa, jolla hän kohtelee äitiäni. Rakastan häntä todella.” Näin hän kirjoitti isäpuolestaan. Koska monien mieleen on iskostunut myytti ilkeistä äiti- ja isäpuolista, Lynchin valinta saattaa tuntua oudolta. Koska tilastot kertovat monien uusperheiden kärsivän ongelmista, miten voi olla mahdollista saavuttaa sellaiset läheiset suhteet?
TAVALLISESTI perheenjäsenillä on ollut vuosia aikaa sopeutua toisiinsa. Uusperheessä he kaikki kuitenkin joutuvat yhteen hyvin nopeasti. Jos sattuu, että uusi vanhempasi on tarkka siisteyden suhteen ja itse suhtaudut asioihin huolettomammin, on varmaa, että teille tulee joitakin erimielisyyksiä. Vaikka jotkut ongelmat tarvitsevat selvitäkseen vain aikaa, toiset ovat paljon vakavampia.
”Hän pani minut viemään roskat!” protestoi 11-vuotias Lynch äidilleen. ”Vaikka pidinkin isäpuolestani, en voinut hyväksyä sitä, että hän käskisi minua”, tunnustaa Lynch joka on nyt 20-vuotias. ”Ajattelin, että vain äidilläni oli oikeus siihen. Minusta tuntui vieraalta ajatus, että isäpuoleni ojentaisi minua.” Kurituksen antaminen on todellakin yksi arimmista kysymyksistä uusperheessä.
Toinen vakava, ratkaisua vaativa ongelma liittyy siihen, ettei lapsi pysty ilmaisemaan tunteitaan. Ei ole helppoa purkaa sydäntään käytännöllisesti katsoen vieraalle ihmiselle. Toisinaan et ehkä edes itse ymmärrä omia tunteitasi. Ennakkoasenteiden tai pelkästään sen vuoksi, ettei uusi vanhempasi tunne sinua riittävästi, hän saattaa ymmärtää sinut väärin.
Sellaiset vaikeudet voidaan kuitenkin voittaa. Miten?
”Kasvakaa ajattelukyvyssä”
”Veljet, älkää ajatelko lapsellisesti. Pahaa tekemään olkaa taitamattomia kuin lapset, mutta ajattelussanne olkaa täysikasvuisia.” (1. Korinttolaisille 14:20, Uusi testamentti nykysuomeksi.) Tämä neuvo annettiin muinaisen Korinton kristilliselle seurakunnalle, jotta se olisi voinut korjata keskuudessaan vallitsevan epäjärjestyksen ja sekaannuksen. Sama neuvo auttaa myös uusperheitä saavuttamaan lämpimät ja rauhaisat suhteet. Mutta kuinka sitä voidaan soveltaa?
Yksi keino osoittaa ’olevasi ajattelussasi täysikasvuinen’ on hyväksyä uuden vanhempasi oikeus kurittaa sinua. Hän huolehtii luonnollisen vanhemman velvollisuuksista ja ansaitsee siksi kunnioituksesi ja tottelevaisuutesi. (Sananlaskut 1:8; Efesolaisille 6:1–4) Raamatullisina aikoina kasvatusisä eli ”huoltaja” kasvatti Esteriä, kun hänen vanhempansa olivat kuolleet. Vaikkei hän ollutkaan Esterin luonnollinen isä, hän ’antoi Esterille käskyjä’, joita tämä totteli aikuisenakin. Esteristä kasvoi erinomainen nainen, itse asiassa hänestä tuli kuningatar! – Ester 2:7, 15, 17, 20.
”Nuorena mietin, antoiko isäpuoleni minun tehdä niin vapaasti kaikenlaista siksi, ettei hän välittänyt minusta”, muistelee Elisabeth. Kun isäpuoli sitten lopulta kuritti häntä, hän myöntää: ”Olin raivoissani ja aioin rynnätä ulos ovesta, mutta jokin esti minua. Vaikka olin vihainen ja hämmentynyt, tunsin, että minua rakastettiin ja että minusta välitettiin.” Kuritus todellakin osoittaa, että sinua rakastetaan! – Sananlaskut 13:24.
Kypsä henkilö osaa myös ilmaista tunteitaan tavalla, joka ei johda lapsellisiin purkauksiin. Kun olet ’miellyttävä’ ja yrität olla ’suloinen huuliltasi’, se mitä sanot tulee helpommaksi ottaa vastaan, koska et torju toisia suoralta kädeltä. – Kolossalaisille 4:6; Sananlaskut 16:21.
Väärinymmärryksiä kuitenkin väistämättä sattuu. Kun asut jonkun kanssa jatkuvasti, sinulla on todennäköisesti joitakin oikeutettuja valituksen aiheita – mutta niin on uudella vanhemmallasikin. Yritä noudattaa Kolossalaiskirjeen 3:13:n kehotusta: ”Kestäkää jatkuvasti toisianne ja antakaa jatkuvasti toisillenne auliisti anteeksi, jos jollakulla on valituksen syytä toista vastaan. Niin kuin Jehova on antanut teille auliisti anteeksi, niin antakaa tekin.”
Tämä Raamatun neuvo todella auttaa, mutta se vaatii kaikkien perheenjäsenten yhteistyötä. Sinusta saattaa tuntua, että vaikka yritätkin soveltaa näitä ehdotuksia, et silti tule toimeen uuden vanhempasi kanssa. Älä anna periksi! Ponnistelusi saattavat silti ainakin edistää rauhan säilymistä kotona. Herätkää-lehti haastatteli joitakin kristittyjä nuoria, joiden on vaikeuksista huolimatta onnistunut päästä läheiseen suhteeseen uuden vanhempansa kanssa.
Miten jotkut ovat onnistuneet
Herätkää: Kuinka te onnistuitte harmistumatta sopeutumaan uuden vanhempanne antamaan kuritukseen?
Lynch: Äitini ja isäpuoleni olivat aina yksimielisiä kurituksen suhteen. Kun aihetta oli, he tekivät yhteisen päätöksen, joten kun sain selkäsaunan, tiesin, että se tuli molemmilta.
Linda: Ensin se oli hyvin vaikeaa, koska sanoin tavallisesti: ”Mitä oikeutta sinulla on tulla puhumaan minulle tuolla tavoin?” Mutta sitten ajattelin, että Raamattu käskee lapsia ’kunnioittamaan isäänsä ja äitiään’. Vaikka isäpuoleni ei olekaan luonnollinen isäni, hän on silti Jumalan silmissä minun isäni. Yritin ajatella asioita Jumalan näkökannalta katsottuna. Kysymyksessä oli siis enemmän kuin vain perheeni: siihen liittyi Jehovan miellyttäminen.
Robin: Tiesin, että äitiäni loukkaisi syvästi, jos suuttuisin henkilölle, jota hän rakastaa. Tästä syystä en karannut kotoa, vaikka mieleni tekikin. Myöhemmin ymmärsin kuitenkin, että isäpuoleni oli suojellut minua joiltakin ongelmilta, ja näin, että hän oli ollut oikeassa.
Herätkää: Miten olette edistäneet hyvää ajatustenvaihtoa uuden vanhempanne kanssa?
Lynch: On oltava kiinnostunut siitä, mitä hän tekee. Autoin isäpuoltani hänen ansiotyössään. Siinä sivussa puhuimme paljon kaikenlaista. Se auttoi minua ymmärtämään hänen tapaansa ajatella. Toisinaan vain istuimme ja juttelimme. Sellainen saattaisi ensin tuntua ajanhukalta, mutta rupatellessakin voi poimia rivien välistä asioita, jotka auttavat tuntemaan toisen henkilön paremmin. Samalla oppii myös huomaamaan, mikä loukkaa toista, ja se edistää empatiaa.
Valerie: Silloin kun jostakusta ei pidetä, hänen kanssaan ei vietetä aikaa kovinkaan halukkaasti. Kuitenkin pitäisi tehdä juuri päinvastoin. Äitipuoleni ja minä vietimme paljon aikaa yhdessä, ja minä opin todella ymmärtämään häntä. Meistä tuli mitä läheisimmät ystävät.
Robin: Isäni kuoli vain vuotta ennen äidin uutta avioliittoa. Kieltäydyin ystävystymästä isäpuoleni kanssa, koska en halunnut hänen astuvan isäni sijaan. Isäpuoleni ymmärsi kuinka paljon rakastin isääni. Se teki minulle helpommaksi puhua hänelle ja kertoa hänelle tunteistani. Suurin apu kuitenkin oli se, että rukoilin Jumalalta apua voidakseni toipua isäni kuolemasta ja päästä lähelle isäpuoltani. Rukoilin jatkuvasti. Ja Jehova todella vastasi rukouksiini.
Herätkää: Mikä auttoi teitä ystävystymään keskenänne?
Valerie: Pyysin silloin tällöin äitipuoltani lähtemään kanssani johonkin esitykseen, siis vain me kaksin. Tai ollessani kaupungilla ostin hänelle kukkia tai maljakon tai jotakin muuta osoitukseksi siitä, että olin ajatellut häntä. Hän todella ilahtui siitä.
Eric: Täytyy yrittää löytää jotakin sellaista, mistä molemmat pitävät. Minulla ei ollut isäpuoleni kanssa muuta yhteistä kuin se, että hän oli naimisissa äitini kanssa ja asui samassa talossa. Kun sain työtä samasta paikasta, missä hänkin oli, saimme ensimmäistä kertaa yhteisen puheenaiheen. Tämä auttoi jo vähän, mutta parhaaksi avuksi osoittautui se, kun kiinnostuin Raamatusta samalla tavoin kuin hänkin. Kun pääsin lähemmäksi Jehova Jumalaa, se lähensi minua suuresti myös isäpuoleeni. Nyt meillä oli todella jotakin yhteistä!
Herätkää: Kuinka olette henkilökohtaisesti hyötyneet tästä kaikesta?
Robin: Kun asuin yksin äitini kanssa, olin kapinallinen ja hemmoteltu. Halusin aina saada tahtoni läpi. Nyt olen oppinut ottamaan toisetkin huomioon ja olemaan epäitsekkäämpi. Ollessani seitsemän vanha ajattelin, etten ikinä tulisi pitämään isäpuolestani. Mutta jos uudelle vanhemmalleen vain antaa mahdollisuuden, voi havaita, että hän rakastaa sinua aivan kuin olisit hänen oma lapsensa. Nyt 11 vuoden kuluttua hän on minulle aivan kuin oma isä.
Lynch: Isäpuoleni auttoi minua ajattelemaan kuin mies. Hän on auttanut minua oppimaan monia taitoja ja käyttämään käsiäni. Kun minulla oli vaikeaa ja tarvitsin jotakuta, hän oli lähellä. Siihen aikaan, kun äitini meni uudelleen naimisiin, minulla oli koulussa paljon vaikeuksia ja tappelin joka päivä. Äitini ei pystynyt käsittelemään minua. Isäpuoleni auttoi minua kuitenkin selviytymään ongelmistani. Hän on todellakin paras isä, mitä kukaan voisi itselleen toivoa.
[Kuva s. 21]
Kuritus on uusperheessä yksi arimmista ongelmista