Nuoret kysyvät:

Kasvaako minusta normaali yksinhuoltajaperheessä?

ENNEN 18. syntymäpäiväänsä yli puolet yhdysvaltalaislapsista elää muutamia vuosia yksinhuoltajakodissa. Tällä hetkellä Yhdysvalloissa 12 miljoonaa nuorta, yksi viidestä, jo elää tällaisessa kodissa. Yksinhuoltajaperhe luokitellaan täten ”nopeimmin yleistyväksi perhemuodoksi” Yhdysvalloissa. Koska muiden maiden tilastot eivät juuri jää jälkeen, tämä saattaa pitää paikkansa jopa maailmanlaajuisesti.

Yksinhuoltajaperheiden yleistyminen on pienentänyt paljon sitä häpeätahraa, jota ne entisaikaan kantoivat. Siitä huolimatta useiden nuorten täytyy ”tukahduttaa monia tunteita”, kuten eräs nuori asian ilmaisi, pystyäkseen elämään yksinhuoltajaperheessä. Jotkut jopa pelkäävät tulevansa jollain tavoin vajavaisiksi tai epänormaaleiksi, koska kotona on vain toinen vanhemmista. Onko tällainen pelko aiheellista?

Miksi yksinhuoltajaperheitä on olemassa?

Harvat kieltävät sitä, että ihannetilanteessa kotona on rakastava isä ja äiti. Luojamme tarkoitti asian olevan sillä tavoin. (1. Mooseksen kirja 1:27, 28) Lisäksi Efesolaiskirjeen 6:1, 2 tekee tämän täysin selväksi sanoessaan: ”Lapset, olkaa tottelevaisia vanhemmillenne Herran yhteydessä, sillä tämä on vanhurskasta: ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi.’”

Mutta syystä tai toisesta sinulle ei ole ehkä suotu tätä ihannetilannetta. Aavistamattomien tapahtumien vuoksi toinen vanhemmistasi on saattanut kuolla. (Saarnaaja 9:11, UM) Tällaisia tragedioita sattui jopa raamatullisina aikoina, sillä ilmaus ”isätön poika” (UM) esiintyy 40 kertaa Raamatussa. (Vrt. 5. Mooseksen kirja 24:19–21.) Tai toinen vanhemmistasi saattaa olla väliaikaisesti poissa ulkomailla olevan työn vuoksi. Toisaalta muut tilanteet, esimerkiksi uskottomuus avioliittolupaukselle, ovat saattaneet aiheuttaa vanhempiesi asumus- tai avioeron. (Matteus 19:3–6, 9) Äitisi on voinut tulla raskaaksi naimattomana ennen Jehovan todistajaksi tuloaan ja valita sinun kasvattamisesi yksin.

Joka tapauksessa vaikket sinä voikaan vaikuttaa vanhempiesi aviolliseen asemaan, sinulla ei ole mitään aihetta kantaa syyllisyyden taakkaa, ikään kuin se olisi sinun vikasi, eikä sinun tarvitse hävetä, jos olet saanut alkusi avioliiton ulkopuolella. Jos äitisi on Jehova Jumalan vihkiytynyt palvelija, hänen entiset virheensä on kauan sitten annettu hänelle anteeksi. (Vrt. Efesolaisille 2:2, 4.) Vaikkei hän olisikaan pyytänyt Jumalalta anteeksiantoa, se ei estä sinua olemasta puhdas Jumalan silmissä. – 1. Korinttolaisille 8:3.

On myönnettävä, että saatat kohdata ainutlaatuisia ongelmia ja haasteita kasvaessasi yksinhuoltajakodissa. Mutta kirja How to Live With a Single Parent huomauttaa: ”Monet vaikeudet, joita [yksinhuoltajien] lapsilla on, – – voivat olla lähtöisin siitä, että heillä on kielteinen ja itsetuhoisa kuva itsestään.” Mistä tällainen kielteinen ajattelu johtuu, ja miten voit poistaa sen?

Särkynyt koti – elämä pilalla?

’Särkyneen kodin kasvatit’, ’jakautunut perhe’, ’puolikas perhe’, ’erilleen revitty perhe’ – ehkä olet kuullut näitä kielteisiä ilmaisuja sovellettavan perheeseesi. Vaikka tällaiset huomautukset menettävät merkitystään, kun niitä kuulee toistettavan usein, ne voivat silti haavoittaa sinua syvästi.

Tapa, jolla muut kohtelevat sinua, voi myös nostattaa kielteisiä tunteita perhettäsi kohtaan. Esimerkiksi jotkut opettajat ovat olleet räikeän välinpitämättömiä yksinhuoltajaperheistä tulevia opiskelijoita kohtaan. Joidenkuiden on jopa tiedetty olettavan, että sellaisten nuorten perhe-elämä on automaattisesti epänormaalia, ja he ovat nopeita syyttämään jokaisesta käyttäytymishäiriöstä nuorten kotioloja. Jos sinut saadaan jatkuvasti tuntemaan, että perheesi on epänormaali, se voi ymmärrettävästi tehdä sinut hyvin huolestuneeksi omasta tunne-elämästäsi.

Mutta oletko automaattisesti henkisesti tai tunneperäisesti huonompi vain siksi, että elät yksinhuoltajakodissa? Et tietenkään! Avioliittoa ja perhe-elämää käsittelevä lehti Journal of Marriage and the Family myöntää, että aluksi ”isän tai äidin menettäminen voi hidastaa kehitystä”. Usein tätä kuitenkin ”seuraa aika, jolloin lapsi saavuttaa ikätoverinsa tai jopa ohittaa heidät”. (Kursivointi meidän.) Artikkeli totesi lopuksi: ”Sitä yleistä olettamusta, että yksinhuoltajaperhe vaikuttaisi tavallisesti huonolla, kauaskantoisella tavalla kaikkiin lapsiin, ei ole osoitettu oikeaksi.” Toinen artikkeli tuossa samassa lehdessä selosti, että tehty tutkimustyö ”ei tue lainkaan sitä kulunutta sanontaa, että ’särkyneiden kotien nuorten elämä on pilalla’”.

Vaikka tällaiset tosiasiat voivatkin jossain määrin rohkaista, niin aika ajoin kielteiset tunteet voivat silti nousta pinnalle. Miten voit menestyksellisesti taistella niitä vastaan?

Kielteisten tunteiden voittaminen

Kaikki alkaa siitä, että opit hyväksymään olosuhteesi. On totta, että surullisuus ja menetyksen tunne ovat aivan luonnollisia, jos vanhempasi ovat eronneet tai rakastamasi isä tai äiti on kuollut. 13-vuotias Sarah, jonka vanhemmat erosivat, kun hän oli 10-vuotias, neuvoo: ”Älä mietiskele synkästi tilannettasi hautoen ajatusta ’mitä jos’, äläkä ajattele ongelmiesi johtuvan siitä, että olet yksinhuoltajakodista, puhumattakaan siitä, että ajattelisit sellaisten lasten, joilla on molemmat vanhemmat, viettävän helppoa elämää.”

Ensiksikin tuskin ”ihanneperhekään” on vailla ongelmia. Sen sijaan että pitäisit perhettäsi epänormaalina, voit pitää sitä pelkästään muunnelmana – ei välttämättä huonona, vain erilaisena. Yhtä tärkeää on se, ettet anna hyvää tarkoittavien ihmisten esittämien huomautusten – tai niiden puutteen – herättää ikäviä tunteita. Jotkut voivat esimerkiksi epäröidä käyttää sellaisia sanoja kuin ”isä”, ”avioliitto”, ”avioero” tai ehkä ”kuolema” sinun seurassasi pelätessään, että nämä sanat loukkaisivat tai hämmentäisivät sinua. Kieltäydy seuraamasta heidän esimerkkiään. 14-vuotias Tony, joka ei ole koskaan tuntenut oikeaa isäänsä, sanoo: ”Kun olen sellaisten ihmisten seurassa, jotka näyttävät puraisevan kieleensä tiettyjen sanojen kohdalla, minä jatkan keskustelua ja käytän niitä sanoja.” Hän lisää: ”Haluan heidän tietävän, etten häpeä tilannettani.”

Etujen näkeminen

On myös tärkeää välttää viipymästä ajatuksissaan siinä, miten asiat olisivat voineet olla tai miten asiat ennen olivat. (Saarnaaja 7:11) Keskity sen sijaan elämäsi myönteisiin puoliin. Esimerkiksi äitisi täytyy todennäköisesti käydä työssä.a Niinpä sinä olet luultavasti omaksunut paljon vastuuta kotona. ”Vastuiden kantaminen kotona”, väittää 17-vuotias Melanie, ”vaikuttaa osaltaan siihen, että kypsyt nopeammin kuin samanikäiset lapset, joilla on molemmat vanhemmat ja ehkä vähemmän vastuuta.” Asiantuntijat ovat samaa mieltä. Harvardin yliopiston sosiologi Robert S. Weiss sanoo, että yksinhuoltajakotien nuoret ovat ”taipuvaisia olemaan kypsempiä, itsenäisempiä”, ja heillä on enemmän ”itsekuria”. Nämä ovat tärkeitä ominaisuuksia, ja perhetilanteesi saattaa auttaa sinua kehittämään niitä.

Sinulla voi myös olla enemmän sananvaltaa perheen päätöksissä, koska yksinhuoltajavanhemmat pitävät usein lapsiaan uskottuina ystävinään. Aika ajoin sinä tosin saatat joutua muistuttamaan isääsi tai äitiäsi siitä, että olet vielä nuori ja että vakavammista asioista olisi parempi keskustella jonkun kokeneemman, esimerkiksi jonkun kristityn vanhimman, kanssa. On kuitenkin monia asioita, joista teidän on sopivaa keskustella yhdessä, ja näihin voivat kuulua henkilökohtaiset vastoinkäymiset, joita saatat kohdata. Näin tekeminen auttaa sinua vetäytymään lähemmäksi isääsi tai äitiäsi ja saattaa karkottaa kielteiset tunteet. Melanie, joka mainittiin aikaisemmin, sanoo: ”Siitä lähtien, kun vanhempani erosivat, äitini ja minä olemme todella pystyneet puhumaan; meistä on tullut hyvin läheiset ystävät.”

Tämän tarkoituksena ei ole sanoa, että säästyisit kokonaan ongelmilta. Mutta voit hyötyä vastoinkäymisten kohtaamisesta. Raamattu sanoo: ”Hyvä on miehelle [tai naiselle], että hän kantaa iestä nuoruudessaan.” (Valitusvirret 3:27) Ikeesi eli ongelmiesi taakan kantamiseen saattaa sisältyä niistä vastoinkäymisistä selviytyminen, joita kohtaat yksinhuoltajakodissa. Muista, ettet ole kuitenkaan yksin kantaessasi tätä iestä. Uskollinen kuningas Daavid sanoi: ”Vaikka minun isäni ja äitini minut hyljätkööt, niin Herra minut korjaa.” – Psalmi 27:10.

On kuitenkin kiinnostavaa, että tällaista jumalallista apua saatetaan hyvinkin antaa joko yksinhuoltajaisäsi tai -äitisi kautta. Osoittamalla vastakaikua tällaista vaivannäköä kohtaan voit kasvaa normaalisti aikuiseksi ja elää antoisaa kristillistä elämää. Wayne, joka on nyt kristitty vanhin, muistelee: ”Olin kahdeksanvuotias, kun isäni kuoli ja äidin täytyi mennä työhön. Hän tuli usein kotiin väsyneenä ja liikarasittuneena. Mutta aina hän varmistui siitä, että meillä oli säännöllinen raamatuntutkistelu perheenä ja että osallistuimme kristillisiin kokouksiin yhdessä. Katsoessani ajassa taaksepäin voin vain kiittää Jehovaa näin uhrautuvaisesta äidistä.”b

[Alaviitteet]

[Kuva s. 21]

Yksinhuoltajaperheen ei tarvitse olla onneton