Miten tekniikka vaikuttaa meihin?
GOETHEN balladissa nimeltä Noidan oppipoika oppipoika keksi käyttää isäntänsä salaperäisiä voimia helpottamaan omia töitään. Hän pani luudan töihin kantamaan hänelle vettä. Koska hän ei osannut hallita sitä, hänen oli vain pakko katsella, miten tottelevainen mutta järjetön palvelija kantoi taloon niin paljon vettä, että sitä oli lopulta joka paikassa tulvimalla. Kertomuksella on tietysti onnellinen loppu, sillä isäntä ehti viime tingassa hätiin.
Oppipojan luudan tavoin myös tekniikka on pohjimmiltaan tehokas apuväline, renki. Se voi keventää työtaakkaamme ja lisätä tehokkuuttamme ja ehkä jopa myös työmme nautittavuutta. Mutta ellei sitä valvota kunnolla tai jos sitä käytetään väärin, siitäkin voi tulla ihmiselle vahingollinen tai jopa tuhoisa herra.
Hyvä esimerkki tästä on auto. Ei ole epäilystäkään siitä, että autosta on ollut paljon hyötyä yhteiskunnalle yleensä. Kuitenkaan ei voida kieltää myöskään sen tuottamia haittoja, kuten ilman saastumista, melua ja holtittomien ajotapojen ja onnettomuuksien aiheuttamia vammoja ja ihmishenkien menetyksiä. Tämä tekniikan saavutus on parhaimmillaankin ristiriitainen siunaus.
Tekniikan vaikutus ulottuu kuitenkin paljon syvemmälle. Nykymaailma on siinä määrin tekniikan läpitunkema, että se vaikuttaa paitsi työhömme ja elämäämme myös arvomaailmaamme ja näkemykseemme itsestämme ja koko yhteiskunnasta. Voidaankin kysyä, olemmeko käyttäneet tekniikkaa viisaasti hyödyksemme vai hallitseeko tekniikka elämäntapaamme vahingoksemme.
Epäilemättä useimmat nykyään elävät ihmiset ovat tavalla tai toisella hyötyneet tieteen ja tekniikan kehityksestä. Niin teollisuus- kuin kehitysmaissakin tekniikan avulla on saavutettu monia aineellisia etuja miltei jokaisella elämänalalla. Ensinnäkin koneita, lannoitteita, tuholaismyrkkyjä ja parempilaatuista siemenviljaa käyttämällä on pystytty lisäämään elintarviketuotantoa suuressa osassa maailmaa. Lääketieteen edistysaskeleet ovat parantaneet monien terveyttä, ja heidän elinikänsä on pidentynyt. Auto ja lentokone yhdessä elektroniikan, tietokoneiden ja satelliittien kanssa ovat antaneet ihmisille mahdollisuuden matkustaa maailman äärestä toiseen ja pitää yhteyttä toisiinsa huolimatta pitkistä välimatkoista. Tavallista ihmistä tekniikka on auttanut niin kodissa kuin työpaikallakin tuomalla helpotusta raskaisiin ja yksitoikkoisiin töihin.
Vaikka monet teknisesti kehittyneissä maissa mielellään puhuvat ”vanhoista hyvistä ajoista”, harvat olisivat valmiita luopumaan monista aikaa ja voimia säästävistä laitteista, joita he ovat alkaneet pitää itsestäänselvyyksinä ja joihin he ovat tottuneet jokapäiväisessä elämässään. Tekniikasta on todellakin tullut hyödyllinen renki, jonka avulla, kuten eräs tarkkailija pani merkille, tavallinen ihminen voi nykyään elää paremmin ”kuin konsanaan kuninkaat ennen vanhaan”.
Koko kuva ei kuitenkaan ole yhtä ruusuinen. Tutkija Colin Norman Washingtonissa toimivasta Worldwatch-instituutista kirjoittaa: ”Vaikka tekniikan avulla saavutetuista tuloksista on kuluneiden vuosikymmenten aikana ollut ennen näkemättömällä tavalla hyötyä yhteiskunnalle, on myös yhä enenevässä määrin todisteita siitä, että jotkin tekniikan ottamat askeleet saattavat pikemminkin pahentaa kuin ratkaista monia kipeitä yhteiskunnallisia pulmia ja ympäristöongelmia.”
Tarkastelkaamme esimerkiksi tekniikan vaikutusta ympäristöön. Käsitteen ”äänetön kriisi” luoja, Yhdysvaltain entinen sisäministeri Stewart Udall, kuvaili maansa tilannetta seuraavasti:
”Mitä hyvinvointiin ja voimaan tulee, niin maamme on johtavassa asemassa, mutta se esittää johtavaa osaa myös ihmisten elinympäristön rappeutumisessa. Meillä on eniten autoja ja pahimmat romukasat. Olemme maailman liikkuvaisinta kansaa, ja kärsimme pahimmista ruuhkista. Tuotamme eniten energiaa, ja ilmamme on likaisinta. Tehtaamme syytävät yhä enemmän tuotteita, ja jokemme saavat kantaa raskaimman saastekuorman. Meillä on runsaimmat tavaravalikoimat ja rumimmat mainostaulut.”
Niinpä viranomaiset ja yleinen mielipide ovat alkaneet havaita, miten korkean hinnan me todella joudumme maksamaan auliisti vastaanottamamme tekniikan nopeasta kehityksestä. Hallitukset pystyisivät kyllä estämään ympäristövaurioiden pahenemisen ryhtymällä yksinkertaisesti toimenpiteisiin likaajia vastaan, mikäli ne vain haluaisivat. Mutta teollisuus ja kauppa tarjoavat ihmisille työtä, tuovat paikkakunnille vaurautta ja valtioille tuloja. Näin on asianlaita varsinkin teollisuusmaissa. Niinpä väitetäänkin, että tekniikan tarjoamat aineelliset edut ylittävät arvossa reippaasti hinnan, joka niistä maksetaan ilman, veden ja maan saastumisena.
Meille vakuutetaan, että tekniikka kyllä ennemmin tai myöhemmin löytää ratkaisut tällaisiin ongelmiin. Todellisuudessa teknistä tietämystä on jo niin paljon, että vaurioitten paheneminen voitaisiin suuressa määrin estää tai syntyneitä vaurioita voitaisiin jopa melkoisesti korjata. Tämä kuitenkin maksaisi ja paljon. Jos esimerkiksi Yhdysvalloissa puhdistettaisiin vaikka vain ne 786 myrkyllisten jätteiden kaatopaikkaa, jotka viranomaiset ovat siellä luokitelleet vaarallisiksi, se tulisi maksamaan Suomen rahassa 40–55 miljardia markkaa. Sellaista summaa vain ei kukaan ole valmis maksamaan.
Tekniikan vaikutuksista työhön ja työllisyyteen on väitelty jo kauan. On aina pelätty, että uudet koneet korvaisivat työntekijöitä. Teollisen vallankumouksen alussa tekstiilityöntekijät Nottinghamissa Englannissa tunsivat asemansa siinä määrin uhatuksi, että he pahamaineisissa luddiittien mellakoissa (1811–1812) tuhosivat satoja uusia kutomakoneita.
Teollisen vallankumouksen voittokulku saa tällaiset toimenpiteet näyttämään nykyään naurettavilta. Siitä huolimatta tietokoneautomaation ja robottien tulo toimistoihin ja tehtaisiin herättää jälleen pelkoja tietyissä piireissä. Näitä pelkoja on pyritty hälventämään toteamalla, että tietokonetekniikka luo uusia työpaikkoja pitkälle kehittyneen tekniikan taitajille, kuten operaattoreille, suunnittelijoille, ohjelmoijille jne., ja että vapautunut työvoima voidaan uudelleenkoulutuksen jälkeen sijoittaa tällaisiin tehtäviin. Eri maiden korkeisiin työttömyyslukuihin viitaten jotkut kuitenkin väittävät, ettei huipputekniikka ole lunastanut lupauksiaan tässä suhteessa.
Stanfordin yliopiston hiljattain tekemässä tutkimuksessa päädyttiin tähän tulokseen: ”Sen lisäksi että teknilliset uudistukset tulevat vähentämään työvoimaa, teollisuus itsessään työllistää vastaisuudessa suhteellisen vähän ihmisiä.” Tutkijat huomauttavat, että usein ihmisistä kuulostaa hienolta, kun heille kerrotaan miten tietokoneteollisuus luo uusia työpaikkoja. Todellisuudessa niiden osuus uusista työpaikoista jää kovin vähäiseksi. Esimerkiksi Yhdysvaltain työvoimatilastojen mukaan vuosina 1972–1982 maassa syntyi arviolta 600000 uutta työpaikkaa huipputekniikan palveluksessa. Se merkitsi kuitenkin vain noin viittä prosenttia työpaikkojen määrän kokonaiskasvusta tuona aikana. Siis keskimäärin vain joka 20. työnhakija sijoittui huipputekniikan aloille.
Jos tekniikan kyky luoda uusia työpaikkoja on tuottanut pettymyksen, toiset pitävät vielä suurempana pettymyksenä sitä, ettei se ole pystynyt parantamaan työn laatua odotetulla tavalla. Useimmat odottivat huipputekniikan tarjoaman työn olevan jollain tapaa hienostuneempaa. Kuitenkin eräs työmarkkina-asiantuntija huomautti, että vaikka jotkin tällaiset työt voivatkin olla ”vaativia ja haastavia”, useimmat niistä ovat silti ”uskomattoman alkeellisia ja tylsistyttäviä”. Sen sijaan että huipputekniikka olisi poistanut yksitoikkoiset rutiinityöt, useimmat sitä hyödyntävien teollisuudenalojen tarjoamat työt ovat pitkäpiimäisiä ja tarkoin valvottuja eivätkä ne vaadi paljoakaan teknistä osaamista. Monet niistä eroavat korvaamistaan perinteisistä töistä myös siinä, että niistä maksetaan keskimääräistä huonommin.
Huolestuttavin kaikista tekniikan aikaansaannoksista on kuitenkin ehkä sen vaikutus meihin ihmisinä. Yleinen valituksenaihe on, että massatuotantotekniikka ja tietokoneautomaatio vähentävät työntekijöiden yksilöllisyyden, oman arvostelukyvyn ja kokemuksen merkitystä. Tällä tavalla asian näkee Karen Nussbaum, erään työntekijäliiton johtaja. Hänen mukaansa tehokkuuden vuoksi ”työstä tulee tarkkaan valvottua ja yhä ositetumpaa – mikä tarkoittaa, että työntekijät saavat tehdä entistä pienempiä osia kokonaistehtävästä. Ihmisiä käytetään koneiden jatkeena. Inhimillisyys katoaa.”
Tällaisen keskellä ihminen alkaa vieraantua, tuntea olonsa tarkoituksettomaksi, epämielekkääksi. Useimmat havaitsevat vaikeaksi kehittää todellista mielenkiintoa työtään kohtaan, kun se on päivästä päivään toistuvaa yksitoikkoista urakkatyötä suuressa tuotantolaitoksessa. He pääsevät vain harvoin näkemään työnsä lopputuloksen, eivätkä he myöskään saa osaansa voitosta paitsi tietysti sen osan, minkä he saavat palkkanaan. New Jerseyn Teknisessä instituutissa professorina toimivan Murray Turoffin mielestä tällainen tuottaa ”työntekijäsukupolven, joka ei tunne uskollisuutta yhtiötään kohtaan ja joka yleensä on välinpitämätöntä”.
Nekään, jotka eivät työskentele teknillisessä ympäristössä, eivät vältä sen vaikutuksia. Tekniikka on niin monin tavoin työntynyt ihmisten arkielämään – kotitalouteen, liikenteeseen, viihteeseen jne. – että monien olisi luultavasti vaikeaa elää vähemmän teknistyneessä yhteiskunnassa. Kirjassaan La Technique (Tekniikka) Jacques Ellul kirjoittaa, että ”nykyihmisen mielentilaa hallitsevat täysin tekniset arvot, ja hänen päämääriään ovat pelkästään sellainen edistys ja onnellisuus, jotka voidaan saavuttaa tekniikan avulla”. Jo aiemmin lainatun professori Clarkin näkemys on, että kun ”ryntäämme syleilemään tekniikkaa, olemme valinneet hyvin lyhytikäisen järjestelmän: nautinnonhaluisen yhteiskunnan, joka ei piittaa tulevaisuudesta”.
Ihmiskuntaa uhkaavasta täydellisestä tuhosta on puhuttu paljon. Ei voida kuitenkaan kieltää, etteikö tekniikan kehitys olisi siihen paljossa syyllinen, sillä se on tuottanut kaikki pelottavat sota-aseet aina varsijousesta avaruuslasereihin. Tämän kehityksen huippuhetkiin voidaan epäilemättä lukea ne kolme vuotta vuoden 1942 kesäkuusta vuoden 1945 heinäkuuhun, jolloin tiedemiehet onnistuivat rakentamaan ensimmäisen atomipommin.
Mitä tämä ennennäkemätön tekniikan saavutus sitten on antanut meille? Sen aloittama yhä kiihtyvä kilpavarustelu on johtanut maailmantilanteeseen, jossa tuhoisaan ensi-iskuun kyetään vastaamaan tuhoisalla vastaiskulla. Ehkä vielä huolestuttavampaa on se, että yhä useammalla valtiolla alkaa olla teknilliset edellytykset erilaisten ydinaseiden valmistamiseen.
”On selvää, että jokin on mennyt vikaan viime vuosikymmeninä”, toteaa kuuluisa tiedemies ja ympäristönsuojelija René Dubos. ”Luonnon tehostunut hyväksikäyttö ei tuo turvallisuutta ja mielenrauhaa. Taloudellinen vauraus ei tee ihmisiä terveemmiksi eikä onnellisemmiksi. Tekniikan edistysaskeleet luovat puolestaan ongelmia, joihin jatkuvasti on etsittävä apua toisenlaisista teknisistä ratkaisuista.” Hän lisäsi: ”Hallitsevaksi jää tunne siitä, etteivät tiedemiehet ole vielä oppineet suuntaamaan huomiotaan niihin nykymaailman ahdistaviin olosuhteisiin, jotka ovat syntyisin teknillisestä tieteestä.”
Jos alussa mainittu oppipoika saattoi pulaan jouduttuaan huutaa avukseen isäntäänsä, niin me emme voi todellisessa elämässä odottaa ”isännän” – tiedemiesten ja teknikkojen – tulevan avuksemme. Tässä tapauksessa myös he itse ovat samassa veneessä niiden ongelmien edessä, jotka tekniikan lyhytnäköinen väärinkäyttö on synnyttänyt. Me emme selvästikään kaipaa enää lisää tekniikkaa, vaan sellaista hallitusta, supervaltaa, joka voi poistaa kaikki jakavat tekijät ja tulla ihmiskunnan avuksi.
Raamattu puhuu tällaisesta hallituksesta: ”Taivaan Jumala on pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti.” (Daniel 2:44) Kyseessä on Jumalan messiaaninen valtakunta, jonka johdossa on Jeesus Kristus.
Jumalan valtakunnan rauhaisan hallinnon alaisuudessa toteutuu se, minkä nykytekniikka voi vain haaveilla joskus toteuttavansa. Erämaat ja aavikot tulevat viljaviksi. Kaikille on mielekästä ja mielenkiintoista työtä. Sokeat, rammat, kuurot ja mykät vapautetaan kärsimyksistään. Jopa itse kuolemakin voitetaan. – Ks. Jesaja 35:1, 5–7; 65:21–23.
[Huomioteksti s. 6]
”Ihmisiä käytetään koneiden jatkeena. Inhimillisyys katoaa”
[Huomioteksti s. 8]
”On selvää, että jokin on mennyt vikaan viime vuosikymmeninä”
[Kuvat s. 5]
Ylittävätkö aineelliset edut arvossa sen hinnan, joka niistä maksetaan ilman, veden ja maan saastumisena – ja terveytesi vaarantumisena?
[Lähdemerkintä]
WHO
[Kuva s. 7]
Useimmat huipputekniikan luomat työt ovat ”uskomattoman alkeellisia ja tylsistyttäviä”
[Kuva s. 8]
Tiedemiehet eivät ole kyenneet ratkaisemaan tekniikkansa luomia ongelmia. Kuka kykenee siihen?
[Lähdemerkintä]
U.S. Air Force