Kuka sanoi että se oli omena?

Heprealainen sana tappuʹah, joka yleensä käännetään ’omenaksi’, esiintyy Raamatussa muutamia kertoja. Mutta sitä ei käytetä kuvailtaessa ”hyvän- ja pahantiedon puuta”. (1. Mooseksen kirja 2:9, 17; 3:6) Miten sitten on syntynyt se perinteinen käsitys, että kielletty hedelmä oli omena?

H. N. Moldenken kirjan Plants of the Bible mukaan tämä käsitys syntyi ”epäilemättä niiden keskiajan ja renessanssin ajan taiteilijoiden vaikutuksesta, jotka kuvasivat sen [hedelmän] sellaiseksi”. Moldenke huomautti esimerkiksi Peter Paul Rubensin (1577–1640) kuuluisasta maalauksesta Paratiisin puutarha, jota säilytetään nykyään Haagin galleriassa, seuraavaa: ”Hedelmät Hyvän- ja Pahantiedon puussa, jonka oksien ympärille käärme kiertyy, näyttävät ehdottomasti omenilta. Siten laajalti tunnettu väärinkäsitys, että omena on raamatullinen hedelmä, perustuu todennäköisesti muun muassa tähän maalaukseen.”

Saksalaisen hovimaalarin Lucas Cranach vanhemman (1472–1553) maalaamasta teoksesta Aadam ja Eeva (ks. yllä), jossa on kuvattu omena, Moldenke huomautti, että renessanssin ajan maalarit ”säilyttivät hyvin mielellään itsellään oikeuden luottaa mielikuvitukseensa, milloin he vain halusivat”. Muutkin tuon ajan taiteilijat, kuten Tintoretto ja Tizian, tekivät samoin maalatessaan samaa aihetta.

Tunnettu englantilainen runoilija John Milton oli kuitenkin todennäköisesti ensimmäisiä niistä, jotka panivat tämän ajatuksen paperille. Kirjassaan Kadotettu paratiisi (1667) Milton kuvaili käärmeen kiusaavan Eevaa seuraavin sanoin:

”Kerran, kedolla kun harhailin,

puun ihanan näin kaukana

ja puussa hedelmät, joissa

punainen ja kulta mua häikäisi

– – ja täyttääkseni pyyteen,

joka käski puun omenoita maistamaan,

jotka sulotuoksu hereille sai

– mua kiihoitti niin kovin.”

Yksi kristikunnan tunnetuimmista myyteistä on siis alkuisin taiteilijoitten ja runoilijoitten oikullisesta mutta harhaan johdetusta mielikuvituksesta eikä suinkaan Jumalan sanasta Raamatusta. Mikä tuo hedelmä sitten oli? Raamattu ei yksinkertaisesti kerro sitä, sillä tärkeä asia ei ole itse hedelmä vaan ihmisen tottelemattomuus. – Roomalaisille 5:12.