Lukijoiden kirjeitä

Nuoret kysyvät

Olen 10-vuotias ja haluan kiittää teitä ”Nuoret kysyvät” -sarjan kirjoituksistanne. Ne ovat opettaneet minua suhtautumaan tasapainoisesti television katseluun, läksyjen ja kotitöiden tekemiseen sekä siihen, miten voin ansaita vanhempieni kunnioituksen tottelemalla heitä.

M. F., Ohio, USA

Olen neljän lapsen äiti ja arvostan todella ”Nuoret kysyvät” -sarjan kirjoituksianne. Niissä esitetään säännöllisesti huomionarvoisia seikkoja, joista voin vaihtaa ajatuksia kaikkien lasteni kanssa, 14-vuotiaasta aina 3-vuotiaaseen asti. Kiitän teitä tästä avusta, jota me vanhemmat tarvitsemme.

L. W., Iowa, USA

Onnellisuuden löytäminen

”Onnellisuutta käsittelevä lehtenne [suomeksi 22. 6. 1985] sai minut kirjoittamaan ja sanomaan: Kiitoksia! Näissä kirjoituksissa ilmaistiin sanoin juuri se, millaiselta minusta tuntui ennen kuin opin Raamatun totuudet. En ollut onneton, mutta tajusin, että elämällä pitäisi olla enemmän tarkoitusta. Olin aina rakastanut luomakuntaa, mutta en ollut koskaan päässyt kosketuksiin Luojan kanssa, ja tajusin, että minulta puuttui juuri se. Nyt arvostan suhdettani Luojaan, Jehova Jumalaan, ja olen hyvin onnellinen siitä.

C. R., Englanti

Kuuluisuudesta luopuminen

Käydessäni läpi vuoden 1984 ”Herätkää-”lehden numeroita minuun teki syvän vaikutuksen se, miten runsaasti tietoa ne sisältävät. Erityisen kiinnostavia olivat mielestäni kokemukset libanonilaisesta koripallonpelaajasta [suomeksi 22. 5. 1984, ”Yksitoista vuotta tosi aarteen etsijänä”] ja uruguaylaisesta konserttikitaristista [suomeksi 8. 2. 1985, ”Kitarani, musiikkini ja Jumalani”], jotka pystyivät ’koko maailman voitettuaan’ pääsemään siitä yli ja pitivät entisaikojen Mooseksen tavoin parempana olla osana jumalan nöyrää kansaa kuin nauttia ”Egyptin aarteista”. (Matteus 16:26; Heprealaisille 11:25, 26) Siunatkoon ja vahvistakoon Jumala sellaisia ihmisiä, jotka luopuvat kuuluisuudesta ja etsivät ensin Valtakuntaa.

S. R. Z., Brasilia

Työhönottohaastattelut

Allekirjoitin hiljattain oppisopimuksen. Aloin lähetellä tällaista paikkaa koskevia kyselykirjeitä jo viime syksynä. Useissa tapauksissa minut torjuttiin heti ja joissakin tapauksissa haastattelun jälkeen. Sitten muistin ”Herätkää”-lehdessä olleen kirjoituksen ”Nuoret kysyvät: Miten selviän työhönottohaastattelusta?” [Suomeksi 8. 5. 1983] Noudatin siinä esitettyjä ehdotuksia, ja kuvitelkaa, millaista iloa tunsin, kun minut kutsuttiin haastattelun! Se osoittautui hyvin positiiviseksi. Huomasin myös, että ihmiset kiinnittävät yleensä hyvin vähän huomiota ulkonäköönsä, sillä olin neljästä tytöstä ainoa, jolla oli yllään hame. Yritin soveltaa kaikkea, mitä on lueteltu sivulla 27, myös viimeistä kohtaa, jossa neuvotaan lähettämään lyhyt kiitoskirje haastattelun jälkeen. Luulen, että se vaikutti siihen, että sain toisen kahdesta tarjolla olleesta oppisopimuspaikasta.

S. R., Saksan liittotasavalta

Ajatustenvaihto perheessä

Nautin todella kirjoituksesta ”Ajatustenvaihto perheessä – miksi se on häiriintynyt?” [suomeksi 8. 4. 1985], etenkin kohdasta, jossa osoitettiin, miten televisio, videonauhurit ja -pelit vievät aikaamme, jonka voisimme käyttää perheenjäsentemme kanssa seurustelemiseen. Nyt kun tiedän tämän, annan television olla kiinni, kun olemme kaikki yhdessä koolla, esimerkiksi aterialla.

C. O., Englanti