Lukijoitten kirjeitä

Ensiapumiehet

Artikkelinne ”Ensiapumies kertoo vaiheistaan” (suomeksi 22.6.1983) kuvasi melko tarkasti ensiapumiehen arkipäivää, mutta ei kenellekään palkkansa edestä töitä tekevälle ensiapumiehelle tule mieleenkään, että hän käyttäisi asemaansa vaikuttaakseen entisiin potilaisiinsa uskonnollisilla käsityksillään. Te loukkaatte ammattikuntaani artikkelillanne. Aito ensiapumies ei tavoittele eikä odota kiitosta.

J. W., ambulanssimies, Australia

Mielestämme Larry Marshburn ei käytä asemaansa vaikuttaakseen potilaisiinsa uskonnollisilla käsityksillään, mutta yksityiselämässään hän kyllä osoittaa ammatillisen kutsumuksensa yli menevää kiinnostusta lähimmäisiinsä, kun hän kertoo heille toivosta elää aikana, jolloin ei ole surua, kärsimyksiä, sairauksia eikä kuolemaa. – Toimitus.

Olen äskettäin käynyt puhallus-paineluelvytyskurssin, ja sen mukaan oikeassa elvytyksenantoasennossa elvyttäjä on polvillaan uhrin vieressä. Lehtenne kansikuvassa ensiapumies seisoo.

A. V., Michigan, USA

Kansikuva perustui ensiapumiesten omassa lehdessä olleeseen valokuvaan. Ymmärrämme, että puhallus-paineluelvytystä voidaan antaa polviltaan tai seisaaltaan mutta että polvistumisasentoa suositellaan useammin ja käytetään eniten. – Toimitus.

Työhönottohaastattelussa toimiminen

Luin työhönottohaastatteluun menoa edeltävänä iltana artikkelinne, jonka nimenä oli ”Miten selviän työhönottohaastattelusta?” (Suomeksi 8.5.1983) Huomasin ehdotukset, joissa neuvottiin mitä voidaan tehdä ennen työhönottohaastatteluun menoa, sen aikana ja sen jälkeen. Artikkeli antoi minulle itseluottamusta, kun siinä sanottiin, että vaikka moni muukin on kiinnostunut samasta työpaikasta, niin sinä voit olla juuri se, joka tuon työpaikan lopulta saa. Noudatin ehdotuksianne ja sain kuin sainkin tuon työpaikan. Julkaiskaa vastedeskin tällaisia artikkeleita. Me nuoret tarvitsemme niitä voidaksemme selviytyä eteemme nousevista ongelmista.

M. F., Pennsylvania, USA

Työhönottohaastattelussa toimimista tarkastellut artikkelinne on eräs tärkeä vastaus työttömyyden ongelmaan tänä vaikean työttömyyden aikana. Ajattelin kuitenkin, että teitä ehkä kiinnostaisi oheinen Seattle Post Intelligencer -lehdessä ilmestynyt artikkeli, jossa kerrotaan erään nuoren seattlelaisen naisen hiljan tapahtuneesta murhasta. Ilmeisesti ihmisten ajattelutapa on aikamme äärimmäisen vaarallisuuden vuoksi muuttumassa, ja he alkavat hyväksyä sen, että työhönottohaastatteluun tulevilla on mukanaan joku toveri.

J. R., Washington, USA

”Mene aina yksin”, neuvoi artikkelissamme mainittu työseminaareja johtava asiantuntija. Lehtileikkeessä kerrotaan nuoresta naisesta, joka murhattiin hänen vastattuaan sellaisen yrityksen työpaikkailmoitukseen, jota ei ollut olemassa. Hän oli soittanut seattlelaiseen liiketapoja ja kuluttajansuoja-asioita valvovaan toimistoon saadakseen selville, oliko ilmoituksen takana hyvämaineinen liikeyritys, mutta siitä ei löytynyt mitään tietoja. Kyseisen toimiston johtaja sanoi: ”Hän toimi aivan oikein yrittäessään ottaa selvää ilmoituksen taustoista, ennen kuin hän vastaisi siihen, mutta hänen olisi myös pitänyt ottaa joku mukaansa mennessään haastatteluun. Annamme kaikille naispuolisille työnhakijoille seuraavan neuvon: Älkää koskaan menkö yksin työpaikkahaastatteluun paitsi siinä tapauksessa, että teillä on tapaaminen päiväsaikaan ja olette menossa jonkin tunnetun liikeyrityksen toimistotiloihin.” Välitämme mielellämme nämä tiedot lukijoillemme. – Toimitus.