Voittaako kolmas maailma lukutaidottomuuden?

”Herätkää”-lehden Nigerian-kirjeenvaihtajalta

YLI 800 miljoonaa aikuista eli kolmannes maailman koko aikuisväestöstä ei osaa lukea näitä sanoja. He ovat lukutaidottomia. Afrikassa vain noin 40 prosenttia väestöstä on lukutaitoista. Koulutusmahdollisuudet ovat kaikesta huolimatta lisääntymässä Afrikan maissa. Esimerkiksi Nigeriassa on tuhansia peruskouluja ja yli 20 yliopistoa. Silti lukutaidottomuutta on yhä.

Pohjois-Afrikassa on osattu jo tuhansia vuosia lukea ja kirjoittaa. Pohjois-Afrikan muslimien ansiosta lukutaito levisi myös Saharan eteläpuolelle. Lukutaito opetettiin kuitenkin yleensä vain niille, jotka saivat uskonnonopetusta arabian kielellä. Suurin osa muista ihmisistä ei osannut lukea.

Jo 1600-luvulla toivat portugalilaiset kauppiaat eurooppalaistyylisen luku- ja kirjoitustaidon Afrikkaan. Mutta vasta 1800-luvulla perustettiin roomalaiskatolisia ja protestanttisia lähetyskouluja, kun Afrikan alueista tuli siirtomaita. Kuten Euroopassa, Afrikassakin koulutus oli siihen aikaan harvojen etuoikeus. Maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa oivallettiin hitaasti kirjaviisauden arvo. Lapset olivat oleellinen osa työvoimaa, eikä heitä mielellään päästetty kouluun.

Uskontojen kilpailu

Koska muslimijohtajat eivät halunneet lasten saavan muunlaisia uskonnollisia vaikutteita, he jarruttivat osaltaan lähetyskoulujen leviämistä. Pohjois-Nigerian emiirit vastustivat jopa valtionkouluja, kunnes siirtomaahallinto suostui siihen, ettei niissä opetettaisi uskontoa. Silloinkaan ei kouluihin otettu tyttöjä.

Koulujärjestelmä kuitenkin kehittyi ja laajeni vähitellen. Perustettiin myös tyttökouluja. Koululaitos tunkeutui syrjäisillekin seuduille. Silti valtaosa väestöstä jäi yhä sen ulottumattomiin. Niinpä itsenäistyessään Afrikan maat saivat perinnökseen väestön, josta valtaosa oli joko osittain tai kokonaan lukutaidotonta.

Viimeaikaiset saavutukset

Useimmissa maissa valtiovalta on järjestänyt suurisuuntaisia koulutusohjelmia. Tansanian noin 20 miljoonasta asukkaasta on tällä hetkellä 60 prosenttia lukutaitoisia. Myös Etiopiassa on päästy hyviin tuloksiin. Länsi-Afrikassa tällaisten ohjelmien tulos on kuitenkin jäänyt heikohkoksi tiheiden hallitusvaihdosten ja epävakaan talouden vuoksi. Erään ghanalaisen Jehovan todistajan, Alfred Kwakyen, mukaan ”koulutustaso on laskenut niin huimasti, että tavallinen oppilas osaa töin tuskin lukea tai kirjoittaa kymmenen kouluvuoden jälkeen”. Myös eräässä nigerialaisessa yliopistossa opiskeleva Abiola Medeyinlo valittaa, etteivät ”peruskoulunsa päättäneet osaa useinkaan kirjoittaa tavallisimpiakaan englannin kielen sanoja”.

Nigerian yleisestä peruskoulutusohjelmasta ilmenee, että suunnitelmat maksuttoman opetuksen järjestämiseksi raukeavat usein tyhjiin, koska rahoitus on riittämätöntä ja koulutiloista, opetusvälineistä ja pätevistä opettajista on puutetta. On tietysti totta, että sen jälkeen kun peruskoulutusohjelmaa alettiin toteuttaa vuonna 1976, peruskoululaisten määrä kasvoi 8,2 miljoonasta 16,5 miljoonaan vuonna 1983. Melko pian ohjelman alkamisen jälkeen luokat paisuivat kuitenkin liian suuriksi ja oppilaat joutuivat turvautumaan vuorolukuun tai seuraamaan opetusta puiden alla istuen. Monet joutuivat istumaan kivillä tai tuomaan omat tuolinsa ja muut kouluvälineet mukanaan. Pätevien opettajien vähäistä joukkoa jouduttiin täydentämään tuhansilla epäpätevillä. Tällaisista vaikeuksista huolimatta nigerialaislasten joukossa on entistä vähemmän luku- ja kirjoitustaidottomia.

Myös Nigerian aikuisväestöä varten laaditut lukutaito-ohjelmat ovat samanlaisissa vaikeuksissa. Niinpä yhteisöjen, perheiden ja opettajien on ollut pakko panna alulle omia ohjelmiaan. Luku- ja kirjoitustaitoisia perheenjäseniä kannustetaan auttamaan toisia ”jokainen opettaa jotakuta” -periaatteen mukaisesti. Uskonnolliset ja sosiaaliset järjestöt sekä tiedotusvälineet – radio, TV ja sanomalehdet – on kaikki haastettu mukaan järjestämään kampanjoita ihmisten opettamiseksi lukemaan ja kirjoittamaan.

Kuinka sitten pitäisi opettaa jotakuta sellaista, joka puhuu yhtä Nigerian 250 kielestä, jos juuri hänen kielellään on olemassa hyvin niukasti tai ei lainkaan luettavaa tekstiä? Ja vaikka tällaiset ihmiset oppivatkin lukemaan ja kirjoittamaan, miten näitä uusia taitoja voidaan pitää yllä, ellei heillä ole lainkaan kirjoja tai lehtiä omalla kielellään? Näistä syistä monet eivät viitsi edes astua opin tielle ja toisista tulee jälleen lukutaidottomia. Ei olekaan ihme, että Nigeriassa on yhä noin 27 miljoonaa lukutaidotonta aikuista. Koska he eivät pysty auttamaan lapsiaan koulutehtävissä, myös heidän lapsistaan saattaa koulun päätyttyä tulla uudelleen lukutaidottomia.

Nigeria on kaikesta huolimatta ottanut kunnianhimoiseksi tavoitteekseen luku- ja kirjoitustaidottomuuden poistamisen vuoteen 1992 mennessä. Tähänastiset kokemukset antavat kuitenkin vain hyvin vähän tukea tällaiselle optimismille.

[Tekstiruutu s. 9]

Intian koululaitos kärsii lahjonnasta

Intialainen lehtimies Salome Parikh kirjoitti äskettäin: ”Intian koululaitoksessa on kohta samanlainen tunnelma kuin kauppakadulla. Siellä vallitsevat myyjän markkinat, ja välinpitämättömyys ja lahjonta kasvavat vuosi vuodelta, kuten aina niukan tarjonnan luonnollisena seurauksena.”

Eräs Intiassa työskentelevä kirjeenvaihtaja mainitsee samaan tapaan: ”Lahjonta on levinnyt laajalle. Kouluviranomaiset harjoittavat kukoistavaa liiketoimintaa ottaessaan vastaan lahjuksia ja ’lahjoituksia’ vanhemmilta, jotka haluavat saada lapsensa kouluun. Yhä useammat oppilaat lunttaavat avoimesti. Maaseudulla opettajat usein katoavat viikoksi pariksi kerrallaan hoitamaan maatilaansa. He ilmestyvät kuitenkin jälleen työhönsä tarkastajan tullessa vierailulle kouluun. Nämä tarkastajat puolestaan odottavat runsaita lahjuksia vehnänä, riisinä tai sokerina niin kyläläisiltä kuin opettajiltakin. Vastalahjaksi he laativat loistavia raportteja siitä, miten hyvin tuloksin kylässä taistellaan luku- ja kirjoitustaidottomuutta vastaan.”

[Tekstiruutu s. 9]

Lukiotason koulutus kolmannessa maailmassa

Lehtimies Gene Maeroff huomauttaa, että ”useissa maailman maissa ei ole tarpeeksi lukiotason kouluja. – – Teini-ikäisistä on lukiotason oppilaitoksissa

Algeriassa 19,

Brasiliassa 18,

Gambiassa 9,

Indonesiassa 20,

Intiassa 28,

Irakissa 38,

Keniassa 15,

Pakistanissa 17 ja

Thaimaassa 26 prosenttia.”

[Kuvat s. 9]

Koulunkäyntiä Bhutanissa ...

[Lähdemerkintä]

FAO/F. Mattioli

... ja Swazimaassa

[Lähdemerkintä]

FAO/F. Botts