Lukijoiden kirjeitä

Lasten seksuaalinen ahdistelu

Mielestäni kirjoituksistanne, jotka käsittelivät lasten seksuaalista ahdistelua [suomeksi 22. 4. 1985] koituu paljon enemmän haittaa kuin hyötyä. Sanotte, että vanhempien pitäisi kertoa lapsilleen heidän vartalonsa ”vääristä paikoista”, joita kenenkään vieraan ei tulisi koskettaa. Mielestäni tämä antaa lapsille täysin luonnottoman käsityksen omasta ruumiistaan. Eikö heistä tule onnettomia ja seksuaalisesti estyneitä, kun he kasvavat aikuisiksi? Lapset tietävät vaistomaisesti, mikä on väärin, eikä heille tarvitse kertoa sitä.

S. Aa. N., Tanska

Se, että lapsille kerrotaan oikealla tavalla, että heidän vartalonsa tietyt osat ovat yksityisiä eikä niitä ole tarkoitettu toisten ihmisten kosketeltaviksi, ei välttämättä anna heille luonnotonta käsitystä omasta ruumiistaan. Sen ei tarvitse estää heitä luomasta tervettä käsitystä omasta seksuaalisuudestaan, kun se aikanaan kehittyy, vaan se voi suojella lasta ahdistelulta. Juuri ahdistelu saa aikaan seksuaalisia estoja eikä suinkaan oikeiden ohjeiden antaminen. Lähes kaikki viranomaiset, jotka joutuvat tekemisiin lasten seksuaalisen ahdistelun kanssa, suosittelevat tällaista oikeiden ohjeiden antamista lapsille. – Toimitus.

Kiitoksia hyvin paljon kirjoituksestanne, joka käsitteli lasten seksuaalista ahdistelua. Aihetta käsiteltiin todella hyvin suoraan ja rehellisesti. Olen tämän itsekkään rikoksen uhri, ja monet tunteet ovat kiusanneet minua. Nämä kirjoitukset auttavat minua selviytymään. Olen hyvin iloinen siitä, että korostitte tarvetta auttaa lapsia ymmärtämään, että kenelläkään ei ole oikeutta koskettaa heitä sopimattomasti. Tämä olisi voinut säästää minut siltä kauhealta koetukselta, josta olen joutunut kärsimään. Kirjoituksenne on auttanut miestäni ja minua keskustelemaan asiasta perusteellisesti lastemme kanssa.

T. C., Ohio, USA

Olen 13-vuotias tyttö. Minua on ahdisteltu useiden vuosien ajan. Haluan kiittää teitä lehtenne numerosta, joka käsitteli lasten seksuaalista ahdistelua. Se auttoi minua kertomaan asiasta vanhemmilleni. Nyt ahdistelu on loppunut. Artikkelinne pelasti henkeni, sillä olin vähällä tappaa itseni. En tiennyt mitä tehdä. Olin niin peloissani.

H. H., Tennessee, USA

Onnellisuuden löytäminen

Lehtenne numerossa [suomeksi 22. 6. 1985] on kuva yksinkertaisista asioista, jotka tuottavat mielihyvää (sivu 8). Siinä on kuva miehestä, joka opettaa poikaa kalastamaan. Onko urheilu- ja huvikalastuksella eroa?

W. H., Alabama, USA

Tarkoituksemme ei todellakaan ollut rohkaista urheilukalastukseen. Me halusimme kuvata, että pojan isoisä on kalastanut perheen tarpeiksi useiden vuosien ajan. Nyt hän opettaa lapsenlastaan laittamaan syötin koukkuun, kalastamaan ja todennäköisesti myös perkaamaan kalan. Sekä isoisä että lapsenlapsi nauttivat tästä yksinkertaisesta kokemuksesta yhdessä veden äärellä puun varjossa lämpimänä kesäpäivänä. Mielestämme kuva ei esitä, että mies opettaisi poikaa etsimään jännitystä metsästämisestä ja taistelusta ja tuntemaan ylpeyttä saalistamisesta ja lopulta saaliin pyydystämisestä, mikä liittyy urheilukalastukseen. – Toimitus.

Kiitoksia paljon kirjoituksestanne ”Miten onnellisuus voidaan löytää?” [Suomeksi 22. 6. 1985] Siinä osoitetaan sitä erityisen syvällistä ymmärtämystä, joka tekee kirjoituksesta todella ainutlaatuisen. Onnellisuus voidaan ilman muuta mitata sen mukaan, haluammeko olla tekemisissä toisten kanssa ja jakaa elämämme heidän kanssaan. Tämä artikkeli auttaa meitä varmasti etsimään tilaisuuksia antaaksemme ja jakaaksemme aikaamme toistemme kanssa.

S. N., Englanti