Nuoret – miten te voitte edistää perhesopua?

”KIRJOITAN teille pyytääkseni teiltä apua”, aloitti eräs tyttö kirjeensä. ”Näyttää siltä, että olen aina riidoissa vanhempieni kanssa. Tunnen oloni yksinäiseksi ja olen usein masentunut. Jollei pian tapahdu jotakin, tapan itseni. – – P.S. Älkää ehdottako, että minun pitäisi puhua vanhempieni kanssa. Kukaan ei kuuntele minua.”

Sinä et ehkä ole niin epätoivoinen kuin tämä tyttö, mutta silti monet nuoret kokevat kotonaan samanlaisia ristiriitoja. Kotiaskareista, siitä, milloin viimeistään pitää illalla olla kotona, pukeutumisesta ja kampaustyylistä, koulumenestyksestä, tapaamisista toista sukupuolta olevien kanssa ja asenteista muita perheenjäseniä kohtaan tulee helposti riidanaiheita.

Monet nuoret ovat kuitenkin havainneet, että Raamatun neuvojen soveltaminen todella edistää rauhaa ja sopua. Siitä, että olet hyvissä väleissä vanhempiesi kanssa, on sinulle varmasti hyötyä. (Ks. viereisen sivun taulukkoa.) Millaisten Raamatun neuvojen avulla tähän sitten voidaan päästä?

’Kunnioita ja tottele’

”Lapset, olkaa tottelevaisia vanhemmillenne – –. ’Kunnioita [pidä suuressa arvossa ja kallisarvoisina] isääsi ja äitiäsi’, – – ’Jotta sinulle kävisi hyvin ja saisit olla kauan aikaa maan päällä’”, käskee Raamattu Efesolaiskirjeen 6:1–3:ssa. Eikö sinun pitäisi kunnioittaa vanhempiasi, jotka ovat antaneet sinulle elämän, ruokkineet sinua ollessasi avuton imeväinen ja uhrautuneet tarjotessaan sinulle ruoan, suojan ja vaatteet sekä huolehtiessaan terveydestäsi? Tottelevaisuus merkitsee sitä, että teet mitä Jumalaa pelkäävät vanhempasi sinulta pyytävät, vaikka se onkin vaikeaa. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Silti se, että noudatat vanhempiesi neuvoja, koska heillä on paljon enemmän elämänkokemusta, voi tehdä sinut viisaammaksi ja suojella sinua pahoilta ikävyyksiltä.

Tämä voi tosin merkitä sitä, että sinun on opeteltava tekemään tai hyväksymään sellaisia asioita, joista et pidä. Tällainen on kuitenkin välttämätöntä valmennusta, jotta kestäisit ongelmia, joita tulee aikuisten maailmassa. Lastenpsykiatri tri Paul Gabriel on todennut sellaisten lasten selviytyvän parhaiten, jotka ”sietävät pettymyksiä”. He oppivat kestämään pettymyksiä menemättä pois raiteiltaan ja oppivat hyväksymään sellaiset asiat, joille ei voi mitään. Lisäksi vastoinkäymisten kestäminen ja niihin sopeutuminen voi Raamatun mukaan kehittää luonnetta. Valitusvirsien 3:27:ssä sanotaan: ”Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.”

Entä jos sinusta tuntuu, että vanhempasi väheksyvät näkökantojasi? Raamatussa ehdotetaan, että 1) puhuisit rauhallisesti ryhtymättä heidän kanssaan sanasotaan (Sananlaskut 29:11) ja että 2) käyttäisit sanoja, jotka ovat ”suloisia”. Pyydä, että sinut otetaan huomioon ja että sinua autetaan; älä vaadi sitä. (Sananlaskut 16:21) 3) Ole järkevä. Perustele näkökantasi äläkä esitä asiaankuulumattomia huomautuksia, kuten: ”Tekeväthän kaikki muutkin niin.” – Ks. Filippiläisille 4:5.

Puhu ’suoraan ja vilpittömästi’

Ollessaan kouluikäinen Gregorysta tuntui, ettei hänen äitinsä ollut kovinkaan kiinnostunut hänen tunteistaan. Äidin asettamat rajoitukset tuntuivat kohtuuttomilta. Usein hän väitti perusteettomasti pojan tehneen jotain pahaa. Gregorya raastava sisäinen tuska johti siihen, että he riitelivät joka päivä. Hän pyysi apua eräältä vanhemmalta Jehovan todistajalta, ja tämä kehotti häntä puhumaan äidilleen ’suoraan ja vilpittömästi’. – Job 33:3.

”Sain todella ponnistella, jotta hän olisi tajunnut, miltä minusta tuntui. Kaipasin sitä, että hän ymmärtäisi minua ja ottaisi huomioon tunteeni”, sanoi Gregory. ”Autoin häntä näkemään, etten ollut tehnyt mitään väärää ja miten paljon minua loukkasi se, kun hän ei luottanut minuun. Hän alkoi ymmärtää minua, ja välimme paranivat. Aloin myös totella häntä ja pitää huolta siitä, etten antaisi hänelle aihetta epäluottamukseen.” Kun nuoren tunneperäisiä tarpeita ei oteta huomioon, hän usein pahoittaa mielensä. Se, että nuori pystyy puhumaan vapaasti ja avoimesti vanhempiensa kanssa, voi parantaa kodin ilmapiiriä.

Gregoryn kotielämän kohentumista voidaan arvioida paremmin, kun tiedetään, että hän kuuluu yksinhuoltajaperheeseen, joita syntyy nopeasti yhä enemmän ja joissa ongelmat ovat monesti erilaisia kuin muissa perheissä.

Yksinhuoltajaperheet

Tätä nykyä joka viides amerikkalainen lapsi elää yksinhuoltajaperheessä, ja tilanne on samantapainen muissakin maissa. Eräs perulainen perhettään yksin elättävä äiti kertoi siitä suuresta taakasta, joka hänellä oli kannettavanaan: pitkistä työpäivistä, taloustöiden hoitamisesta jne. Hän kuitenkin sanoi: ”Raskaammalta elämä tuntuu silloin, kun lapset eivät tottele määräyksiäni.”

Jos sinä lapsena kuulut tällaiseen perheeseen, kehitä ”myötätuntoisuutta”, josta Raamattu puhuu. (1. Pietari 3:8) Ole tottelevainen. Osoita, että olet todellinen poika tai tytär paitsi auttamalla kotiaskareissa myös olemalla kiinnostunut isäsi tai äitisi tunteista. Ole iloinen, että sinulla on joku joka välittää sinusta ja on päättänyt kasvattaa sinua oikein. Se, että onnistut vastaamaan niihin haasteisiin, joita yksinhuoltajaperheessä eläminen tuo tullessaan, tekee sinusta paremman ihmisen.a

Mikään koti ei tietenkään ole täydellinen. Keskity silti kotielämäsi myönteisiin puoliin kiitollisuutta tuntien ja edistä siten rauhaa.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 7]

Miten tärkeitä ovat vanhempien ja nuorten hyvät välit

”[Noin 200] tutkimuksen tulokset osoittivat yhtäpitävästi, että lasten koulumenestys, johtamistaito ja luova ajattelu olivat yhteydessä heidän ja heidän vanhempiensa väliseen – – lämpimään, keskinäiseen hyväksymykseen ja ymmärtämykseen perustuvaan suhteeseen.” – James Walters ja Nick Stinnett lehdessä Journal of Marriage and Family.

”Kun murrosikäisestä tulee huumeiden käyttäjä tai alkoholisti, hänen roolinsa perheessä voi ratkaisevasti vaikuttaa siihen, tuleeko hänestä tällainen ja miten hänen hoitonsa onnistuu.” – M. Hagerin kirjoitus ”Drug Abuse: A Family Affair” julkaisussa The Journal.

”Erään tutkimuksen mukaan murrosikäisten itsetunto oli sitä parempi, mitä tyytyväisempiä nämä olivat vanhempiensa kanssa tapahtuvaan ajatustenvaihtoon ja heiltä saamaansa apuun.” – E. Atwater kirjassaan Adolescence.