Erityisiä ongelmia uusperheissä

ONNELLISET UUSPERHEET OVAT MAHDOLLISIA! MITEN?

Uusperheestä on tullut tavallinen perhetyyppi monissa osissa maailmaa. Uusperheillä on kuitenkin aivan omat ongelmansa. Haastavin on epäilemättä lasten kasvattaminen. Kuten kahden seuraavan kirjoituksen on tarkoitus osoittaa, lasten kasvattaminen uusperheessä voi kaikesta huolimatta onnistua.

ISÄ- JA ÄITIPUOLET ON PERINTEISESTI ESITETTY HUONOSSA VALOSSA. MONET MEISTÄ OVAT kuulleet lapsena sadun Tuhkimosta, joka kärsi kovasti julman äitipuolensa käsissä. Eurooppalaiset lapset oppivat myös sadun Lumikki ja seitsemän kääpiötä. Lumikin äitipuoli paljastuukin ilkeäksi noidaksi!

Antavatko tällaiset sadut oikean kuvan uusperheistä? Ovatko kaikki isä- ja äitipuolet tosiaankin niin kamalia? Eivät. Useimmat heistä haluavat vain avioliiton kautta perimiensä lasten parasta. Mutta he joutuvat kohtaamaan joitakin vaikeita ongelmia, jotka ovat ominaisia uusperheille.

Lastenkasvatuksen ongelmia

Kun ensimmäinen avioliitto kariutuu, syy on usein puolisoiden epäkypsyys. Toisessa avioliitossa painetta voi aiheuttaa kanssakäyminen lasten kanssa. Jotkin tilastot osoittavat, että yli neljä kymmenestä uusperheestä hajoaa ensimmäisten viiden vuoden kuluessa.

Vastanaineet eivät ehkä tajua, millaista tunteiden kuohuntaa, millaisia uskollisuutta koskevia sisäisiä ristiriitoja ja mustasukkaisuuden ja kaunan tunteita lapsissa herää, kun perheeseen tulee isä- tai äitipuoli. Lapset saattavat kuvitella, että uusi tulokas on vienyt heidän paikkansa heidän vanhempansa sydämessä. Lisäksi puolisonsa hylkäämän biologisen isän tai äidin saattaa olla vaikea ymmärtää sitä, että lapset ovat edelleenkin kiintyneet hänen entiseen puolisoonsa. Eräs poika yritti selittää hyvää suhdettaan biologiseen isäänsä sanomalla: ”Äiti, tiedän, että isä kohteli sinua huonosti, mutta hän on ollut hyvä minulle!” Tuollainen ajatus, vaikkakin rehellinen, voisi saada äidin kantamaan katkerasti kaunaa lapsen isää kohtaan.

Eräs isäpuoli tunnusti: ”En todellisuudessa ollut valmistautunut käsittelemään kaikkia niitä ongelmia, joita lapsipuolteni kasvattamiseen liittyi. Tartuin toimeen siinä uskossa, että nyt kun menin naimisiin heidän äitinsä kanssa, minä olin heidän isänsä. Niin yksinkertaista se mielestäni oli! En ymmärtänyt, että lapset olivat kiintyneet biologiseen isäänsä, ja tein monta virhettä.”

Jännitteitä saattaa syntyä varsinkin kurin ollessa kysymyksessä. Lapset tarvitsevat rakkaudellista kuria, mutta he kapinoivat sitä vastaan usein silloinkin, kun sitä antaa oma isä tai äiti. Kuinka paljon vaikeampaa sitä onkaan hyväksyä, kun kurittaja on isä- tai äitipuoli! Monesti lapsipuoli sanoo silloin jotakin sellaista kuin ”Et sinä oikeasti ole minun isäni!” Tuollaiset sanat voivat tuntua hyvää tarkoittavasta isä- tai äitipuolesta todella musertavilta.

Voiko lasten kasvattaminen onnistua uusperheessä? Voivatko isä- ja äitipuolet vaikuttaa myönteisesti menestyksellisen uusperheen rakentamiseen? Vastaus kumpaankin kysymykseen on kyllä, jos kaikki asianosaiset noudattavat Raamatun, Jumalan henkeytetyn sanan, neuvoja.

[Kuva s. 3]

”Et sinä oikeasti ole minun isäni!”