Tiedämmekö mitä Raamattu alun perin sanoi?
IHMISET huokailevat nykyään usein uutisten tulvan keskellä, eivät ainoastaan niiden sisällön, vaan myös niiden runsauden vuoksi. Tuskin kukaan pystyy täysin tajuamaan ja omaksumaan niitä kaikkia. Ja koska niiden luotettavuutta on mahdoton tarkistaa, jotkut ovat tulleet kuulemansa ja näkemänsä suhteen melko epäileviksi. Yleensä uutisraportit kuitenkin luetaan ja hyväksytään sellaisinaan. Ne ovat osa ihmisten elämää, ja he toimivat niiden mukaisesti.
Mutta sen sijaan Raamatun suhteen monien ihmisten mielestä on syytä olla epäilevä. He kysyvät usein: ”Miksi minun tulisi elää Raamatun mukaisesti? Mistä voin olla varma, että sen ’uutisselostukset’, joiden sanotaan olevan lähtöisin Jumalasta, ovat todella häneltä? Ja jos ne ovatkin, niin mistä tiedän, että ne ovat pysyneet kautta vuosisatojen muuttumattomina?”
Sellaisen kirjan luotettavuutta, joka voi vaikuttaa pysyvästi ihmisen persoonallisuuteen – kuten Raamatun monien mielestä tulisikin vaikuttaa – on tarpeellista tutkia huolellisesti. Raamattu itsekin kannustaa sellaiseen tutkimukseen. Eräs raamatunkirjoittaja ilmaisi sen seuraavasti: ”Rakkaat, älkää uskoko jokaista henkeytettyä ilmaisua, vaan koetelkaa henkeytetyt ilmaisut nähdäksenne, ovatko ne Jumalasta, koska monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.” – 1. Johannes 4:1.
Sellainen tutkimus täytyy kuitenkin tehdä täysin rehellisesti ja vilpittömästi. Tutkijan täytyy olla halukas hyväksymään tutkimuksensa totuudenmukaiset tulokset, vaikka ne saattavatkin olla täysin ristiriidassa hänen aikaisempien näkemystensä ja mielipiteittensä kanssa. Mutta voidaanko sellaista tutkimusta edes tehdä, joka osoittaisi Raamatun luotettavuuden?
Raamatun luotettavuus vahvistettu
On huomion arvoista, että vaikka Raamattu on hyvin vanha kirja, monet muinaiset Raamatun käsikirjoitukset osoittavat sen luotettavaksi. Kirjastoissa ja yksityisissä kokoelmissa kautta maailman on kirjaimellisesti tuhansia tällaisia muinaisia käsikirjoituksia. Ne osoittavat, että nykyinen Raamattu on kestänyt hyvin ajan myrskyt, että sitä on jäljennetty huolellisesti ja että se on siirtynyt luotettavana meidän ajallemme.
Tämä voidaan vahvistaa todeksi. Esimerkiksi Länsi-Saksassa pitkään toiminut Uuden testamentin tekstitutkimusinstituutti on antanut tieteellisen tutkimuksen käyttöön joko mikrofilminä tai graafisessa muodossa noin 95 prosenttia sen arviolta 5300:sta käsin kirjoitetusta Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten jäljennöksestä. Siten asiasta kiinnostunut kävijä, onpa hän tavallinen ihminen tai tiedemies, voi asiantuntevan ohjauksen avulla nähdä, miten täsmällisesti Raamatun teksti on siirtynyt aivan tälle 1900-luvulle saakka. Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten alkuperäisen kirjoitusajan ja vanhimman käytettävissä olevan papyruskäsikirjoituksen välinen aikaero on hyvin lyhyt, vain 25 vuotta.
Raamatun voidaan siksi paljon suuremmalla syyllä väittää periytyneen luotettavampana kuin muiden entisajan kirjoitusten. Karl Ringshausen kirjoittaa kirjassaan Das Buch der Bücher (Kirjojen Kirja) sivulla 3:
”Julius Caesar kirjoitti kirjansa Commentarii de bello Gallico (Gallian sota) vuonna 52 ennen Kristusta. Mutta vanhimmat sen myöhemmin käsin kirjoitetut yhä jäljellä olevat kappaleet ovat 800-luvulta jälkeen Kristuksen. Kreikkalainen filosofi Platon eli vuosina 427–347 ennen Kristusta; vanhin hänen filosofisten teostensa jäljellä oleva kappale on ajoitettu vuoteen 895 jälkeen Kristuksen. Ensimmäisten kirjoitusten, muinaisten kirjojen alkuperäisen kirjoittamisen, ja niiden vanhimpien jäljellä olevien jäljennösten välinen aika on yleensä lähes tuhat vuotta tai enemmän.”
Ja tuon ajan käsikirjoitusten jäljellä olevasta määrästä kirja The Bible From the Beginning (Raamattu alusta asti) sanoo: ”Klassisia käsikirjoituksia on kaikkiaan vain kourallinen verrattuna raamatullisiin. Minkään vanhan kirjan aitoutta ei ole todistettu yhtä hyvin kuin Raamatun.”
Raamattu verrattuna nykyajan teoksiin
Miten Raamattu selviää, kun sitä verrataan nykyaikaisempiin teoksiin? On kiinnostavaa, että jopa joidenkin tällaistenkin teosten alkuperäistekstin todellisesta sisällöstä ollaan epävarmoja niiden tekijän kuoltua. Sellaisten saksalaisten kirjailijoiden kuin Goethen, Schillerin, Hölderlinin ja monien muiden teoksista on valmistettu niin sanottuja kriittisiä laitoksia, jotka on varustettu toimituksen huomautuksin. Niiden tarkoituksena on pyrkiä tieteellisesti selvittämään, millainen alkuperäinen teksti oli. Asiantuntijat ovat usein eri mieltä siitä, minkä tekstin voidaan siinä olevien tunnuspiirteiden perusteella sanoa olevan kirjailijan alkuperäistekstin mukainen.
Jopa politiikka vaikuttaa usein asiaan. Kun Mao Tse-tung kuoli, ihmiset odottivat pitkään hänen koottujen teostensa viidettä osaa. Kiinan-asiantuntijat uskoivat tämän viivytyksen johtuvan maan johtoa koskevasta sisäpoliittisesta rauhattomuudesta ja siitä, etteivät johtajat voineet päästä yksimielisyyteen niistä sanoista, jotka lopulta hyväksyttäisiin Maon kynän tuotteeksi. Kun viides osa lopulta ilmestyi, monet asiantuntijat ilmaisivat epäilevänsä sen aitoutta.
Miksi Raamattu on täysin erilainen
Kuinka selvästi Raamattu eroaakaan näistä ihmisten paljon myöhemmin kirjoittamista teoksista! Vaikka se on vanhempi, sen tekstin täsmällisyys on aivan omaa luokkaansa. Miten siitä on tullut sellainen? Miten Raamatun oli mahdollista periytyä paljon pidemmän ajan takaa niin samanlaisena, että me voimme täysin luottaa siihen nykyisessä muodossaan?
Ensiksikin, useimmat Raamatun jäljentäjät tai jäljennystyössä auttaneet kunnioittivat syvästi sitä ja sen Tekijää, Jumalaa. Masoreetit (juutalaisten raamatunoppineiden ryhmä, johon kuuluvat elivät 500–900-luvuilla) ovat tunnettuja siitä, että he paljon vaivaa nähden laskivat jokaisen Raamatun tekstin erillisen kirjaimen välttääkseen tekemästä ainuttakaan virhettä tai jättämästä pois ainuttakaan Pyhän Raamatun kirjainta. Tällaista menetelmää virheiden välttämiseksi on saatettu käyttää Raamatun jäljentämisessä jo kauan ennen heidän aikaansa. On mahdollista, että Jeesus viittasi vuorisaarnassaan tällaiseen jäljentäjien tapaan, kun hän sanoi: ”Ennemmin taivas ja maa katoaisivat kuin pieninkään kirjain tai kirjaimen osanen mitenkään katoaisi Laista kaiken tapahtumatta.” – Matteus 5:18.
Se että jäljentäjät pyrkivät säilyttämään Raamatun tekstin puhtaana ja luotettavana, selittää, miten on mahdollista, että ensimmäiselle ja toiselle vuosisadalle eaa. ajoitetut Kuolleenmeren kääröt, jotka sisältävät muun muassa koko Jesajan kirjan, vastaavat lähes täysin nykyistä tekstiä.
Toiseksi, useimmat näistä oppineista jäljentäjistä olivat kiinnostuneita vain itse työstä – pyhän tekstin välittämisestä edelleen – eivätkä minkään henkilökohtaisen kunnian saamisesta. Nämä miehet itse asiassa uhrasivat usein henkilökohtaisen kunniansa, omaisuutensa, terveytensä ja jopa elämänsäkin huolehtiakseen siitä, että käsikirjoitukset jäljennettiin oikein tai annettiin sellaisille oppineille, jotka käyttäisivät niitä Raamatun tekstin säilyttämiseen.
Esimerkiksi Konstantin von Tischendorf oli halukas uhmaamaan erämaan vaaroja ja matkustamaan 1800-luvun puolivälissä autiomaan halki voidakseen pelastaa erään 300-luvun luotettavimmista Raamatun käsikirjoituksista. Hän oli aiemmin löytänyt sen eräästä Siinainvuoren luona sijaitsevan Katariinan luostarin roskakorista.
Kolmanneksi, monet niistä, jotka olivat niin kiinnostuneita Raamatun tekstin välittymisestä täsmällisenä, todella rakastivat Jumalan sanaa. Psalminkirjoittajan tavoin he iloitsivat Jumalan sanasta ja Raamatun tekstin saattamisesta toisten ulottuville. – Psalmit 1:1, 2.
Neljänneksi, mikä tärkeintä, ei tulisi unohtaa, että Raamatun Tekijä, Jumala, henkeytti Pyhän Raamatun alkuperäisen kirjoittamisen. Hän antoi Raamatun parissa työskennelleille miehille sen ratkaisevan avun, jota he tarvitsivat kirjoittaakseen muistiin ne asiat, jotka ovat herättäneet ihmisessä hänen syvimmät tunteensa ja auttaneet häntä ’oikaisemaan’ asiansa. (2. Timoteukselle 3:16, 17) On johdonmukaista, että hän valvoisi Sanansa periytymistä luotettavana aina meidän aikaamme saakka.
Haluaisitko tietää lisää niistä miehistä, joita Jumala käytti näiden luotettavien asioiden kirjoittamiseen? Herätkää-lehdessä ilmestyy myöhemmin kirjoitus niistä miehistä, jotka kirjoittivat Raamatun.
[Kuva/Tekstiruutu s. 13]
Julkaisun Biblia Hebraica Stuttgartensia kohta, joka käsittää 3. Mooseksen kirjan 11:42:n. Siinä heprealainen waw-kirjain on suurennettu, jotta se erottuisi Pentateukin (Mooseksen viiden kirjan) keskikirjaimena.
Aleppon koodeksin kohta, joka sisältää Psalmin 80:14. Siinä heprealainen kirjain ’ajin on kirjoitettu ylemmäksi sen osoittamiseksi, että se on Psalmien keskikirjain.
[Tekstiruutu ]
Jotta keskikirjain olisi voitu paikallistaa, masoreettien täytyi laskea kaikki Mooseksen viiden kirjan sekä Psalmien kirjaimet. Se osoittaa, kuinka äärimmäisen huolellisia jäljentäjät olivat voidakseen välittää Raamatun tekstin luotettavana.