”Miten elää uusperheessä?”

– Uusperhesäätiön johtajan haastattelu

Uusperhesäätiön johtaja Jeannette Lofas, joka on myös toinen julkaisun ”Miten elää uusperheessä?” kirjoittajista, on tutkinut uusperheille ominaisia vaikeuksia. Eräälle Herätkää-lehden toimittajalle myöntämässään haastattelussa hän osoittaa, miten noista ongelmista voidaan menestyksellisesti selviytyä.

K: Rouva Lofas, miksi isä- tai äitipuolen osa on niin vaikea?

V: Hänen menettelyään pidetään usein aluksi jollakin tavalla häpeällisenä, mikä tuottaa hänelle paineita. Useimmat uudet vanhemmat toivovat saavansa biologisille vanhemmille kuuluvan aseman. Yleensä niin ei kuitenkaan käy. He yrittävät lähes aina enemmän tai vähemmän tietoisesti täyttää joitakin odotuksia. Usein lapsipuolet torjuvat tällaiset heidän yrityksensä toimia isänä tai äitinä, koska heistä tuntuu, että he siten olisivat uskottomia menettämälleen vanhemmalle. Biologisella vanhemmalla on heidän mielessään pyhä paikka. Aluksi uuteen vanhempaan suhtaudutaan nuivasti. Aina ei ole itsestään selvää, että ’jos rakastat minua, rakastat myös lapsiani’.

K: Miksi lapsipuolet ovat usein vihamielisiä?

V: Avioero on lapselle hyvin vaikea kokemus. Hänestä tuntuu pahalta, jos äiti on lähtenyt tai isä ei ole enää paikalla kiinnittämässä häneen riittävästi huomiota. Lapset kohdistavat usein nämä kielteiset tunteensa uuteen vanhempaansa. Tätä sanotaan tunteen kohteen siirtymäksi. Lapset syyttävät siis näistä kielteisistä tunteistaan helposti uutta vanhempaansa. Ja äkkiä lapsesta tulee kerrassaan hankala.

K: Miten lasta voidaan auttaa voittamaan nämä kielteiset tunteensa?

V: Sekä vanhempien että lasten täytyy ensiksikin ymmärtää, että sellaiset tunteet ovat tavanomaisia uusperheiden elämässä. Jos niistä sen sijaan syytetään lasta tai uutta vanhempaa, voidaan joutua suuriin vaikeuksiin. Lasten täytyy ymmärtää, että on normaalia olla aluksi poissa tolaltaan, tuntea vihamielisyyttä ja turhautuneisuutta. Usein on suureksi avuksi pelkästään se, että lasta autetaan ymmärtämään, miksi hänellä on sellaisia tunteita, ja että häntä kohtaan osoitetaan empatiaa. Biologisen vanhemman tulisi vakuuttaa lapselle, että tällä on aina erikoisasema ja ettei hänellä siksi ole mitään syytä pelätä uuden vanhemman ’syrjäyttävän’ häntä tai olevan hänen kilpailijansa.

K: Voiko uusi vanhempi todella kurittaa lapsipuoltaan?

V: Kyllä voi. Hän voi alusta lähtien esittää noudatettaviksi ’kodin säännöt’. Lasten rakastaminen merkitsee sitä, että heidän toiminnalleen asetetaan rajat ja etteivät he saa tehdä mitä tahansa. Kuria ja rakkautta täytyy antaa aina tasapainoisesti, olipa kyseessä uusperhe tai ei. Uusperheessä rakkautta on kuitenkin usein vaikea tuntea. Verisiteet ja yhteiset muistot puuttuvat, ja siksi uusi vanhempi saattaa reagoida tilanteisiin liian voimakkaasti tai lapsipuoli ei ehkä pidä siitä, että hän saa kuria ”vieraalta”. Isäpuolen tulisi osoittaa arvovaltansa pikemminkin johtamalla kuin käskemällä.

K: Milloin rankaisemisesta voi syntyä vakavia ongelmia?

V: Silloin kun isä ja äiti ovat lasten nähden erimielisiä. Pahinta lapselle on se, että hänen elämänsä kaksi tärkeintä aikuista ovat eri mieltä. Silloin lapsella ei ole ketään, jonka puoleen kääntyä. Jos uusperheessä ei ole yhteistä toimintaohjelmaa, seuraukset ovat tuhoisia. Vanhempien on hyvin tärkeää keskustella kahden kesken ja sopia siitä, mistä vaatimuksista perheessä pidetään kiinni ja mitä niiden rikkomisesta seuraa. Heidän täytyy sitten tehdä asia selväksi lapselle. Muuan isäpuoli ilmaisi sen seuraavasti: ”On erinomaista, kun äiti sanoo: ’Tämä on mieheni ja sinun isäpuolesi. Me kasvatamme sinua yhdessä.’”

K: Kuinka tärkeä on miehen ja vaimon keskinäinen suhde?

V: Se on ensiarvoisen tärkeä, ja sen täytyy olla luja, sillä muutoin mikään muukaan ei onnistu. Avioparin täytyy rakentaa hyvää yhteishenkeä. Se yhdistää perhettä. Jos se puuttuu, annatte lapsille ristiriitaisia ohjeita, ja he puolestaan lyövät kiilan teidän väliinne. Esiintykää yhtenäisesti. Iloitkaa lapsista avioparina, älkää jakako vastuuta vain toiselle.

K: Onko uskonnollisista arvoista apua?

V: Kyllä, paljonkin. Ne auttavat nousemaan niiden pienten rikkeiden yläpuolelle, joita puolisot tekevät toisiaan vastaan. Aviomies saattaa esimerkiksi jossakin tilanteessa epäoikeudenmukaisesti suosia omaa lastaan. Vaimo on siitä suutuksissaan. Aikooko hän nyt nousta tämän pienen kiistan yläpuolelle vai tarttua siihen mitä tapahtui? Mies oli tietenkin väärässä. Mutta entä sitten? Tapahtunutta ei voi muuttaa. Miten nyt tulisi toimia? Hänen uskonnolliset arvonsa auttavat häntä, koska hän ajattelee: ’Mikä olisi Jumalan tahdon mukaista? Se että me työskentelemme perheen yhteistoiminnan hyväksi. Mitä meidän siis nyt tulisi tehdä? Kun yritämme vilpittömästi noudattaa Jumalan tahtoa, se johtaa menestykseen.’