Maailma jolla ei ole ratkaisuja
IHMISET jaksavat toivoa. Toistuvien pettymystenkin jälkeen he toivovat yhä. Kun tilanne on toivoton, he yhä vain toivovat. Eräs runoilija sanoikin kerran: ”Toivo kumpuaa ihmisen rinnasta ikuisesti.”
Toivo ilmenee itsepintaisimpana puhuttaessa ihmishallituksista. Vaikka ne epäonnistuvat yksi toisensa jälkeen, ihmiset ovat aina valmiita panemaan toivonsa seuraavaan. Näin on tapahtunut tuhansia vuosia. On kokeiltu kaikkia mahdollisia hallitusmuotoja – kuningaskuntia, keisarikuntia, diktatuureja, tasavaltoja, demokratioita sekä kommunistisia ja kapitalistisia hallitusmuotoja – mutta ne kaikki ovat epäonnistuneet.
On kokeiltu jopa maailmanhallitusta. Kansainliittoa kokeiltiin, mutta se epäonnistui. Nyt on vuorossa Yhdistyneet Kansakunnat, mutta sekin on epäonnistumassa. Silti ihmiset toivovat yhä ja ovat valmiita panemaan toivonsa mihin tahansa ja kaikkeen – näyttää siltä että he panevat toivonsa kaikkeen muuhun paitsi ainoaan todelliseen toivoon.
TÄLLÄ maailmalla, jossa me elämme, ei ole ratkaisuja ongelmiinsa. Ihmishistorian kuusituhatta vuotta ovat todistaneet tämän. Nykyinen hämmentävä tieteen maailma ei sekään ole pystynyt vastaamaan tämän sukupolven yllä häälyviin uhkaaviin kysymyksiin. Tarkastelkaamme muutamia niistä:
Ei ratkaisua sodan ongelmaan
Niinä vuosisatoina, jotka alkoivat jo ennen ajanlaskumme alkua ja jotka jatkuivat aina toisen maailmansodan päättymiseen asti, on ollut vain verrattain harvoja rauhan vuosia, ja kuitenkin tuhansia rauhansopimuksia on solmittu ja rikottu. Ensimmäisen maailmansodan oli määrä tehdä maailmasta turvallinen demokratialle. Se vaati 14 miljoonan ihmisen hengen, mutta ei taannut demokratiaa. Toisen maailmansodan oli määrä vapauttaa maailma diktaattoreista, mutta 55 miljoonan ihmisen hengen menetyksestä huolimatta tuo sota ei saanut sitä aikaan. Sen jälkeen on kuollut 30 miljoonaa henkeä lukuisissa eri sodissa, ja tuhansia kuolee parhaillaan nykyisissä yhteenotoissa.
Vielä kauhistuttavampaa on nykyään käynnissä oleva ydinaseitten kilpavarustelu. Tässä mukana olevat valtiot käyttävät siihen yli miljoona dollaria (yli kuusi miljoonaa markkaa) minuutissa. Ydinsota taas voisi tuoda tullessaan ”ydintalven”, ja se puolestaan voisi monien tiedemiesten mukaan tuhota kaiken ihmiselämän maan päältä.
Ei ratkaisua nälänhädän ongelmaan
Miljoonat kuolevat nälkään joka vuosi. Määrä vaihtelee 20 miljoonasta 50 miljoonaan – ja ”nälkään kuolevien” joukkoon tulee lukea myös ne miljoonat, jotka kuolevat aliravitsemukseen ja siitä johtuviin sairauksiin. Afrikan nopea väestönkasvu merkitsee sitä, että metsää hakataan yhä laajemmalta alalta polttopuiksi, ja paljaaksi hakattu maa puolestaan vähentää sateita ja ruokamultaa, ja sen vuoksi saadaan niukempia satoja. Worldwatch-instituutin puheenjohtaja sanoi äskettäin Afrikan tilanteesta: ”Me saatamme olla sellaisen alkavan ihmisdraaman partaalla, jonka kaltaista emme ole koskaan ennen kokeneet.” Ratkaisua kärsivän Afrikan ongelmiin ei ole näköpiirissä. Jopa varakkaassa Yhdysvalloissa nälkä on julistettu epidemiaksi: 20 miljoonaa ihmistä kärsii siitä. Koko maailmassa 450 miljoonaa ihmistä on nälkiintymisen partaalla.
Laajamittaiset avustustoimet juuttuvat byrokratian rattaisiin. Elintarvikkeita ei anneta nälkäisille, vaan sen sijaan niitä käytetään poliittisen tai sotilaallisen vehkeilyn välikappaleina. Lisäksi keinottelijat käärivät kokoon varat, joilla on tarkoitus täyttää nälkäisten tyhjiä vatsoja. Maailmanpankki arvioi kaksi vuotta sitten, että seuraavien kymmenen vuoden aikana tarvittaisiin 600 miljardia dollaria eli noin 3600 miljardia markkaa nälän pitämiseksi edes nykyisellä tasolla. Mutta väkiluvun lisääntyessä ja autiomaitten laajetessa nälkäkin pahenee. Tulevaisuuden odotteet ovat synkät, eikä vastauksia ole näköpiirissä.
Ei ratkaisua sairauksien ongelmaan
Lääketiede on saanut paljon aikaan taistellessaan sairauksia vastaan, mutta tulevaisuudennäkymät eivät ole lainkaan niin ruusuiset kuin eräs maailman johtavista tiedemiehistä vuonna 1975 ennusti: ”En tunne sellaisia lääketieteellisiä ongelmia, joita me emme pystyisi ratkaisemaan lähitulevaisuudessa.” Kymmenen vuotta myöhemmin taistelu on kaikkea muuta kuin voitettu, ja olemme pikemminkin jäämässä häviölle monilla rintamilla. Syöpä, sydäntaudit, kirroosi, sokeritauti, multippeli skleroosi, malaria, unitauti, halkiomatotauti l. skistosomiaasi ja lepra riehuvat kaikki yhtä vahvoina kuin ennen.
Antibiootit eivät ole pystyneet taltuttamaan sukupuolitauteja. Vahvempien antibioottien johdosta syntyy yhä vastustuskykyisempiä bakteerikantoja. AIDS on parantumaton tauti ja leviää pääasiassa homoseksualistien, huumeita laskimonsisäisesti käyttävien ja verensiirtoja ottavien keskuudessa. Sukuelinherpekseen ei tunneta mitään parannuskeinoa. Klamydia on epidemia, joka vuosittain ”vaivaa ainakin kolmea miljoonaa ja ehkä jopa kymmentä miljoonaa ihmistä”. Muun vahingon lisäksi se aiheuttaa hedelmättömyyttä.
Newsweek-lehden vuoden 1985 helmikuun 4. päivän numerossa sanottiin: ”Yhdysvallat on nykyään sukupuoliteitse tarttuvien tautien uuden, ennenkuulumattoman laajan epidemian otteessa. Tilastot ovat pelottavia: joka neljäs 15–55-vuotias amerikkalainen saa sukupuoliteitse tarttuvan taudin jolloinkin elämänsä aikana.” Kirjoituksessa sanotaan lopuksi: ”Paras suoja sukupuoliteitse tarttuvia tauteja vastaan tuntuu olevan paluu tuohon vanhanaikaiseen suojakeinoon: yksiavioisuuteen.” Tätä ratkaisua nykymaailma ei missään tapauksessa halua hyväksyä.
Ei ratkaisua lasten murhiin
Meistä on hirvittävää, että kauan sitten ihmiset, jotka saivat ei-toivottuja lapsia, panivat heidät vain ulos paleltumaan kuoliaiksi. Nykyään tällaiset lapset tapetaan jo äitinsä kohdussa. Ihmiset jotka tekevät näin, väittävät, etteivät nuo pienokaiset ole todellisuudessa ihmisiä eli sieluja eivätkä ne tunne tuskaa. Mutta kohdussa oleva pienokainen pelästyy äkkinäistä ääntä, imee peukaloaan, juo nestettä ja kuulee äitinsä sydämen lyönnit – ja kuitenkin jotkut sanovat ettei se ole elävä. Uskomatonta! Sen aivot toimivat, sen sydän lyö ja sen aistit tekevät havaintoja – ja kuitenkaan se ei muka tunne tuskaa. Jälleen uskomatonta! ”Kivuton abortti” – eikö se ole vain väite, jolla yritetään lievittää syyllisyyttä?
Hiljattain valmistuneen elokuvan The Silent Scream (Äänetön huuto) mukaan näin näyttäisi olevan. Elokuva paljastaa, miltä poistettavan sikiön tuskat näyttävät, kun se paloitellaan kohdussa ja imetään pois pala palalta. Tämän kauhunäytelmän aikana sikiö hyppii, vääntelehtii, vetäytyy taaksepäin ja avaa suutaan ikään kuin ”äänettömään huutoon”. Tällä ja muilla tavoilla nykyinen maailma hävittää noin 55 miljoonaa pienokaista joka vuosi!
Raamatun mukaan kohdussa oleva syntymätön lapsi on elävä olento, sielu, ja Mooseksen lain alaisuudessa se, joka aiheutti sikiön kuoleman vaikka vain vahingossakin ja tapahtuipa se sitten tuskallisesti tai tuskattomasti, oli syyllinen ja hänen täytyi antaa ”henki hengestä” eli ”sielu sielusta”. – 2. Mooseksen kirja 21:22, 23; KR; UM, Viiteraamattu, engl., alaviite.
Ei ratkaisua saasteongelmaan
Hapan laskeuma tappaa kaloja ja metsiä. Myrkylliset kaatopaikat pilaavat maan ja pohjaveden. Autojen pakokaasut vahingoittavat satoa ja ihmiskeuhkoja. Öljyvuodot, raskasmetallit, radioaktiivinen saaste, muovit, asbesti, tuholaismyrkyt, vesakkomyrkyt ja mikroaallot uhkaavat kaikki monien muiden aineiden ohella elämää planeetta Maan päällä. Monet lajit ovat jo kuolleet sukupuuttoon, ja joka päivä monien muiden olemassaolo vaarantuu.
Puhuessaan Keniassa yli sadalle UNEPin (YK:n ympäristönsuojeluohjelman) kokouksen osanottajalle tuon elimen pääjohtaja Mostafa Tolba sanoi: ”On toimittava nyt tai edessä on tuho.” Jos toimiin ei ryhdytä, niin siitä seuraisi ”vuosisadan vaihteeseen mennessä ympäristökatastrofi, jossa tuho olisi yhtä täydellinen ja yhtä peruuttamaton kuin millaisessa ydinroihussa tahansa”. Varhaiset astronautit kuvailivat innosta hehkuen maata: ”Sininen planeettamme on hämmästyttävän kaunis.” Vuonna 1983 astronautti Paul Weitz sanoi: ”Minusta oli kauheaa nähdä, miten likaiseksi ilmakehämme on tulossa. – – Valitettavasti maapallo on nopeasti muuttumassa harmaaksi planeetaksi. – – Me likaamme oman pesämme.” Mutta ahneuden vuoksi tällainen puhe kaikuu kuuroille korville. Lyhytnäköinen ahneus voittaa kaukonäköiset tarpeet.
Ei ratkaisua huumeongelmaan
Lain noudattamista valvovien elimien maailmanlaajuiset ratsiat eivät ole pysäyttäneet huumeitten käytön hyökyaaltoa. Viimeaikaiset lehtiotsikot todistavat sen: ”Huumeitten käytön pelätään leviävän ennennäkemättömän laajalle.” ”Naiset ja kokaiini – kasvava ongelma.” ”Maailman heroiinin myynti nousussa.” Meksikossa saatiin viime marraskuussa takavarikoitua useissa ratsioissa yhteensä 10000 tonnia marihuanaa, mikä on kahdeksan kertaa se määrä, jonka viranomaiset luulivat Meksikon tuottavan kokonaisessa vuodessa! Tutkijat uskovat aliarvioineensa suuresti huumeitten maailmanlaajuisen tuotannon määrän. Todisteet osoittavat paitsi, että mafia on voimakkaasti mukana toiminnassa, myös sen että kolmannesta maailmasta ilmaantuu ”jatkuvasti” yksityisiä salakuljettajia ”kuin kärpäsiä”.
Ihmiset saattavat alkaa käyttää huumeita pelkästä uteliaisuudesta tai vertaisten painostuksesta, mutta pian tapa muuttuu hedonismiksi, nautinnonrakkaudeksi. He voivat huumeitten avulla saavuttaa paljon suuremman mielihyväntunteen kuin millään tavallisella keinolla, seksi mukaan luettuna. Seuraavaksi muodostuu riippuvuus, sitten alkaa varastelu tavan rahoittamiseksi ja lopulta menee terveys ja uhri kuolee yliannostukseen. Lisää tähän ne rikokset ja jopa murhat, joita huumekauppiaat tekevät. Mutta ennen kuin kaikki syy sälytetään rikollisten niskaan, on hyvä muistaa, että juuri asiakkaat tukevat rikollisia näissä toimissa ja tekevät ne mahdollisiksi. Ratkaisu on yksinkertainen: käyttäjät luopukoot tavastaan ja lopettakoot kysynnän, niin koko pahamaineinen liiketoiminta loppuu yhdellä tuhoisalla iskulla. Mutta tätä yksinkertaista ratkaisua ei taaskaan hyväksytä.
Lisää ongelmia joihin ei löydy ratkaisua
Rehellisyyden rappeutuminen, nuhteettomuuden puute, uskonnollinen ulkokultaisuus, perhejärjestelyn luhistuminen, avioeron ottaminen mistä tahansa mielijohteesta, lasten laiminlyöminen, luonnollisen kiintymyksen puute, itsekkyys, ilkeys, minänpalvonta, sairaat sukupuoliset kieroutumat, inhottava lasten seksuaalinen hyväksikäyttö, leviävä väkivalta, lisääntyvä laittomuus, kansainvälinen terrorismi – tätä luetteloa ongelmista, joihin maailmalla ei ole ratkaisuja, voitaisiin jatkaa loputtomiin. Sillä on ennätysmäärä kysymyksiä, mutta vastaukset puuttuvat. Jeesus ennusti juuri tästä ajasta hyvin sattuvasti sanoen: ”Maan päällä kansojen ahdinko, kun ne eivät tunne pääsytietä”! – Luukas 21:25.
On kuitenkin olemassa pääsytie.