Nuoret kysyvät:

Pilaako uusperheeseen kuuluminen elämäni?

YHDYSVALLOISSA joka kuudes alle 18-vuotias lapsi on tutkijoiden mukaan uusperheen jäsen. Jos avioeroja otetaan ja uusia avioliittoja solmitaan tulevaisuudessa yhtä tiheään kuin nykyään, niin jopa joka toinen lapsi voi joskus elämänsä aikana kuulua uusperheeseen. On siis hyvin mahdollista, että sinä olet tai joku ystävistäsi on uusperheen jäsen. Jos näin on, tiedät varmasti, että sopeutuminen voi olla vaikeaa.

Amerikan presidentti Abraham Lincoln sanoi äitipuolestaan: ”Kaikesta siitä, mitä olen ja mitä ikinä toivon olevani, saan kiittää enkeliäitiäni.” Jotkut lapset voivat siis elää menestyksellisesti tällaisessa perheessä. Uusperheille ominaisten erityispaineiden menestyksellinen kohtaaminen riippuu paljolti siitä, että omaa oikean asenteen.

Oikean asenteen arvo

Usein se, miten suhtaudut johonkin tilanteeseen, ratkaisee sen, oletko onneton vai iloinen. ”Kurjalle ovat pahoja kaikki päivät, mutta hyvä mieli on kuin alituiset pidot”, todetaan Sananlaskujen 15:15:ssä. Toisin sanoen ihminen, joka on epämieluisten olosuhteiden ahdistama, pitää jokaista päivää pahana asenteensa takia. Kuitenkin toinen samanlaisissa olosuhteissa elävä henkilö, jolla on iloinen mielenlaatu, voi pitää jokaista päivää juhlapäivänä!

”Kun olin nuori”, kirjoitti kirjailija Elizabeth Einstein kirjassaan The Stepfamily (Uusperhe), ”ongelmani ei ollut se, että olin tytärpuoli, vaan se, miten itse suhtauduin asemaani, mitä ajattelin tytärpuolena olemisesta ja mitä oletin toisten ajattelevan minusta.” Hän jatkaa: ”Samalla kun kasvatin vihaani sitä kohtaan, että jouduin varttumaan mielestäni kakkosluokan perheessä, estin itseäni arvostamasta sitä suurta onnea, että olimme saaneet isäpuolen, joka turvasi meille vakaan perhe-elämän.” Oikean asenteen kehittäminen on varmasti paljon helpommin sanottu kuin tehty. Mutta onko uusperhe välttämättä vasta ”kakkosluokan perhe”? Harkitse sivulla 19 kehyksissä olevia tietoja.

Uusperheessä eläminen ei siis automaattisesti aiheuta onnettomuutta. Sinulla on melko hyvät mahdollisuudet menestyä tasapainoisessa uusperheessä. Mutta koska 44 prosenttia näistä perheistä epäonnistuu viiden ensimmäisen vuoden aikana, mitä sinä voit tehdä auttaaksesi omaasi onnistumaan?

Opi sopeutumaan

Kun 15-vuotias Jamie asui kahdestaan äitinsä kanssa, hänellä oli oma huone ja kalliita vaatteita. Kun hänen äitinsä avioitui uudelleen ja Jamie joutui samaan perheeseen kolmen muun lapsen kanssa, tilanne muuttui. Sekä asuintilaa että varoja oli melko niukasti. ”Nyt minulla ei ole enää edes omaa huonetta”, hän valitti. ”Minun täytyy jakaa kaikki.” Sinun täytyy ehkä luopua muustakin kuin vain omasta huoneestasi. Asemasi vanhimpana tai ainoana lapsena saattaa nyt muuttua. Ehkäpä joku toinen ottaa nyt huollettavakseen ne vastuut, jotka sinä ennen kannoit kotona. Tai ehkä sinä ja äitisi olitte ennen kuin sisarukset, niin että jopa nukuitte samassa huoneessa, mutta isäpuolesi viekin nyt paikkasi.

Kristillinen järkevyys on kaiken avain. ”Tulkoon järkevyytenne tunnetuksi kaikille ihmisille”, suosittelee Raamattu. (Filippiläisille 4:5) Tässä käytetty alkuperäinen sana tarkoitti ’antaa myöten’ ja ilmaisi sellaisen henkilön asennetta, joka ei itsepintaisesti pitänyt kiinni laillisista oikeuksistaan. Yritä siis olla joustava. Jos joudut jakamaan huoneen veli- tai sisarpuolen kanssa, ymmärrä, että jokaisen teistä täytyy olla huomaavainen toisianne ja toistenne omaisuutta kohtaan. (Matteus 7:12) Ole iloinen siitä, että teillä on nyt toinenkin pätevä aikuinen auttamassa taloudenhoidon vastuutaakan kantamisessa.

Erilaiseen kohteluun sopeutuminen

Myönnettyään isäpuolensa kyllä osoittavan rakkautta eräs tyttö lisäsi: ”Mutta siinä on silti ero. Hän odottaa meiltä enemmän, hän kurittaa meitä enemmän ja osoittaa meitä kohtaan vähemmän ymmärtämystä – – kuin samanikäisiä omia lapsiaan kohtaan. Se on meille arka kohta.” Monet lapsipuolet – ja joissain tapauksissa myös biologiset lapset – valittavat erilaisesta kohtelusta. Raamattu kuitenkin sanoo: ”Älköön mielesi olko pikainen vihaan, sillä viha majautuu tyhmäin poveen.” (Saarnaaja 7:10) Jotta voisit olla kantamatta kaunaa, sinun täytyy ymmärtää, miksi näin tapahtuu. – Sananlaskut 19:11.

Isä- tai äitipuoli ei yksinkertaisesti tunne samalla tavoin puolisonsa lasta kohtaan kuin omia biologisia lapsiaan kohtaan. Tämä ei johdu niinkään verisiteistä kuin yhteisistä kokemuksista. Jopa biologisessa perheessä yhtä lasta saatetaan rakastaa enemmän kuin toista. (1. Mooseksen kirja 37:3) Kuitenkin samanarvoisen ja oikeudenmukaisen kohtelun välillä on ero. Kullakin ihmisellä on yksilöllinen persoonallisuus ja erilaiset tarpeet. Sen sijaan, että olisit liian huolestunut siitä, kohdellaanko sinua samanarvoisesti, koeta saada selville, ponnisteleeko isä- tai äitipuolesi tyydyttääkseen tarpeesi. Jos havaitset ettei näin ole, keskustele asiasta rauhallisesti hänen kanssaan.

Toisinaan sinulla saattaa aiheellisesti olla jokin ”valituksen syy”, mutta voitko antaa sen kristillisen rakkauden perusteella anteeksi? (Kolossalaisille 3:13) Joskus veli- tai sisarpuolesi voivat aiheuttaa riitaa. Raamatussa kerrotaan Jefta-nimisestä miehestä, jota hänen velipuolensa kohtelivat epäoikeudenmukaisesti. He jopa ajoivat Jeftan pois kotoa. Mutta näinkään epäoikeudenmukainen kohtelu ei pilannut hänen elämäänsä. Hänestä tuli erinomaisia ominaisuuksia ilmaiseva mies, ja myöhemmin hänen velipuoltensa täytyi nöyrtyä ja pyytää hänen apuaan. Jefta oli liian hyvä kantaakseen kaunaa, joten hän sen sijaan todella voitti pahan hyvällä. Sinä voit tehdä samoin. Älä koskaan unohda, että uuden perheesi kaikki lapset – et siis vain sinä – saattavat painia jonkin tunneperäisen kysymyksen kanssa, ja ne täytyy selvittää ennen kuin uusi tilanne voidaan hyväksyä. – Roomalaisille 12:21; Tuomarien kirja 11:1–9.

Kärsivällisyys kannattaa

”Asian loppu on parempi kuin sen alku, ja pitkämielinen on parempi kuin korkeamielinen.” (Saarnaaja 7:9) Tämä pitää paikkansa varsinkin uusperheistä! Yleensä kuluu useita vuosia ennen kuin perheenjäsenet oppivat luottamaan toisiinsa niin paljon, että he voivat olla luontevia toistensa seurassa, ja ennen kuin erilaiset tavat ja arvot sulautuvat normaaliksi rutiiniksi. Ole kärsivällinen! Älä odota rakkauden syttyvän hetkessä tai perheen olevan heti ehyt.

Kun Thomaksen äiti avioitui uudelleen, Thomas tunsi olonsa liioittelematta epämukavaksi. Hänen äidillään oli neljä lasta, joista kolme oli teini-ikäisiä. Miehellä, jonka kanssa hän avioitui, oli kolme tytärtä, joista kaksi oli teini-ikäisiä. ”Meillä oli taisteluja, kiistoja, välirikkoja ja valtavia tunneperäisiä paineita”, kirjoitti Thomas. Mikä toi lopullisen ratkaisun? ”Asiat selvisivät, kun me sovelsimme käytäntöön Raamatun periaatteita. Se ei aina tapahtunut silmänräpäyksessä, mutta ajan myötä ja Jumalan hengen hedelmiä osoittaen kielteiset tilanteet voitiin vähitellen painaa villaisella.” (Galatalaisille 5:22, 23) Niin, monet uusperheet ovat havainneet, että Raamatun periaatteiden noudattaminen tuo lopullisen menestyksen.a

Menestyksellisen uusperheen edut ovat moninaiset. Kokemuspiirisi laajenee ja rikastuu, kun erilaiset elämäntyylit sulautuvat toisiinsa. Sopeutumisen synnyttämien haasteiden rehellinen kohtaaminen ja niiden voittaminen kehittää sinussa ominaisuuksia, jotka ovat verrattoman arvokkaita nykyisessä vaativassa maailmassa. Opit hyväksymään sen, etteivät kaikki asiat ole niin kuin sinä haluaisit niiden olevan. ”Tiedän, että pystyn selviytymään miljoonasta muusta tilanteesta sen avulla, mitä olen kokenut”, toteaa Mandy, teini-ikäinen tytärpuoli. ”Olen joustavampi kuin ennen. Ymmärrän nyt paremmin muiden ihmisten ongelmia, ja uskon olevani parempi ystävä.” Uusperheessä eläminen ei varmastikaan tuhonnut hänen elämäänsä – eikä sen tarvitse tuhota sinunkaan elämääsi!

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 19]

Kestääkö uusperhe vertailun?

”Lapset, jotka elävät isäpuolensa kanssa, selviytyvät aivan yhtä hyvin tai yhtä huonosti kaikissa luonteenomaista käyttäytymistä koskevissa tutkimuksissa kuin biologisen isänsä kanssa elävät lapset.” Tähän johtopäätökseen päätyivät tutkijat Paul Bohannan ja Rosemary Erickson tutkittuaan 190 perhettä, joista 106:ssa oli isäpuoli. He havaitsivat, etteivät mitkään uusperheessä elämiseen liittyvät paineet ”näytä vaikuttavan lasten henkiseen terveyteen tai heidän mahdollisuuksiinsa sopeutua yhteiskuntaan tyydyttävästi”.

Tutkimuksessa, joka tehtiin sen selvittämiseksi, kuinka paljon painetta uusperheiden teini-ikäiset lapset tuntevat, paljastui, ”että yhdeksää niistä yhdestätoista tekijästä, joiden oletettiin aiheuttavan painetta uusperheessä, koehenkilöt pitivät useammin ”ei stressaavana” kuin ”stressaavana”’. (Kursivointi meidän.) Tämä 103:sta uusperheessä elävästä teini-ikäisestä tehty tutkimus julkaistiin Family Relations -lehdessä (heinäkuu 1983). Tarkasteltavat paineita aiheuttavat tekijät oli ryhmitelty seuraavasti: uskollisuutta, kuritusta, epärealistisia odotteita, seksuaalisia kysymyksiä ja muita seikkoja koskevat tekijät. Tutkimus johti seuraavaan lopputulokseen: ”Tämä osoittaa, että jotkut uusperheet voivat selvittää jopa huolia aiheuttavat asiat suhteellisen vähän paineita aiheuttavalla tavalla.” Tämä piti erityisesti paikkansa niistä, jotka olivat eläneet uusperheessä pidempään kuin kaksi vuotta.

[Kuva s. 20]

Tässä on uusi sisarenne!