Raamatun suhtautuminen seksuaalisuuteen
MONILLE vilpittömille katolilaisille on jo pelkkä ajatus siitä, että Maria olisi ollut sukupuolisuhteissa mieheensä Joosefiin, käsittämätön ja järkyttävä. Syynä on se, että katolisen kirkon koko asenne seksuaalisuuteen on synnyttänyt tavallisessa katolilaisessa sellaisen vaikutelman, ettei ihminen voi olla todella pyhä, mikäli hän on sukupuolisuhteissa – edes siinäkään tapauksessa, että se tapahtuu avioliitossa. Mutta ovatko avioliitto ja pyhyys yhteen sovittamattomia? Mitä osoittaa Raamattu?
Muinaisessa Israelissa Jumala vaati pappeja olemaan pyhiä, mutta silti hän salli heidän solmia avioliittoja. (3. Mooseksen kirja 21:6, 7, 13) Kristillisessä seurakunnassa Pietari – jota katolinen kirkko pitää ensimmäisenä paavina – oli naimisissa, kuten olivat myös useimmat apostoleista. (Matteus 8:14; 1. Korinttolaisille 9:5) Kristillisessä seurakunnassa ”valvoja” (katolisen Douay-käännöksen mukaan ”piispa”) saattoi olla ”yhden vaimon mies”. (1. Timoteukselle 3:2) Ja ”vanhimmat” (”papit”, Douay) saattoivat avioitua. (Tiitukselle 1:5–8) Itse asiassa kaikki uskolliset varhaiskristityt olivat ”Jumalan valitsemia, pyhiä ja rakastettuja”, ja monet heistä olivat naimisissa. (Kolossalaisille 3:12, 18–21) Ei olisi järkevää väittää, että näissä avioliitoissa täysin pidätyttiin sukupuolisesta kanssakäymisestä, sillä se olisi ollut suoranaisesti ristiriidassa 1. Korinttolaiskirjeen 7:2–5:ssä olevan apostolisen neuvon kanssa.
Raamatun mukaan avioliitto ja pyhyys eivät siis ole yhteen sovittamattomia. Puhuisiko Jumala itsestään Israelin ’aviomiehenä’ ja puhuisiko Raamattu Kristuksesta kristillisen seurakunnan ”aviomiehenä”, jos avioliitossa itsessään olisi jotain epäpuhdasta? – Jesaja 54:5; 62:4, 5; Efesolaisille 5:23–32; Ilmestys 19:7; 21:2, 9.
Meidän ei siis tarvitse saada omantunnonpistoksia hyväksyessämme sen, mitä Raamattu selvästi sanoo. Raamatun mukaan Maria vietti Jeesuksen neitseellisen syntymän jälkeen Joosefin kanssa normaalia avioelämää ja synnytti hänelle poikia ja tyttäriä. Koska Maria synnytti heidät, he olivat Jeesuksen lihallisia veli- ja sisarpuolia. (Matteus 1:24, 25; Markus 3:31) Tämä ei suinkaan estä meitä rakastamasta ja kunnioittamasta Mariaa pyhänä naisena, yhtä vähän kuin se, että Saara synnytti Iisakin, esti Pietaria liittämästä Saaraa vanhan ajan ”pyhien naisten” joukkoon. – 1. Pietari 3:5–7; Heprealaisille 11:11, 12.
Avioero ja ehkäisyvälineet
On aivan oikein, että katolinen kirkko vastustaa avioeroja ja tuomitsee abortit. Mutta onko sillä Raamatun tuki takanaan, kun se kieltää kaikki avioeroperusteet ja väittää, että ”jokaisessa aviollisessa yhdynnässä täytyy säilyä mahdollisuus uuden elämän syntymiseen”? – Humanae vitae.
Alun alkaen Jehova Jumala tarkoitti avioliiton pysyväksi siteeksi yhden miehen ja yhden naisen välille. (1. Mooseksen kirja 2:22–24) Jeesus ennallisti tämän normin kristillisessä seurakunnassa, kun hän sanoi: ”Minkä Jumala on sitonut yhteen, sitä älköön ihminen erottako.” Hän kuitenkin lisäsi: ”Joka eroaa vaimostaan muun kuin haureuden perusteella ja menee naimisiin toisen kanssa, se tekee aviorikoksen.” – Matteus 19:4–6, 9; 5:32.
Raamatun mukaan aviollinen uskottomuus on siis pätevä avioeroperuste – ainut pätevä avioeroperuste. Olemalla tässä asiassa tiukempi kuin Raamattu katolinen kirkko on aiheuttanut itselleen ja miljoonille jäsenilleen vahinkoa. Mihin tällainen menettelytapa on historian kuluessa johtanut? New Encyclopædia Britannica vastaa: ”Ankara yksiavioisuus oli yhteydessä yleiseen ja yleisesti suvaittuun haureuteen, jota katolinen kirkko piti siedettävämpänä kuin avioeroa.”
Mitä syntyvyydensäännöstelyyn tulee, niin huomattava katolinen kirkkoisä Augustinus (354–430) piti aviollistakin yhdyntää synnillisenä, mikäli siinä pyrittiin jollain keinolla estämään hedelmöityminen. Paavi Paavali VI:n linjanvedot vuoden 1968 kiertokirjeessä Humanae vitae osoittavat, että katolinen kirkko on yhä enemmän tai vähemmän tätä mieltä. Saman kannan on omaksunut myös paavi Johannes Paavali II. Tällainen asenne on synnyttänyt paljon murhetta ja tuskaa vilpittömien katolilaisten keskuudessa. Yhtä kaikki Raamattu ei kiellä ehkäisyvälineiden käyttöä, sillä se ei sano koko asiasta mitään.
Toiselta puolen Raamattu ei hyväksy aborttia, kuten ilmenee 2. Mooseksen kirjan 20:13:sta ja 21:22, 23:sta. Tähän sisältyvät ehkäisymenetelmät, jotka vaikuttavat vasta hedelmöityksen tapahduttua, sillä niiden käyttäminen merkitsisi uuden ihmisyksilön tappamista, jonka kehitys on jo päässyt alkuun. Muissa suhteissa Raamattu jättää perhesuunnittelun jokaiselle kristitylle avioparille omantunnonasiaksi. Pitäessään yhä kiinni kannastaan syntyvyydensäännöstelyyn Rooma on mennyt ”yli sen, mikä on kirjoitettu” Jumalan sanaan. – 1. Korinttolaisille 4:6.
Raamattu ja selibaatti
Kuten on jo osoitettu, selibaattivelvoite ei ole raamatullinen vaatimus, vaikka Raamattu kylläkin puhuu vapaaehtoisesta naimattomuudesta. Jeesus selitti: ”Jotkut ovat syntymästään saakka avioliittoon sopimattomia; toisista ihmiset ovat tehneet sellaisia; jotkut ovat vapaaehtoisesti pysyneet naimattomina Jumalan valtakunnan takia. Joka voi soveltaa tämän itseensä, soveltakoon.” (Matteus 19:12, Uusi testamentti nykysuomeksi) Jeesus ei siis sanonut, että selibaatissa eläminen olisi pakollista. Kuten edellä on jo todettu, eräät hänen apostoleistaankin olivat naimisissa. – Markus 1:29, 30; 1. Korinttolaisille 9:5.
Myös apostoli Paavali puhuu sekä kristittyjen miesten että kristittyjen naisten vapaaehtoisesta selibaatista ja selittää: ”Sanon tämän auttaakseni teitä, en kahlitakseni. Tarkoitukseni on, että te eläisitte säädyllisesti ja voisitte häiriintymättä antautua palvelemaan Herraa.” (1. Korinttolaisille 7:8, 35, 38, 40, Uusi testamentti nykysuomeksi) Naimattomuus on siis Raamatun näkökulmasta aivan selvästi lahja, jota kristityt miehet ja naiset voivat kehittää voidakseen omistautua täydemmin ja vapaammin Jumalan palvelukseen. Mitään valoja ei tarvita, eikä siihen saa liittyä minkäänlaista pakkoa. – 1. Korinttolaisille 7:28, 36.
Päinvastoin selibaattivelvoite olisi merkki luopumuksesta, kuten voimme lukea 1. Timoteuksen kirjeen 4:1–3:sta: ”Pyhä Henki sanoo selvästi, että viimeisinä aikoina monet luopuvat uskosta ja alkavat totella valheen henkiä ja seurata pahojen henkien oppeja. Niitä levittävät tekopyhät valehtelijat – –. He kieltävät menemästä naimisiin.” – Uusi testamentti nykysuomeksi.
Raamatun kannasta kiinni pitäminen
Katolisten hakuteosten tutkiminen osoittaa, että seksuaalisissa kysymyksissä katolisen opin ja kirkon viitoittaman käytännön juuret ovat syvällä pakanallisissa mysteeriuskonnoissa. Seuraukset: avioliiton arvo alenee, sukupuoliasioista syntyy syyllisyyskomplekseja ja monille vilpittömille katolilaisille sälytetään taakkoja.
Toisaalta Raamattu osoittaa, että avioliitto on kunniallinen ja että aviollinen yhdyselämä ei estä kristittyä miestä ja kristittyä naista olemasta pyhiä Jumalan silmissä. Se ilmaisee myös, että vapaaehtoinen naimattomuus voi olla hengellisesti antoisaa, mikäli ihminen käyttää aikaansa ja voimiaan Jumalan palveluksessa.
Toivomme, että tämä lyhyt katsaus auttaisi ajattelevaisia katolilaisia ja kaikkia muita, joita ovat häirinneet ja joille ovat jopa olleet taakaksi ne tiukat opetukset, jotka ovat peräisin muinaisen Babylonin uskonnollisista salamenoista. Huomaamme myös monista arvovaltaisista tietolähteistä, ettei tarkastelun kohteena olleilla opeilla ole raamatullista perustaa. Jolleivät jonkin uskontokunnan opit pidä yhtä Raamatun kanssa, Jumalaa pelkäävien ihmisten ei tarvitse saada tunnontuskia siitä, etteivät he hyväksy tällaisia opetuksia. Kaikkia tällaisia ihmisiä kannustetaan tutkimaan oman kirkkonsa opetuksia Jumalan sanan valossa ja pitämään mielessään Jeesuksen seuraava vakuutus: ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te olette todella minun opetuslapsiani, ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus vapauttaa teidät.” – Johannes 8:31, 32.
[Kuva s. 11]
Ihmisen ei tarvitse elää selibaatissa, ennen kuin hän voi julistaa Jumalan sanaa. Esimerkiksi apostoli Pietari oli naimisissa