Katolisen kirkon suhtautuminen seksuaalisiin kysymyksiin ja avioliittoon

SUKUPUOLIASIAT ja avioliitto puhuttavat ihmisiä kaikkialla. Tuskin on muita sellaisia asioita, joissa ihmiset etsisivät yhtä paljon neuvoja ja ohjausta. Raamatulla on paljon sanottavaa sukupuoliasioista, kenties enemmän kuin useimmat ajattelevatkaan. Samoin on myös länsimaiden suurimmalla uskonnolla, katolisella kirkolla.

Sukupuoliasioihin liittyvillä opetuksillaan katolinen kirkko on suuresti vaikuttanut miljoonien kannattajiensa elämään. Tämän ovat varsinkin papit ja nunnat tunteneet elämässään. Onko kirkon opetuksilla näistä asioista ollut hyvä ja hyödyllinen vaikutus, vai onko niistä ollut haittaa? Millainen on katolisen kirkon käsitys seksuaalisuudesta verrattuna siihen, mitä Raamattu opettaa siitä? Tässä artikkelisarjassa pyritään vastaamaan näihin kysymyksiin.

Katolisen kirkon kannan sukupuoliasioihin ja avioliittoon ilmaisee eräs katolinen hakuteos näin: ”Velvoittaessaan pappinsa elämään selibaatissa kirkko lähtee siitä, – – että sukupuolinen pidättyväisyys, jonka nämä alttaripalveluksensa perusteella ovat valinneet, on pyhempää kuin elämä avioliitossa.” – A Catholic Dictionary.

Millainen sitten on avioliiton asema, jos katolisen opin mukaan sukupuolinen pidättyväisyys on ”pyhempää” kuin avioliitossa eläminen? Tämä kysymys on jo pitkään askarruttanut historioitsijoita. Niinpä esimerkiksi Paul Johnson kysyy kirjassaan: ”Jos siis selibaatti olisi parempi kuin avioliitto – vaikka jälkimmäinenkin on sallittua – niin eikö silloin olisi lähellä se ajatus, että sukupuolisuhteet ovat itsessään pahasta ja jopa avioliiton puitteissa jonkinlainen luvallinen synti?” – A History of Christianity.

Ajaessaan ”Neitsyt Marian” palvonnan lisäämistä paavi Johannes Paavali II ei ole mitenkään vähentänyt sitä vaikutelmaa, että avioliitto olisi epäpuhdasta ellei peräti synnillistä. Oppi ”Marian pysyvästä neitsyydestä” tukee osaltaan sitä käsitystä, että sukupuolisuhteet olisivat saastaisia. Tämä opinkohta antaa ymmärtää, että aviollinen yhdyntä olisi Jeesuksen synnyttämisen jälkeenkin vähentänyt Marian pyhänä naisena nauttimaa arvonantoa.

Ei ihme, että ”perisynnin uskonsalaisuus” ja ”Marian pysyvä neitsyys” ovat muutamia niistä suurista ongelmista, jotka vaivaavat vilpittömiä katolilaisia. ”Unohtaa ei voida myöskään paavin erehtymättömyyttä, jota monet epäilevät”, toteaa katolinen kirjailija Jacques Duquesne.

Paavi Paavali VI:n vuonna 1968 laatima kiertokirje Humanae vitae on epäilemättä vaikuttanut eniten siihen, miksi katolilaiset ovat alkaneet epäillä paavin erehtymättömyyttä. Siinä vahvistettiin se virallinen katolinen opinkohta, joka kieltää keinotekoisen syntyvyydensäännöstelyn. Britannica-tietosanakirjan mukaan ”tämä kiertokirje synnytti [katolilaisten joukossa] niin voimakkaita reaktioita, että niitä voidaan pitää rajuimpina hyökkäyksinä, mitä paavin opillista auktoriteettia vastaan on suunnattu meidän aikanamme. Samoin on hänen [Paavali VI:n] vankkumatonta asennettaan pappien selibaatin säilyttämisen puolesta – – arvosteltu ankarasti.”

On ilmeistä, että katolisen kirkon käsitys avioliitosta ja selibaatista on aiheuttanut katolilaisille ongelmia. Miksi kirkko on sälyttänyt itselleen tällaisia ongelmia? Mistä johtuu, että se vaatii papeiltaan ja nunniltaan naimattomuutta ja pitää kiinni ”Marian pysyvän neitsyyden” opista?